Suomessa Euroopan sosiaalirahaston pluskauden Sosiaalisten innovaatioiden rahoitusosuus suunnataan lastensuojelun uudistamiseksi Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen -ohjelman avulla. Sosiaalisten innovaatioiden mukainen kehittäminen on aluehankkeiden ja koordinaation toiminnan rahoitusehto.
Sosiaaliset innovaatiot ovat Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen -ohjelmassa muotoiltu seuraavasti:
- Ne ovat päämääriltään yhteiskunnallisia, keinoiltaan sosiaalisia ja liittyvät laaja-alaisesti lasten, nuorten ja perheiden arkeen.
- Ne ovat uusia, toimivia ideoita, joiden avulla löydetään ratkaisuja yhteiskunnan tarpeisiin ja ongelmiin.
- Niillä on yhteiskunnallista hyvää tuottava vaikutus, ja niiden tekeminen luo uusia vuorovaikutussuhteita.
Sosiaalisilla innovaatioilla tarkoitetaan lastensuojelun ammattilaisten ja muiden toimijoiden kehittämiä ja käyttöön ottamia uusia toimintatapoja, käytänteitä tai toimintamalleja, jotka uudistavat kokonaan tai osittain lastensuojelua yhdessä palvelujen käyttäjien kanssa. Määritelmä on linjassa Euroopan Unionilla käytössä olevan innovaatiomääritelmien (The Young Foundation 2012) ja Demos Demos Helsingin (2022) määritelmien kanssa.
Systeeminen muutos
Murrey, Gaulier-Grice ja Mulgan (2010) sekä Geels & Schotin innovaatiomalli (2007) kytkevät sosiaaliset innovaatiot systeemiseen muutokseen, jonka tavoitteena on muuttaa koko palvelujärjestelmää. Järjestelmätason muutos merkitsee toimintapolitiikan ja organisaatiorakenteiden muutosta, joka koostuu useista pienten innovaatioiden ryppäistä.
Systeeminen muutos syntyy julkisen ja yksityisen sektorin pitkäaikaisina muutoksina. Vanhan toimintatavan murtuminen vaatii muutospaineita toimintaympäristössä sekä rykelmää samanaikaisia innovatiivisia toimenpiteitä, joilla tähdätään uuteen toimintakulttuuriin. Sosiaalisten innovaatioiden maailmassa ei keskitytä esim. sääntö- tai rakennemuutoksiin, vaan uusien yhteisten merkitysten neuvottelemiseen ja niistä syntyvien ideoiden kokeilemiseen ja vakiinnuttamiseen (Geels & Schot, 2007, 414–416).
Sosiaalisia innovaatioita tehdään vaiheittain
The Open Book of Social Innovation Book -teoksessa (2010) sekä tuoreessa Yhteiskunnallisten innovaatioiden käsikirjassa (Ala-Kauhaluoma ym. 2025) esitellään SOILA-koordinaatiohankkeen käyttöön ottama, ohjelman toimeenpanon tueksi sovellettava sosiaalisten innovaatioiden spiraalimainen prosessi ja sen kuusi kehittämisvaihetta innovaation tarpeen määrittämisestä kokeilujen, vakiinnuttamisen ja skaalaamisen kautta kohti systeemistä muutosta.
Sosiaalisten innovaatioiden erityispiirteet
Lastensuojelun uudistamistyössä kiinnitetään huomio siihen, miten ja keiden kanssa uudistamista tehdään. Turvaverkkoja nuorten tulevaisuuteen -hankkeiden lastensuojelun sosiaalisten innovaatioideoiden analyysivälineinä hyödynnetään Young Foundation (2012) - kansalaisjärjestön määritelmää vastaavia 16 sosiaalisten innovaatioiden erityispiirrettä.
Ekosysteemeihin kiinnittyminen havaittiin olevan heikoimmin kuvattu innovaatioiden piirre suomalaisen lastensuojelun kehittämisessä vuonna 2024 julkaistun Sosiaaliset innovaatiot lastensuojelussa -katsauksen mukaan (Jäppinen ym. 2024).
Innovaation nelikenttä
OECD:n innovaatiomallin (2018) avulla voidaan tukea ja arvioida järjestelmällistä innovaatioiden käyttöä julkisella sektorilla. Innovaatiotoiminnalla voidaan edistää esimerkiksi poliittisten tavoitteiden saavuttamista.
OECD:n innovaatiomallissa innovaatiot jaotellaan kahden ominaisuuden mukaan:
- Kuinka radikaalia muutosta innovaatioprosessilla haetaan.
Tehostamiseen tähtäävät innovaatiot keskittyvät nykyisten käytäntöjen parantamiseen.
Ennakoivat radikaalit innovaatiot ennakoivat uusia erilaisia mahdollisuuksia. - Kuinka johdettua innovaatiotoiminta on.
Tehtäväkeskeiset innovaatiot lisäävät systeemistä vaikuttavuutta ("top down" -johtoista).
Mukautuva innovaatiot sopeutuvat uusiin olosuhteisiin ("bottom up" -johtoista).