Mitä tarkoittaa sosiaali- ja terveydenhuollon tarveperustainen rahoitusmalli? Millaisiin tietoihin rahoituksen laskenta perustuu? Miten diagnoosien määrä vaikuttaa hyvinvointialueiden saamaan rahoitukseen?
Hyvinvointialueet tarvitsevat riittävän rahoituksen, jotta ne voivat järjestää sosiaali- ja terveyspalvelut alueellaan. Alueiden rahoitus koostuu pääosin valtion rahoituksesta. Alueet päättävät itse, miten ne käyttävät ja kohdentavat rahat.
Kunkin alueen rahoituksen suuruuteen vaikuttavat monet tekijät, mutta erityisesti se, kuinka paljon alueen asukkaat sairastavat ja minkä ikäisiä he ovat. Myös rahoitusmallilla on merkitystä. Kun hyvinvointialueet aloittivat vuoden 2023 alussa, käyttöön otettiin uusi tarveperusteinen laskennallinen rahoitusmalli.
Mistä sote-rahoituksessa on kyse? Alla kysymyksiä ja vastauksia.
Sote-rahoituksen periaatteet
Valtion jakaman sote-rahoituksen kasvuun vaikuttaa neljä tekijää:
- THL:n SOME-mallin ennustama palvelutarpeen kasvu
- Tilastokeskuksen hyvinvointialueindeksi
- lainsäädännössä tapahtuvat tehtävämuutokset
- Valtiovarainministeriön tekemä jälkikäteistarkastus.
Koska rahoituksen on tarkoitus olla tarveperustaista, budjettia kasvatetaan vuosittain SOME-mallin ennustaman palvelutarpeen kasvun verran. Malli perustuu väestön ikä- ja sukupuolijakaumaan.
Sote-budjettia sopeutetaan kuitenkin myös sellaiseen sote-kustannusten kasvuun, joka ei johdu palvelutarpeen kasvusta, mutta johon hyvinvointialueet (sis. Helsingin kaupunki) eivät itse voi vaikuttaa. Tällainen kasvu voi johtua esimerkiksi hintatason noususta. Tämä kasvu otetaan huomioon hyvinvointialueindeksin ja jälkikäteistarkastuksen kautta.
Jälkikäteistarkastuksessa kaikkien hyvinvointialueiden yhteenlaskettuja toteutuneita kustannuksia verrataan niille myönnettyyn rahoitukseen, ja seuraavan vuoden sote-budjettia lasketaan tai nostetaan erotuksen verran.
Nykyisen rahoitusmallin tavoitteena on hillitä kustannusten kasvua sekä jakaa rahoitusta alueellisesti tasa-arvoisesti. Toisin kuin suoriteperusteisessa rahoituksessa, tarveperusteisessa mallissa hyvinvointialue ei pysty kasvattamaan rahoitustaan lisäämällä hoitokertojen määrää tai kustannuksia.
Rahoitus määräytyy tasa-arvoisesti, jos kunkin alueen palvelutarve pystytään määrittämään kohtuullisen luotettavasti ja alue saa rahoitusta tarpeensa mukaisesti.
Rekisteripohjainen palvelutarpeiden arviointi on nykytiedon valossa ainoa tapa varmistaa palvelutarpeen mukainen rahoitus.
THL on selvittänyt vaihtoehtoisien tekijöiden käyttöä ja käyttää jo demografisia ja sosioekonomisia tekijöitä osana tarvekertoimien laskentaa. Vuonna 2025 julkaistussa THL:n tarvemallin päivitysehdotuksessa esitetään tarvekertoimet myös niin, että sairastavuustietoa ei käytetä lainkaan palvelutarpeen määrittämiseen. Tällaisen mallin etuna on pidetty erityisesti nykymallia parempia kannusteita, sillä se ei kannusta diagnoosien ylikirjaamiseen.
Henkilötason sairastavuustiedoilla on kuitenkin merkittävä vaikutus alueellisten tarvekertoimien määrittämisessä. Tämän vuoksi ilman sairastavuustietoja lasketut tarvekertoimet syrjisivät alueita, joilla väestön sairastavuus on korkea suhteessa ikä- ja sukupuolijakaumaan.
Ei vaikuta. THL:n tekemä tarvevakiointityö vaikuttaa vain siihen, kuinka valtiolta tuleva sote-rahoitus jaetaan hyvinvointialueiden kesken, ei valtion sote-budjetin kokoon.
Tarvevakiointimalli ei suosi systemaattisesti yhtäkään aluetta. Tarvevakiointimallin toimintalogiikan takia alueen rahoitus voi kuitenkin olla potentiaalista tasoansa pienempi, jos diagnoosien kirjaaminen tai niiden lakisääteiseen velvollisuuteen perustuva toimittaminen THL:n rekistereihin on kyseisellä alueella puutteellista.
Hyvinvointialueen väestö huomioidaan rahoitusmallissa kahteen kertaan: jokainen asukas kasvattaa sekä palvelutarpeen perusteella jaettavaa rahoitusta että väestön määrän perusteella jaettavaa rahoitusta. Tämän vuoksi rahoitusmalli suosii hyvinvointialueita, joissa asuu keskimääräistä enemmän ihmisiä.
Keskiarvoistamisella tarkoitetaan sitä, että hyvinvointialueiden laskennallisen rahoituksen palvelutarpeeseen perustuva osuus (noin 80 % koko laskennallisesta rahoituksesta) määritetään kahden viimeisen vuoden tarvekerrointen keskiarvon mukaan – ei ainoastaan viimeisimmän vuoden tarvekertoimen mukaan.
Muutosrajoittimella puolestaan tarkoitetaan, että etukäteen määritetään, kuinka paljon yksittäisen hyvinvointialueen rahoitus saa enintään pienentyä tai kasvaa. Menettelyiden erona on, että muutosrajoitin vaikuttaa vain niihin alueisiin, jotka ylittävät asetetun raja-arvon, siinä missä keskiarvoistaminen vaikuttaa kaikkiin alueisiin yhtäläisesti.
Menettelyiden tarkoituksena on se, että vuosittaiset muutokset havaitussa sairastavuudessa eivät aiheuttaisi kohtuuttoman suuria muutoksia alueiden saamaan rahoitukseen. Havaitun sairastavuuden muutokset voivat johtua erityisesti muutoksista tietopohjassa (kattavampi hoitoilmoitusten toimittaminen THL:n rekistereihin) ja muutoksista todellisessa sairastavuudessa.
Keskiarvoistaminen ja muutosrajoitin ovat perusteltuja erityisesti silloin, kun muutokset havaitussa palvelutarpeessa johtuvat muutoksista tietopohjassa, eivätkä siksi kuvasta todellisen palvelutarpeen muutoksia.
Jos rahoituksessa painotetaan rahoitusvakautta, ovat keskiarvoistaminen ja muutosrajoitin hyödyllisiä, sillä vuosimuutokset pienentyvät. Jos taas painotetaan rahoituksen tarveperusteisuutta, ne voi nähdä huonona asiana. Tämä johtuu siitä, että rahoituksen taso ei reagoi täysimääräisesti muutoksiin todellisessa palvelutarpeessa. Tällöin hyötyvät alueet, joiden todellinen palvelutarve laskee, sillä alueen rahoitus ei laske yhtä paljon kuin todellinen palvelutarve. Häviäjiä puolestaan ovat alueet, joiden todellinen palvelutarve nousee: rahoitus ei nouse yhtä paljon kuin todellinen palvelutarve.
Palveluiden tarjonta otetaan tarvemalleissa huomioon, koska muuten muiden tekijöiden regressiokertoimet vääristyisivät. Tällöin esimerkiksi jokin sairausluokka voisi saada liian ison kertoimen, jos sitä sairastavat ihmiset asuisivat keskimääräistä useammin sellaisilla alueilla, joilla on paljon palvelutarjontaa: heidän julkisen sektorin käyttönsä olisi keskimääräistä korkeampi vain siksi, että heidän on helppoa päästä hoitoon. Vastaavasti palvelutarjonnan huomioimattomuus voi myös tuottaa liian pieniä regressiokertoimia.
Vaikka tarjontatekijät huomioidaan tarvemalleissa, ei hyvinvointialueiden rahoitusta haluta jakaa sen perusteella, kuinka helppoa väestön on päästä hoitoon. Tämän vuoksi tarvetekijät neutralisoidaan ennen kuin regressiokertoimilla ennustetaan jokaisen henkilön seuraavan vuoden palvelukäyttö. Tällä tarkoitetaan, että jokaisen henkilön yksilöllisen tarvetekijän arvo korvataan koko maan keskiarvolla.
Jos siis hyvinvointialue palkkaa lisää henkilöstöä, sillä (i) ei ole suoraa vaikutusta tarvekertoimiin. Sillä kuitenkin (ii) on välillinen vaikutus tarvekertoimiin, sillä se muuttaa muiden tarvetekijöiden – kuten sairausluokkien – regressiokertoimia.
On mahdotonta sanoa, johtaako henkilöstön lisäys suurempaan vai pienempään tarvekertoimeen kyseessä olevalla alueella. Vaikutus on joka tapauksessa maltillinen, koska se tulee kertoimiin vain välillisesti tarvetekijöiden regressiokerrointen kautta.
Vuosien 2025 ja 2026 rahoitukseen vaikuttavat tarvekertoimet perustuvat vuonna 2022 julkaistuun tarvemallipäivitykseen. THL:n vuonna 2025 julkaisema tarvemalliraportti sisältää ehdotuksen tarvemallin päivittämiseksi. Mallin päivittämisestä päättää eduskunta, ja esityksen päivityksestä tekee valtiovarainministeriö THL:n ehdotuksen pohjalta. Jos mallipäivitys otetaan käyttöön, sen mukaiset tarvekertoimet vaikuttavat hyvinvointialueiden rahoitukseen vuodesta 2027 eteenpäin.
Rahoitusmallin tietopohja
THL pyrkii jatkuvasti parantamaan rahoituslaskelmiin liittyvää raportointia ja tietojen avoimuutta. Verkkosivuillamme on julkaistu tarvekertoimien laskentataulukoita ja myös tarkempia tietolähdekohtaisia aineistotaulukoita.
- Hyvinvointialueiden sote-palvelujen tarveperustainen rahoitus
- Laskentataulukko tarvekertoimille 2017–2023 (xlsx 2,12 Mt)
- Taulukko tietolähdepoiminnoista (xlsx 317 kt)
Lisäksi julkaisemme ICD10-koodin tarkkuudella potilasmääriä hyvinvointialueittain.
THL julkaisee kattavasti diagnoositiedot uusilla raporteilla
Eri järjestelmätoimittajien välillä on eroja siinä, miten tiedonsiirron teknisiä ohjeita on tulkittu. Samoin THL:n kirjaamisen ohjeistuksen tulkinta on ollut epäyhtenäistä eri toimijoilla. Nämä tulkintaerot ovat olleet olemassa jo ennen sote-uudistusta.
Rahoituksen tarvelaskennassa on ehdottoman tärkeää, että se perustuu mahdollisimman oikeaan tietoon. Lisäksi tarvelaskennan tietopohjan pitää olla riittävän kattava.
On huomattava, että täydellisiä aineistoja ei ole olemassa. Palvelujen tarpeen havaitsemiseksi tarvitaan tietoa väestön sairastavuudesta, eikä pelkkä demografinen tieto kuvaa tarvetta tarpeeksi kattavasti.
THL:n ehdottamalla tarvekerrointen keskiarvoistuksella pyritään pienentämään kertoimien vaihtelua vuodesta toiseen ja lisäämään siten rahoituksen ennakoitavuutta.
Keskiarvoistamisella tarkoitetaan, että tarvekerrointa sovelletaan hyvinvointialueiden laskennallisen rahoituksen määrittämisessä kahden viimeisimmän vuoden keskiarvona. Keskiarvoistaminen pienentää sekä sairastavuuden ja muiden tarvetekijöiden, että tietotuotannon muutoksista johtuvia vaihteluita tarvekertoimissa.
Tällä väliaikaiseksi ehdotetulla ratkaisulla saadaan tasattua vaihteluita siihen asti, että ongelmat tietotuotannossa tasaantuvat.
Tarvelaskennan täytyy perustua käytettävissä olevaan rekisteriaineistoon, sillä sitä parempaa tietopohjaa ei ole saatavilla. Laskennassa pyritään käyttämään tuoreinta kattavasti saatavilla olevaa tietoa.
Vaikka rekisteriaineistot eivät ole täydellisiä, niiden laatu paranee koko ajan. Hyvinvointialueet ja muut toimijat toimittavat jatkuvasti kattavammin ja johdonmukaisemmin tietoa rekistereihin, mikä parantaa tarvelaskelmien oikeellisuutta.
On kuitenkin huomattava, että toimitetun tiedon pitää olla vertailukelpoista. Tarvelaskennassa halutaan käyttää laajasti hyvinvointialueilla olevaa lähdetietoa. Jotta tiedot olisivat vertailukelpoisia kaiken muun käytetyn tiedon kanssa, niiden tulee kertyä kansallisia ohjeistuksia noudattaen rekistereihin, ei satunnaisten ja erillisten tietopoimintojen kautta.
THL keskustelee jatkuvasti järjestelmätoimittajien kanssa hoitoilmoitusoppaan mukaisista tietotoimituksista. Lisäksi hoitoilmoitusrekisterin vastaanottopäähän on rakennettu useita automaattisia tarkastusmekanismeja, joiden avulla on mahdollista huomata poikkeamia tietotoimituksissa.
Perustavanlaatuinen ongelma on, ettei THL:llä tai hyvinvointialueilla ole aina näkyvyyttä siihen tapaan, jolla järjestelmätoimittaja toimittaa tietoja, eikä siten välineitä havaita kaikkia siinä olevia virheitä.
Virhe johtui siitä, että laskelmassa käytetyt vuoden 2023 tarvekertoimet perustuivat puutteelliseen aineistoon. THL:n tutkijat havaitsivat, että yksi laskennassa käytetyistä osa-aineistoista oli vanha. Tämä vanha aineisto oli poimittu jo kesäkuussa 2024, eikä se sisältänyt esimerkiksi joulukuussa 2024 tehtyjä Apotti-järjestelmän täydentäviä tietotoimituksia.
Virhe korjattiin välittömästi ja vuoden 2026 ennakolliset tarvekertoimet päivitettiin korjatulla aineistolla heti. VM julkaisi korjatulla aineistolla päivitetyn rahoituslaskelman 26.6.2025. Aiempien vuosien aineistot ja laskelmat on tarkistettu, eikä niissä ole ollut vastaavaa virhettä.
Jotta virhe ei toistu, THL on vahvistanut rahoituksen tarvelaskennan henkilöstöresursseja ja vastedes aiempaa useampi ihminen tarkistaa toimitetut aineistot ja laskentaprosessin. Lisäksi aineiston poimintakoodiin on lisätty tarkistusrivejä.
Diagnoosien vaikutus rahoitukseen
Ei kasva. Diagnoosit eivät vaikuta sote-rahoituksen kansalliseen tasoon, vaan ainoastaan sen jakautumiseen hyvinvointialueiden kesken.
Lääkäreillä on velvollisuus tehdä taudinmääritys ja siihen liittyvät kirjaukset lääketieteellisin, ei taloudellisin perustein.
Lääkärin on noudatettava kirjaamisesta annettuja ohjeistuksia, erityisesti Suomalainen tautien kirjaamisen ohjekirja -opasta sekä Potilastiedon kirjaamisen yleisopasta. Hänen on kirjattava vuodeosastohoidon hoitojakson tai avohoidon käynnin aikana potilaalle määrittämänsä diagnoosi, ja jos diagnooseja on useita, valittava niistä ensisijainen, joka kirjataan päädiagnoosiksi.
Ei lisää. Tarvevakioinnissa jokaiselle ihmiselle kohdistetaan kustannuksia erityisesti sen mukaan, mihin sairausluokkiin hän havaittujen diagnoosien ynnä muiden luokkiin sisältyvien koodien perusteella kuuluu.
Kukin henkilö merkitään kuhunkin sairausluokkaan vain kerran. Esimerkiksi ensimmäinen kalenterivuonna henkilöllä hoitotapahtumista havaittu diabetesluokan koodi lisää hänet diabetesluokkaan, mutta toinen, kolmas, neljäs jne. havaittu diabetesluokan koodi ei enää vaikuta rahoitukseen millään tavalla.
Ei saa. Uusi diagnoosi voi vaikuttaa alueesi rahoitukseen vain, jos diagnoosin saaneelle henkilölle ei jo ole kyseisenä vuonna kirjattu muita samaan sairausluokkaan sisältyviä koodeja. Tämä johtuu siitä, että yksi ihminen voi kuulua kuhunkin sairausluokkaan vain kerran.
Lisäksi rahoitusta ei jaeta suoraan regressiokerrointen perusteella eikä kertoimilla ole vaikutusta sote-rahoituksen kokonaistasoon. Sen sijaan regressiokertoimien perusteella lasketaan jokaiselle henkilölle ennustettu palvelukäyttö.
Hyvinvointialueiden tarvekertoimet lasketaan alueella asuvan väestön keskimääräisen ennustetun palvelukäytön suhteena koko maan ennustetun keskimääräiseen palvelukäyttöön. Tarvekertoimet määrittävät lopulta suurimmaksi osaksi sen, miten sote-rahoitus jakaantuu alueiden kesken.
Koska regressiokertoimet vaikuttavat tarvekertoimiin vasta palvelukäyttöennusteiden kautta ja tarvekertoimet lasketaan aina suhteessa kaikkien muiden alueiden tilanteeseen, on mahdotonta sanoa millään nopealla tai yksinkertaisella laskulla, kuinka paljon yhden sairausluokan yksi lisädiagnoosi vaikuttaa yhden alueen rahoitukseen. Laskutoimitusta varten olisi tiedettävä, kuinka diagnoosi muuttaa alueen ja koko maan ennustettua palvelutarvetta ja sen jälkeen laskettava tarvekerroin näiden pohjalta.
Tarvevakiointimallin sairausluokitukseen sisältyvän sairastavuustiedon poiminnassa huomioidaan hoitoilmoitusrekistereistä avokäynti- ja vuodeosastohoitojaksotietojen diagnoositiedot (pää-, sivu-, ja pitkäaikaisdiagnoosit, sekä syy- ja oirediagnoosit).
Avokäyntitiedoista on huomioitu myös ICPC-2-kirjauksia. Perusterveydenhuollon osalta tiedot huomioidaan vain lääkäreiden avosairaanhoidon vastaanottokäynneistä. Sairastavuustietojen poimintaan voi perehtyä thl.fi/soterahoitusmalli-sivuston tietolähdepoimintaa koskevista materiaaleista:
Kyllä huomioidaan. Hoitoilmoitusrekisterien lisäksi sairastavuustietoa huomioidaan myös useista muista tietolähteistä, joita ylläpitävät THL, Kela ja Eläketurvakeskus. Tietolähteisiin voi perehtyä Sote-rahoituksen vuoden 2022 tarvevakiointiraportissa (sivu 11) ja sote-rahoituksen pääsivulla.
Hyvinvointialueiden sote-palvelujen tarveperustainen rahoitus
Tämä voi johtua monesta eri asiasta:
- Tarvevakioinnissa yksikin vaikkapa diabetesluokkaan sisältyvä koodi missä tahansa tietolähteessä kalenterivuoden aikana riittää yksilötasolla täyttämään ehdon sairauden ilmenemisestä.
- Hoitoilmoitusrekisterien lisäksi tietoja huomioidaan muistakin rekistereistä (ks. edellinen kysymys), joita alueilla ei ole mahdollista huomioida.
Yleisesti ottaen THL:n hoitoilmoitusrekistereihin päätyvät diagnoosit, myös pitkäaikaisdiagnoosit, vaikuttavat alueiden saamaan rahoitukseen.
Keväällä 2025 havaittu pitkäaikaisdiagnoosien kirjaaminen virheellisesti käyntisyydiagnooseiksi ei kuitenkaan ole vaikuttanut rahoitukseen. Tämä johtuu siitä, että rahoituslaskennassa sekä käyntisyy- että pitkäaikaisdiagnoosi-kentästä poimittu diagnoositieto on keskenään samanarvoinen eli tieto voidaan poimia kummasta tahansa diagnoosikentästä. Lisäksi sama diagnoosi samalle henkilölle vaikuttaa laskennassa rahoituksen määräytymiseen vain kerran, eikä diagnoosien esiintymisellä useampaan kertaan ole enää vaikutusta.
Hoitoilmoitusoppaissa on määritetty se, kuinka pitkäaikaisdiagnoosit tulee toimittaa hoitoilmoitusrekistereihin. Ohjeet koskevat myös muita THL:ään toimitettavia tietoja. THL:n laaturaporteilta on mahdollista tarkastella pitkäaikaisdiagnoosien määriä ja osuuksia tapahtumista mm. alueittain ja järjestelmätoimittajittain.
Avohilmon laaturaportti
Yksityisen terveydenhuollon huomiointi
Sairastavuuden määrittelyssä on huomioitu yksityisellä sektorilla avosairaanhoidon palvelumuodolle kirjatut diagnoosit.
Erityisesti Avohilmoon toimitetut yksityisen sektorin tietotoimitusten lukumäärät ovat nousseet viime vuosina voimakkaasti, mutta toistaiseksi on ollut hankalasti määritettävissä, sisältävätkö toimitetut tiedot myös hyvinvointialueiden (ja sitä ennen kuntien) palveluseteleillä tai muulla tavoin ostopalveluna yksityiseltä sektorilta hankkimia palveluja.
Koska sairastavuustieto on joka tapauksessa sisältänyt yksityisen sektorin asettamia diagnooseja myös muiden tietolähteiden kautta (esimerkiksi sairaspäivärahatiedot), yksityisen sektorin tietoja ei ole toistaiseksi rajattu pois.
Rahoitusmallia kuitenkin kehitetään koko ajan. THL:n vuonna 2025 julkaistussa päivitysehdotuksessa ehdotetaan kaikkien Avohilmon palvelumuotojen, siis myös yksityisen terveydenhuollon, työterveyshuollon ja YTHS:n kirjaamien, diagnoosien huomioimista henkilöiden sairastavuuden määrittelyssä.
Tähän on syynä se, että hyvinvointialue on lain mukaan vastuussa alueellaan asuvan väestön sote-palveluista, vaikka he eivät tosiasiassa julkisia palveluita käyttäisikään.
Valinta saattaa nostaa rahoitusta niillä alueilla, joilla käytetään paljon yksityistä terveydenhuoltoa tai työterveyshuoltoa. Tämän vuoksi ehdotetaan julkisesti rahoitettujen palvelujen tarvetta ennustaviin malleihin lisättäväksi myös muiden sektoreiden käyttömuuttujat mittaamaan sitä, kuinka paljon henkilö euromääräisesti käytti muita kuin julkisesti rahoitettuja palveluita.
Tämä puolestaan laskee rahoitusta niillä alueilla, joilla käytetään paljon yksityistä terveydenhuoltoa tai työterveyshuoltoa.
Niiden käytöstä ei ole saatu tarpeeksi kattavaa tietoa THL:n hoitoilmoitusrekistereistä.
Tietotuotteita ja työkaluja tiedolla johtamiseen
Tutki THL:n tarjoamia tietotuotteita ja työkaluja, joita voit käyttää työssäsi monipuolisesti.
Väestön hyvinvoinnin uusi seurantamittaristo huomioi taloudelliset, sosiaaliset ja ekologiset näkökulmat
THL on julkaissut mittariston, jonka avulla voidaan seurata laaja-alaisesti väestön hyvinvointia ja sen kehitystä taloudellisesta, sosiaalisesta ja ekologisesta näkökulmasta.
Sote-rahoituksen tarvelaskennan tulee edelleen perustua tietoihin väestön sairastavuudesta
Rekisteritietoon pohjautuva sairastavuuden ja sitä kautta palvelutarpeen arviointi on nykytiedon valossa tarkin tapa kohdentaa sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitus palvelutarpeen mukaisesti eri hyvinvointialueille.
Sote-talous
Sosiaaliturvan menot vastaavat lähes kolmannesta koko kansantalouden tuotosta. Sosiaaliturvamenojen suhde bruttokansantuotteeseen nousi noin 33 prosenttiin vuonna 2024.