Vanhuspalvelujen laadulle tarvitaan kansalliset kriteerit, seuranta ja raportointi

Väestön ikääntymisen myötä yhä suurempi määrä iäkkäitä tarvitsee palveluita arkensa ja terveytensä tueksi. Palvelujen resursseja ei kuitenkaan lisätä samassa suhteessa avun tarpeen kasvun kanssa.

THL:n kehittämispäällikkö Katri Kakon mukaan juuri nyt pitäisi kiinnittää huomio iäkkäiden palvelujen laatuun ja sen kehittämiseen.

"Jos laatuun ei panosteta, esimerkiksi vaaratilanteet voivat lisääntyä. Kun resursseja ei tule samassa suhteessa kuin avuntarvitsijoita, on erityisen tärkeää tehdä asiakkaiden tarpeisiin nähden oikeita ja vaikuttavia asioita."

Tämä tarkoittaa esimerkiksi oikeaan aikaan tarjottavia palveluita, jotka muuttuvat iäkkään tilanteen ja tarpeiden mukaan.

Hyvät palvelut ovat tasalaatuisia

Jos palvelujen laatu heikentyy, niiden tarve kasvaa. Esimerkiksi iäkkään laskevaan toimintakykyyn pitää puuttua nopeasti, ja kuntoutusta pitää tarjota riittävän pitkään. Muuten toimintakyky jatkaa laskuaan ja pian tarvitaan raskaampia palveluita.

"Laatu ei aina tarkoita korkeampaa hintaa tai että tarvittaisiin enemmän ihmisiä. Siihen päästään myös, kun pysähdytään asiakkaan tarpeiden äärelle. Kun panostetaan esimerkiksi varhaisiin palveluihin, saadaan lisää toimintakykyisiä kuukausia ja vuosia", Kakko sanoo.

Tutkimuksista tiedetään, että kun iäkkäät saavat tarpeidensa mukaisia palveluita, suunnittelemattomat sairaalakäynnit vähenevät. Yksinäisyys lisää kotihoidon asiakkaiden sote-palvelujen käyttöä, samoin se, että asiakas ei haluaisi asua kotona.

Tällä hetkellä palveluissa on merkittäviä eroja hyvinvointialueiden ja yksiköiden välillä. Esimerkiksi kotihoidossa suunnitellut palvelutunnit toteutuvat eri alueilla hyvin eri tavoin. Suuria eroja on myös esimerkiksi kipujen hallinnassa ja mahdollisuudessa saada kuntoutustyöntekijän apua. Se tarkoittaa, että iäkkäät eivät ole yhdenvertaisessa asemassa.

"Jos mitään ei tehdä, eriytyminen lisääntyy", Kakko arvioi.

Hoidettavan tarpeet palvelulupauksen pohjaksi

Jotta tasaiseen laatuun päästäisiin, hyvästä laadusta pitäisi olla jaettu käsitys. Nyt vanhuspalveluille ei ole laatukriteereitä. Kakko kaipaakin kansallisesti määriteltyä palvelulupausta, joka loisi yhtenäiset raamit palvelujen keskeisille sisällöille ja jossa määriteltäisiin laadun tavoite- tai vähimmäistasot. Lisäksi pitäisi määritellä, kuinka palvelujen laatua seurataan ja raportoidaan ja miten palvelujen tietopohjaa ja valvontaa on tarve kehittää kansallisesti.

"Iäkkäiden palvelujen laatusuositus ei velvoita ja ohjaa laadun kehittämistä ja seurantaa riittävästi. Iäkkäiden palveluihin tarvitaan yhteinen palvelulupaus, jonka pohjalta palvelut toteutetaan yksilölliset tarpeet huomioiden. Laatu ja konkreettiset tavoitteet pitäisi määritellä asiantuntijoiden, hyvinvointialueiden, palveluntuottajien ja iäkkäiden yhteistyönä", hän sanoo.

Hyvä arki ei kuitenkaan synny vain vanhuspalveluissa ja niiden ammattilaisten voimin.

"Lisäksi tarvitaan monitoimijaisia malleja, joissa julkinen sektori, yksityiset toimijat, järjestöt, vapaaehtoiset ja läheiset toimivat yhdessä mielekkään arjen turvaamiseksi", Kakko lisää.

Palvelun laadun kehittäminen asiakkaan tarpeista lähtien voi vaatia ajattelutavan muutosta.

"Määrällisten mittarien käytöstä pitäisi siirtyä lopputuloksen mittaamiseen – parantavatko palvelut iäkkäiden hyvinvointia, toimintakykyä ja arjessa selviytymistä", Kakko sanoo.