Kenelle ohje on tarkoitettu?
Tämä ohje on tarkoitettu lasten kanssa työskenteleville ammattilaisille sosiaali- ja terveydenhoidossa sekä sivistys- ja varhaiskasvatuspalveluissa. Se auttaa ammattilaista toimimaan, kun hän epäilee lapseen kohdistuneen väkivaltaa.
Ohje sisältää suosituksia toimintatavoiksi. Väkivaltaan puuttuminen kuuluu jokaiselle aikuiselle, joka työskentelee lasten ja nuorten kanssa lastensuojelulain viidennen luvun 25§ mukaisesti. Väkivallan tunnistaminen on edellytys sille, että voit auttaa, suojella ja hoitaa lasta.
Lastensuojelulaki 25 § (Finlex)
Tee näin, jos epäilet lapseen kohdistuvaa väkivaltaa
Huoli siitä, onko lapsi kokenut väkivaltaa, voi herätä lapsen kehossa olevien jälkien, lapsen kertoman tai lapsen käyttäytymisen pohjalta.
Jos huolesi herää, toimi näin:
- Pohdi lapseen mahdollisesti kohdistunutta väkivaltaa yhtenä vaihtoehtona. Mieti myös, mistä muusta voisi olla kyse.
- Voit hyvin kysyä lapselta, mitä hänelle kuuluu. Kysy esimerkiksi: Miten lapsen arki sujuu? Mitä hänelle kuuluu? Mitkä asiat ovat hyvin lapsen elämässä? Mikä häntä huolestuttaa? Onko jotain, mihin hän toivoisi apua?
- Jos lapseen kohdistuneen väkivallan epäily vahvistuu tai haluat keskustella asiasta toisen ammattilaisen kanssa, konsultoi alueesi lastensuojelun päivystystä, lapsirikostutkinnan poliisiyksikköä tai lasten ja nuorten oikeuspsykologian tai oikeuspsykiatrian yksikköä.
- Älä jää yksin pohdintojesi kanssa. Sinun ei tarvitse olla varma siitä, onko väkivaltaa tapahtunut. Huolesi voi viestiä siitä, että lapsi tarvitsee jonkinlaista apua, ja tilanne on joka tapauksessa hyvä selvittää.
Haasteita väkivallan tunnistamisessa
Lapsiin kohdistuva väkivalta on usein vaikeasti havaittavaa. Väkivalta voi tapahtua perhepiirissä, jolloin ulkopuolisia todistajia ei ole. Lapsen voi olla vaikea kertoa ikävistä kokemuksista, jos ne liittyvät läheiseen henkilöön, jonka huolenpidosta hän on riippuvainen.
Väkivallan epäily voi herätä myös lapsen käyttäytymisestä. Lapsi saattaa esimerkiksi käyttäytyä aggressiivisesti muita kohtaan tai leikkiä väkivaltaisia leikkejä. Tällainen käytös ei kuitenkaan suoraan tarkoita, että lasta olisi kohdeltu kaltoin. Lapsi voi oireilla monista syistä, kuten altistumisesta vanhempien väliselle väkivallalle, nähtyään väkivaltaisia videoita tai pelejä, epävakaista kasvuolosuhteista tai neuropsykiatrisista häiriöistä.
Lapseen kohdistuvan fyysisen väkivallan tunnistaminen
Lapsen fyysinen väkivalta ja kaltoinkohtelu voivat ilmetä ruumiillisena väkivaltana tai tekoina, jotka vaarantavat lapsen terveyden. Fyysinen väkivalta voi olla myös tekemättä jättämistä, kuten lapsen tarvitseman lääkityksen laiminlyöntiä.
Jos huomaat lapsella huolta herättäviä vammoja kehossa, toimi näin:
Mieti aina myös muita mahdollisia syitä vammoille kuin väkivalta (esim. tapaturmat, sairaudet, syntymämerkit).
Vamman sijainti, lapsen ikä ja vamman vaikeusaste voivat antaa viitteitä siitä, onko syytä epäillä pahoinpitelyä.
Älä johdattele lasta. Kysy avoimia kysymyksiä, kuten: "Mitä tapahtui?" "Kerro tästä jäljestä.”
Anna lapselle tilaa kertoa omilla sanoillaan.
Konsultoi alueesi lastensuojelun päivystävää työntekijää, poliisia tai alueesi lasten ja nuorten oikeuspsykologian tai -psykiatrian yksikköä. Voit konsultoida näitä tahoja kertomatta lapsen nimeä. Kysy samalla, että mitä voit kertoa asiasta lapsen vanhemmalle.
Konsultoi poliisin ja lastensuojelun ohjeita siitä, milloin vanhemmalle voi kertoa epäilystä.
Ole tarkkana, jos vanhemman selitykset vammoista ovat ristiriitaisia tai vähätteleviä.
Seuraavat seikat voivat viitata kaltoinkohteluun tai väkivaltaan, mutta yksinään ne eivät ole varma osoitus siitä. Sinun on kuitenkin syytä selvittää tilannetta tarkemmin, jos:
- vamman sijainti, vaikeusaste ja lapsen ikä eivät vastaa tapahtumakuvauksen logiikkaa
- vammoja on useita tai terveydenhuollossa on käyty niihin liittyen toistuvasti.
- hoitoon hakeutumisessa on ollut viivettä
- aikuisten selitykset vammoista ovat ristiriitaisia
- aikuiset suhtautuvat vammoihin vähättelevästi
- lapsen ja huoltajan välinen vuorovaikutus vaikuttaa huolestuttavalta.
Fyysisen väkivallan mahdollisia ulkoisia merkkejä voivat olla:
- mustelmat, naarmut, verenpurkaumat
- palovammat, puremajäljet
- limakalvovammat, suun alueen vammat
- hoitamattomat hampaat.
Muista, että lapsilla syntyy usein mustelmia ja naarmuja leikeissä ja harrastuksissa. Vamman sijainti ja lapsen kertomus ovat tärkeitä arvioinnissa.
Muita mahdollisia kaltoinkohtelun merkkejä voivat olla:
- uneliaisuus, kasvun tai kehityksen ongelmat
- käytösoireet, jotka voivat johtua myös muista syistä kuten neuropsykiatrisista häiriöistä.
Näiden oireiden syy tulee aina selvittää terveydenhuollossa.
Katso tarkemmat tiedot fyysisen väkivallan tunnistamiseen eri ikäisillä lapsilla:
Lapseen kohdistuvan henkisen väkivallan tunnistaminen
Henkinen väkivalta tarkoittaa lapsen kohtelua niin, että se haittaa lapsen psyykkistä hyvinvointia. Tällainen toiminta voi olla kertaluonteista tai toistuvaa, ja se vahingoittaa lapsen itsetuntoa, turvallisuuden tunnetta tai kehitystä. Henkinen väkivalta voi olla vaikeasti havaittavaa, ja sen tunnistaminen vaatii herkkyyttä ja tarkkaa tilannearviota.
Henkinen väkivalta voi esiintyä eri muodoissa ja eriasteisena. On tärkeää ymmärtää myös se, että henkinen väkivalta ei aina johdu pahantahtoisesta vanhemmuudesta – joskus taustalla voi olla puutteellisia vanhemmuuden taitoja, jotka eivät kuitenkaan täytä väkivallan määritelmää.
Henkisen väkivallan muotoja voivat olla esimerkiksi:
- torjuminen: lapsen tunteiden tai tarpeiden sivuuttaminen, välinpitämättömyys
- terrorisointi: uhkaileminen, pelottelu, jatkuva arvostelu tai nöyryyttäminen
- eristäminen: lapsen pitäminen erossa muista ihmisistä tai sosiaalisista tilanteista
- hyväksikäyttö: lapsen käyttäminen omien tarpeiden tai tavoitteiden välineenä esimerkiksi vaikeassa erotilanteessa
- laiminlyönti: lapsen emotionaalisten, mielenterveydellisten tai koulutuksellisten tarpeiden huomiotta jättäminen.
Joskus tahditon tilanne lapsen ja vanhemman välillä voi muistuttaa väkivaltaa. Siksi sinun on tärkeää arvioida, onko kyse satunnainen epäonnistuminen vuorovaikutuksessa vai jatkuva, vahingoittava käytös. Tämä vaikuttaa siihen, miten tilanteeseen kannattaa puuttua.
Jos kyseessä on vanhemman tahditon toimintatapa, voit omalla toiminnallasi mallintaa sensitiivisempää tapaa toimia sekä ohjata vanhempaa toimimaan toisin.
Jos kyseessä on jatkuva, vahingoittava käytös, konsultoi lastensuojelua ja tee tarvittaessa lastensuojeluilmoitus.
Lasten ja perheiden palveluissa luottamukselliset suhteet ovat tärkeitä. Kun lapsi ja vanhempi ovat sinulle tuttuja, lapsi uskaltaa helpommin kertoa sinulle kokemuksistaan.
Henkinen väkivalta ilmenee yksilöllisesti, eikä siihen liity yhtä selkeää merkkiä tai jälkeä. Tilannetta on usein arvioitava pidempään.
- Kuuntele lapsen kertomaa arjestaan.
- Havainnoi lapsen ja vanhemman välistä vuorovaikutusta.
- Kiinnitä huomiota lapsen tunnetilaan, käyttäytymiseen ja kehitykseen.
Tärkein keino ehkäistä perheessä tapahtuvaa henkistä väkivaltaa on tukea vanhempia kasvatustehtävässään. Lapsi tarvitsee tasapainoisen kasvuympäristön.
Mikäli lapsen tilanne ei helpota toimilla, joita voit tehdä omassa työtehtävässäsi, konsultoi lastensuojelua ja tee tarpeen mukaan lastensuojeluilmoitus. Näin puuttumalla voit suojata lasta pitkäaikaisilta haitoilta.
THL:n rooli
THL on kansallinen asiantuntija väkivallan ehkäisyssä. Tuemme hyvinvointialueita sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten osaamista muun muassa tuottamalla ohjeita, suosituksia, työkaluja ja verkkokouluja. Lisäksi kehitämme väkivallan ehkäisyn rakenteita ja koordinoimme alan yhteistyötä.
Yhteystiedot
johtava asiantuntija
puh. 029 524 8193
[email protected]