Tiedon saaminen ja luovuttaminen lastensuojelussa

Kenelle ohje on tarkoitettu?

Ohje on tarkoitettu lapsen asioista vastaaville sosiaalityöntekijöille ja muille hyvinvointialueen lastensuojelun viranhaltijoille ja ammattilaisille. Sisältö antaa tietoa myös muille lastensuojelun ammattilaisille ja perhehoitajille.

Ohje perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön. Ohjeessa on kerrottu lastensuojelun kannalta olennaisimmat tilanteet, joissa luovutetaan tietoa lastensuojeluun tai lastensuojelusta.

Salassapito ja vaitiolovelvollisuus

Suomen perustuslaki turvaa jokaisen kansalaisen, myös lapsen, oikeuden yksityiselämään. Lapsen yksityisyyteen, perheeseen, kotiin tai viestinvaihtoon ei saa puuttua mielivaltaisesti tai laittomasti.
(Perustuslaki 10 §)
(YK:n lapsen oikeuksien sopimus, 16 artikla)

Yksityiselämän suojaa koskevista poikkeuksista on säädettävä erikseen lailla. Tässä ohjeessa kerrotaan näistä poikkeuksista lastensuojelun näkökulmasta yleisimmin esiin tulevissa tilanteissa.

Salassapitovelvollisuus koostuu kolmesta osasta:

1. asiakirjasalaisuudesta: asiakirjaa, tai sen kopiota tai tulostetta, ei saa näyttää, luovuttaa tai muulla tavoin antaa sivullisen nähtäväksi tai käytettäväksi
2. vaitiolovelvollisuudesta, joka sisältää kaikki muut tiedon luovuttamistavat kuin edellä mainitut ja jatkuu senkin jälkeen, kun virka- tai palvelussuhde tai toimeksianto on päättynyt. Vaitiolovelvollisuus koskee myös suullisesti saatuja tietoja
3. hyväksikäyttökiellosta: tietoa ei saa käyttää omaksi tai toisen hyödyksi tai toisen vahingoksi.

Lastensuojeluun kertynyt tieto on kokonaan salassa pidettävää. Jo yksin se tieto, että lapsi on lastensuojelun asiakkaana, on pidettävä salassa, eikä sitä saa ilmaista sivullisille.
(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä 4 § ja 5 § ("asiakastietolaki", 703/2023))

Sivullisilla tarkoitetaan muita kuin palvelunantajan palveluksessa, sen lukuun tai toimeksiannosta toimivia henkilöitä, jotka osallistuvan sosiaalihuollon asiakkaan sosiaalipalvelujen järjestämiseen ja toteuttamiseen tai niihin liittyviin tehtäviin.

Saman palvelunantajan palveluksessa olevalla henkilöllä ei kuitenkaan ole oikeus käyttää muita kuin omissa työtehtävissä tarvitsemiaan välttämättömiä asiakastietoja. Esimerkiksi samassa viranomaisessa toimivalla viranhaltijalla, jonka tehtäviin asiakkaan asiat eivät kuulu, ei saa olla käyttöoikeutta asiakastietoihin.
(Asiakastietolaki 9 §)

Merkintä asiakasasiakirjoihin

Seurantaa ja valvontaa varten tulee asiakastietojen käytöstä ja luovutuksesta kerätä lokitietoja. Näin rekisteröity voi jälkikäteen tarkastaa, kuka on katsonut hänen tietojaan, ja puuttua mahdollisiin väärinkäytöksiin.
(Asiakastietolaki 10 §)

Tarkempaa tietoa luovutusmerkinnöistä:

• Opas sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (Yhteistyötilat)
• Kanta-käsikirja sosiaalihuollon toimijoille (Yhteistyötilat)

Jos lasta tai vanhempia koskevaa tietoa saadaan muualta kuin asiakkaalta itseltään, on asiakasasiakirjoihin kirjattava

• mitä tietoja on hankittu tai saatu
• keneltä tai mistä tiedot on saatu
• milloin tiedot on saatu
• henkilö, joka tiedot on pyytänyt, jos ne on hankittu oma-aloitteisesti
• tiedon hankkimisen tai saamisen perusteena oleva säännös tai tieto suostumuksesta ja
• tietojen käyttötarkoitus.

(Asiakastietolaki 10 § ja 39 §)

Tiedon hankkiminen asiakkaalta

Asiakkaan tai hänen laillisen edustajansa on annettava hyvinvointialueelle ne tiedot, joita se tarvitsee sosiaalihuollon järjestämisessä ja toteuttamisessa. Myös lastensuojelussa on lähtökohtana se, että asiakas toimittaa itse tarpeelliset selvitykset ja asiakirjat. Viranomaisen pitää ohjata asiakasta siinä, mistä asioista tarvitaan tietoa.
(Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 12 § 1 momentti ("asiakaslaki", 812/2000))

Asiakas voi myös oma-aloitteisesti toimittaa tietoa, jota tarvitaan asian valmistelussa ja päätöksenteossa. Asiakkaan suostumuksella viranomainen voi itsekin hankkia tiedon.

Ennen kuin asiakas tai hänen laillinen edustajansa antaa sosiaalihuollon järjestäjälle ja toteuttajalle tietoja, on hänelle kerrottava

• miksi hänen tietojaan tarvitaan
• mihin tietoja käytetään ja säännönmukaisesti luovutetaan sekä mihin rekisteriin ne tallennetaan ja
• miten hän voi käyttää henkilötietojen käsittelyyn liittyviä oikeuksiaan.

(Asiakaslaki 13 § 3 momentti ja asiakastietolaki 11 § ja 68 §)
Rekisteröidyn oikeudet (Tietosuojavaltuutetun toimisto)

Jos asiakas ei halua toimittaa tietoja, voi viranomainen hankkia niitä asiakastietolain, julkisuuslain tai lastensuojelulain perusteella myös vastoin hänen suostumustaan. Tällöin kuitenkin asiakkaalle ja/tai hänen lailliselle edustajalleen

• on annettava tieto siitä mistä muualta ja mitä häntä koskevia tietoja voidaan suostumuksesta riippumatta hankkia
• on varattava tilaisuus tutustua muualta hankittuihin tietoihin ja
• on varattava tilaisuus antaa asiassa tarpeellista selvitystä.

(Asiakaslaki 12 § 2 momentti)

Katso myös: Asianosaisen ja muun asiaan osallisen tiedonsaantioikeuden rajoittaminen

Oikeus saada tietoa sosiaali- ja terveydenhuollosta

Oikeus saada potilastietoja

Asiakastietolain 53 §:ssä säädetään tietojen luovuttamisesta sosiaali- ja terveydenhuollon välillä. Lähtökohtana on asiakkaan antama luovutuslupa. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa asiakastietojen käsittelystä (457/2024) on säädetty luovutusluvan kohdentamisesta. Asiasta on kerrottu tarkemmin asiakastietolain soveltamisoppaassa.
Opas sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä (Yhteistyötilat)

Sosiaalihuollon viranomaisella on oikeus saada terveydenhuollosta tiedot ja selvitykset, jotka ovat välttämättömiä

• sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi
• sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi tai
• viranomaiselle annettujen tietojen tarkistamista varten.

Tiedonsaantioikeus voidaan toteuttaa tietojärjestelmän ja käyttöoikeuksien määrittelyn avulla. Lastensuojeluviranomainen voi myös tehdä erillisen tietopyynnön terveydenhuollon palvelunantajalle.
(Asiakastietolaki 53 §:n 5 momentti)
(Opas sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä, luvut 9.1.2. ja 9.1.3)

Oikeus saada sosiaalihuollon asiakastietoja

Asiakastietolain 55 §:ssä säädetään tiedon saamisesta ja luovuttamisesta sosiaalihuollon palvelunantajien välillä. Sosiaalihuollon palvelunantajalla on oikeus saada ja käyttää muiden sosiaalihuollon palvelunantajien asiakastietoja, jos asiakas on antanut luovutusluvan. Palvelunantajalla tarkoitetaan muitakin kuin viranomaisia.

Sosiaalihuollon viranomaisella on ilman luovutuslupaakin oikeus saada muilta sosiaalihuollon palvelunantajilta sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot ja selvitykset, jotka ovat viranomaiselle laissa säädetyn tehtävän vuoksi välttämättömiä:

• asiakkaan sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi
• sosiaalihuollon järjestämiseksi ja siihen liittyvien toimenpiteiden toteuttamiseksi tai
• palvelunantajalle annettujen tietojen tarkistamista varten.

(Opas sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä, luvut 9.2.1. ja 9.2.2)

Oikeus saada tietoja asiakastietolain 64 §:n nojalla

Kenellä on velvollisuus luovuttaa tietoa hyvinvointialueelle?

Sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi tietyt muut tahot ovat velvollisia luovuttamaan hyvinvointialueelle sen pyynnöstä maksutta ja salassapitosäännösten estämättä hallussaan olevat sosiaalihuollon asiakassuhteeseen olennaisesti vaikuttavat tiedot. Velvollisuus koskee tietoja, jotka ovat välttämättömiä esimerkiksi sosiaalihuollon tarpeen selvittämiseksi tai sen järjestämiseksi.

Hyvinvointialueella on oikeus saada tietoa

• valtion ja kunnan viranomaiselta ja muulta julkisoikeudelliselta yhteisöltä
• Kansaneläkelaitokselta, Eläketurvakeskukselta, eläkesäätiöltä ja muulta eläkelaitokselta
• vakuutuslaitokselta
• koulutuksen järjestäjältä.

(Asiakastietolaki 64 §)

Tietoja pyytävä sosiaaliviranomainen harkitsee, mitkä tiedot ovat välttämättömiä. Jos tietopyynnön saanut taho kieltäytyy luovuttamasta pyynnön mukaisia tietoja, on sen tehtävä päätös tietojen antamatta jättämisestä.
(Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 14 § ("julkisuuslaki", 621/1999))

Asiakkaan suostumuksen merkitys

Lähtökohtana tietojen hankinnassa on, että asiakas itse toimittaa kyseiset tiedot tai antaa suostumuksensa niiden hankkimiseen. Suostumuksen pyytäminen asiakkaalta on perusteltua myös siksi, että hyvinvointialue joutuu tarpeellisessa määrin perustelemaan tietopyyntönsä, jolloin se joutuu luovuttamaan salassa pidettävää tietoa tietopyynnön saajalle.

Asiakkaan suostumus tai suostumuksen pyytäminen ei kuitenkaan ole tietojen hankkimisen edellytys, vaan tietopyynnön saajan on luovutettava tiedot hyvinvointialueelle sen pyynnöstä silloin, kun tiedot ovat välttämättömiä. Tietoa pyytäneen viranomaisen tulee ilmoittaa tietopyynnöstä asiakkaalle ja siitä on tehtävä merkintä asiakasasiakirjoihin.

Tietoa pyytävän hyvinvointialueen oikeus luovuttaa pyynnön perusteena olevia tietoja

Hyvinvointialueella on oikeus salassapitosäännösten estämättä antaa tietoja sosiaalihuollon asiakassuhteesta, jos tieto on tarpeen tietopyynnön toteuttamiseksi. Lastensuojeluviranomainen voi siis luovuttaa tehtävän suorittamisen kannalta välttämätöntä tietoa salassapitosäännösten estämättä niin yksityiselle kuin julkisellekin tietopyynnön kohteelle.
(Laki viranomaisen toiminnan julkisuudesta 26 § 2 momentti (julkisuuslaki))

Oikeus saada lausunto huostaanottoa ja sijaishuoltoa varten

Seuraavilla tahoilla on velvollisuus antaa lausunto lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän pyynnöstä, jos sitä tarvitaan huostaanoton valmisteluun:

• sosiaalihuollon palvelunantaja
• terveydenhuollon palvelunantaja
• valtion ja kunnan viranomainen sekä muu julkisoikeudellinen yhteisö
• Kansaneläkelaitos, Eläketurvakeskus, eläkesäätiö ja muu eläkelaitos
• vakuutuslaitos
• koulutuksen järjestäjä.

Lausuntoa voidaan pyytää silloin, kun

• valmistellaan huostaanottoa,
• päätetään huostaanotosta tai sen lopettamisesta sekä
• muutettaessa lapsen sijaishuoltopaikkaa.

(Lastensuojelulaki 41 § 2 momentti)

Lausunnon pyytäminen ei edellytä, että ollaan valmistelemassa tai tekemässä päätöstä. Asiantuntijalausunto voi olla tarpeen esimerkiksi sijaishuollossa olevan lapsen hoidon ja huollon käytännön toteuttamiseksi.

Lastensuojelusta vastaava viranomainen voi lausuntopyynnön yhteydessä antaa lausunnonantajalle (esimerkiksi lasta hoitaneelle lääkärille) salassa pidettävää tietoa siinä määrin kuin se on välttämätöntä lausunnon antamista varten.

Säännöksessä ei säädetä, että lausunto on laadittava maksutta. Jos lausuntopyyntö esitetään viranomaiselle, voitaneen asiasta neuvotella osapuolten välillä ottaen huomioon viranomaisten yhteinen vastuu lapsen hyvinvoinnista. Jos kysymyksessä on yksityinen taho, on lausunnon laatimisesta suoritettava asianmukainen korvaus.

Lausuntopyynnön täytyy olla yksilöity ja tarkka, ja sen täytyy sisältää olennaiset tiedot. Tärkeimpien yhteistyötahojen kanssa on hyvä sopia toimivasta lausuntokäytännöstä.

Kirjallisesta lausuntopyynnöstä täytyy käydä ilmi

• tietoa pyytänyt viranomainen
• pyydetyt tiedot riittävän yksilöidysti
• asianomaisen henkilötiedot tai muut vastaavat tietopyynnön yksilöimisen kannalta riittävät tiedot
• mitä varten tietoa pyydetään sekä
• lainkohta, jonka nojalla tietoa pyydetään.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tulee esittää lausuntopyynnössä täsmällisiä kysymyksiä lausunnon antajan osaamisen ja asiantuntemuksen alaan kuuluvista seikoista. Niiden tulee olla tarpeellisia lastensuojelun toteuttamisen kannalta tai vaikuttaa päätöksentekoon.

Lausuntopyynnössä ei tule esittää kysymyksiä, joihin saaja ei voi oman asiantuntemuksensa ja toimivaltansa perusteella vastata. Esimerkiksi terveydenhuollon ammattilaiselta ei tule pyytää arviota huostaanoton ja sijaishuollon tarpeesta. Lastensuojelulaissa säädettyjen edellytysten arviointi kuuluu lastensuojeluviranomaiselle tai hallinto-oikeudelle. Lausunnossa tulee erottaa objektiiviset havainnot ja johtopäätökset.

Lisäksi lausuntopyynnössä voi pyytää kertomaan seuraavista seikoista:

• tutkimusajat ja -paikat, tutkimuksen suorittajat ja lausunnon valmistelijat
• lyhyt ja olennaiseen keskittyvä analyysi tapausten taustasta ja perhetilanteesta ja
• selostus tutkimuksiin johtaneesta tilanteesta.

Huostaanotto