Lähtökohtaisesti henkilökohtaisen avustajan tulee olla perheen ulkopuolinen henkilö. Henkilökohtaisena avustajana voi kuitenkin erityisestä syystä toimia vammaisen henkilön perheenjäsen, jos sitä voidaan pitää vammaisen henkilön edun mukaisena ja hänelle sopivana ja tarkoituksenmukaisena ratkaisuna. Rajaus koskee kaikkia henkilökohtaisen avun toteuttamistapoja.
Kuka on lain mukaan perheenjäsen?
Vammaispalvelulain esitöiden mukaan perheenjäsenellä tarkoitetaan vammaisen henkilön puolisoa, lasta, vanhempaa tai isovanhempaa.
Perheenjäsenen määritelmä henkilökohtaisessa avussa eroaa siis esimerkiksi vammaispalvelulain mukaisessa valmennuksessa käytetystä perheenjäsenen määritelmästä, joka sisältää myös muita henkilöitä.
Miksi avustajan tulisi olla perheen ulkopuolinen henkilö?
Henkilökohtainen apu on tarkoitettu mahdollistamaan vammaisen henkilön itsenäistä elämää sekä kotona että kodin ulkopuolella. Tämä tavoite ei kaikissa tilanteissa täysin toteudu, jos lähiomainen toimii henkilökohtaisena avustajana. Koska kyseessä on järjestelmä, jonka pitäisi kannustaa ihmisiä tekemään aidosti omia valintoja, on parempi, ettei avustaja ole liian läheinen henkilö.
Myös itsenäistyvien nuorten kohdalla pidetään tärkeänä, että heillä on aito mahdollisuus irtautua lapsuudenkodistaan. Useissa tilanteissa itsenäistymistä voidaan perustellusti pitää helpompana, jos henkilökohtaisena avustajana toimii perheen ulkopuolinen henkilö.
Lisäksi perheen sisäinen työsuhde voi aiheuttaa vääränlaista vallankäyttöä ja jääviysongelmia. Perheenjäsen ei voi toimia sekä vammaisen henkilön edunvalvojana että henkilökohtaisena avustajana. Tällaisessa tilanteessa läheisen tulee hakea itselleen sijainen niihin edunvalvojan tehtäviin, jotka liittyvät henkilökohtaiseen apuun.
Perheenjäsentä koskevan rajauksen tarkoituksena on myös eron tekeminen omaishoidon ja henkilökohtaisen avun välille.
Omaishoidon nähdään soveltuvan silloin, kun kyse on lähinnä hoidosta ja huolenpidosta, kun taas henkilökohtainen apu suuntautuu avustettavan itsemääräämisoikeuden ja yhdenvertaisuuden toteutumiseen. Jos perheenjäsen toimii henkilökohtaisena avustajana, hän ei voi toimia samaan aikaan omaishoitajana.
Milloin perheenjäsen voi toimia avustajana?
Henkilökohtaisena avustajana voi erityisestä syystä toimia vammaisen henkilön perheenjäsen, jos se on vammaisen henkilön edun mukaista.
(Vammaispalvelulaki 10 §)
Äkillinen tai tilapäinen avuntarve
Erityinen syy palkata perheenjäsen avustajaksi voi olla esimerkiksi äkillinen avuntarve vakituisen avustajan sairastuessa. Perheen lomamatkat tai muu vastaava tilapäinen tarve voi myös olla sellainen tilanne, jossa perheenjäsen voi toimia avustajana.
Avustajan löytäminen vaikeaa
Perheenjäsenen palkkaaminen avustajaksi voi olla perusteltua myös silloin, kun perheen ulkopuolisen avustajan löytäminen osoittautuu vaikeaksi.
Toimintarajoitteesta johtuva erityinen syy
Erityinen syy voi lisäksi liittyä vammaisen henkilön toimintarajoitteeseen, joka esimerkiksi edellyttää avustajalta vammaisen henkilön liikkumisen tavan hallintaa tai hänen eleidensä ja tunnetilojensa tulkintaa.
Myös ympärivuorokautisissa avustustilanteissa perheenjäsenen toimiminen yhtenä useista henkilökohtaisista avustajista voi olla perhesyiden ja yksityisyyden suojan vuoksi perusteltua ja vammaisen henkilön edun mukaista.
Lapsen etu erityisenä syynä
Silloin, kun henkilökohtaisen avun käyttäjänä on lapsi, avustajana voi toimia perheenjäsen, jos se arvioidaan lapsen edun mukaiseksi. Lapsen etua arvioitaessa on otettava huomioon lapsen avun tarve ja perheen tilanne kokonaisuudessaan.
Perheenjäsenen toimiminen lapsen avustajana voi olla lapsen edun mukaista esimerkiksi silloin, kun lapsi tarvitsee hänet hyvin tuntevan ja hänen kommunikointiaan ymmärtävän avustajan tai jos lapsen asuminen kotona edellyttää, että perheenjäsen toimii avustajana.
Työnantajamallissa lapsen edustamisesta on kuitenkin huolehdittava asianmukaisesti silloin, kun avustajana toimii lapsen perheenjäsen.