Päättäessään henkilökohtaisen avun toteuttamistavasta hyvinvointialueen on otettava huomioon:
- vammaisen henkilön oma mielipide
- elämäntilanne ja
- asiakassuunnitelmaan kirjattu avun tarve.
(Vammaispalvelulaki 10 §)
Henkilökohtaisen avun toteuttamistavan on tuettava ja edistettävä vammaisen henkilön itsenäistä elämää ja yhdenvertaista oikeutta elää yhteisössä sekä tehdä samanlaisia valintoja kuin muut ihmiset.
Henkilökohtaisen avun luonteen johdosta toteuttamistavan valinnan tekeminen yhteisymmärryksessä vammaisen henkilön kanssa korostuu. Jotta vammainen henkilö voisi kertoa oman mielipiteensä sopivasta toteuttamistavasta, hänen tulee ensin saada tietoa siitä, mitä vaihtoehtoja henkilökohtaisen avun järjestämiseksi on.
(Sosiaalihuollon asiakaslaki 5 §)
Valitun henkilökohtaisen avun toteuttamistavan on edistettävä vammaisen henkilön itsemääräämisoikeuden toteutumista yhdenvertaisesti muiden kanssa. Palvelun kustannukset eivät saa olla yksin ratkaisevassa asemassa toteuttamistapaa valittaessa.
Vammaispalvelulain esitöissä on toteuttamistavan valintaa koskevassa tekstissä viitattu apulaisoikeusasiamiehen ratkaisuun (dnro 3425/4/12). Sen mukaan valittu järjestämistapa (nykyisin toteuttamistapa) ei saa estää tai kaventaa vammaiselle henkilölle kuuluvien oikeuksien toteutumista.
Ratkaisun mukaan henkilökohtaisen avun järjestämiseen ja järjestämistavan valintaan liittyy olennaisesti se, että vammaisella henkilöllä tulee mahdollisimman pitkälti olla mahdollisuus päättää henkilökohtaisen avun sisällöstä itsenäisesti. Tämä edellyttää ratkaisun mukaan vammaisen henkilön omista valinnoista lähtevää palvelun järjestämistavan arviointia.
Vammaisella henkilöllä on oltava mahdollisuus itsenäisesti tai tuettuna, valitsemaansa kommunikaation keinoa käyttäen, ilmaista tahtonsa siitä, miten, missä ja milloin henkilökohtainen apu käytännössä toteutetaan. Toteuttamistavasta tai useamman tavan käytöstä päätettäessä voidaan apuna käyttää tulkkausta sekä kommunikaation apuvälineitä ja -menetelmiä.
(Sosiaalihuollon asiakaslaki 5 §)
Palvelun toteuttamistavan valinnassa on otettava huomioon henkilön kyky ohjata avustamista. Lisäksi on otettava huomioon, että työnantajamallin käytölle on tietyt vammaispalvelulain 11 §:ssä mainitut edellytykset.
(Työnantajamalli)
Toteuttamistapoja voi yhdistää
Henkilökohtaisen avun eri toteuttamistapoja voidaan yhdistää toisiinsa sekä muihin vammaispalvelulain ja muun sosiaalihuollon lainsäädännön mukaisiin palveluihin ja tukitoimiin. Henkilökohtainen apu voidaan esimerkiksi järjestää työnantajamallilla, mutta myöntää palveluseteli avustajan sijaisuuksien hoitamista varten.
Henkilön palvelukokonaisuutta voidaan täydentää esimerkiksi sosiaalihuoltolain mukaisella kotihoidolla sekä omaishoidolla. Samoin esimerkiksi asumisen tukea voidaan järjestää pääosin henkilökohtaisen avun avulla ja täydentää muilla palveluilla. Toisaalta henkilökohtaisella avulla voidaan täydentää pääasiassa muulla tavoin järjestettyä asumisen tuen palvelukokonaisuutta esimerkiksi silloin, kun henkilö asuu ryhmäkodissa.
Eri toteuttamistapoja tarkoituksenmukaisesti yhdistelemällä voidaan yksittäisissä tapauksissa luoda joustava ja asiakkaan tarpeisiin mukautuva palvelukokonaisuus.
Kun palvelukokonaisuuteen yhdistetään muita sosiaalihuollon palveluja, tulee huolehtia erityisesti siitä, ettei esimerkiksi henkilökohtaista apua paljon tarvitsevien henkilöiden päivittäistä palvelukokonaisuutta pilkota tarpeettoman moneen lyhytkestoiseen osaan. Tällöin palveluista tulee helposti niin tarkasti aikataulutettuja, että ne eivät mahdollista vammaisen henkilön vaihtelevaa ja normaalia elämää.
Toteuttamistavoista päättäminen
Henkilökohtainen apu järjestetään lähtökohtaisesti siten kuin vammaisen henkilön asiakassuunnitelmaan on kirjattu.
Hyvinvointialueella on kuitenkin oikeus päättää tarkoituksenmukaisesta henkilökohtaisen avun toteuttamistavasta. Jos asiakassuunnitelmaan kirjatusta henkilökohtaisen avun toteuttamistavasta päätetään poiketa, tulee se perustella.
(Sosiaalihuoltolaki 45 §)
Hyvinvointialueen omatuotanto, yhteistoiminta ja ostopalvelu mahdollistavat sen, että henkilökohtaisen avun piiriin pääsevät myös sellaiset vammaiset henkilöt, jotka eivät halua käyttää palveluseteliä tai toimia työnantajina.
(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon palvelusetelistä 6 §)
Sijaisjärjestelyt
Henkilökohtaisen avun sijaisjärjestelyjen tuottamis- ja toteuttamistavat avustajan poissaolotilanteiden varalta on kirjattava asiakassuunnitelmaan ja palvelua koskevaan päätökseen.
(Vammaispalvelulaki 10 §)
Henkilökohtaisen avun toteuttamistapaa valittaessa on arvioitava myös sitä, kuinka henkilökohtainen apu järjestetään avustajan äkillisissä tai ennalta suunnitelluissa poissaoloissa. Sijaisjärjestelyjen suunnittelu on tehtävä sitä tarkemmin ja yksityiskohtaisemmin, mitä välttämättömämpää henkilökohtainen apu on vammaisen henkilön elämässä. Vammaiselle henkilölle on annettava tieto siitä, millaisia sijaisjärjestelyjä kiireellisissä tapauksissa on saatavilla.