Lastensuojelun rooli vaativissa erotilanteissa – Lastensuojelu ja eron jälkeinen vainoaminen

Mitä on eron jälkeinen vainoaminen?

Vanhempien ero ei aina lopeta väkivaltaa. Yksi eron jälkeisen väkivallan muoto on vaino. Siinä entinen puoliso jatkaa väkivaltaa uhrin kielloista huolimatta esimerkiksi aiheettomilla ja määrällisesti kohtuuttomilla yhteydenotoilla, seuraamalla, kontrolloimalla, uhkailemalla tai fyysisellä väkivallalla niin, että teot aiheuttavat uhrissa pelkoa ja ahdistusta.

Vaino on virallisen syytteen alainen rikos. Siten poliisi voi tutkia ja syyttäjä syyttää siitä, vaikka asianomistaja (”uhri”) ei vaatisikaan teosta rangaistusta. Rikoslain mukaan se, joka toistuvasti uhkaa, seuraa, tarkkailee, ottaa yhteyttä tai muuten näihin rinnastettavalla tavalla oikeudettomasti vainoaa toista siten, että se on omiaan aiheuttamaan vainotussa pelkoa tai ahdistusta, on tuomittava vainoamisesta.
(Rikoslaki 25 luku 7 a §)

Vainossa pääkohde on useimmiten entinen puoliso. Se voi koskettaa myös perheen lapsia. Vainoamisteot voivat olla vaikeasti tunnistettavia. Vainoaminen voi näyttäytyä ulkopuolisille esimerkiksi erokriisinä, huoltajuuskiistana tai äärimmillään lapsen vieraannuttamisena toisesta vanhemmasta.

Vainoamisen piirteet

Tutkimusten mukaan vainossa on neljä piirrettä. Osa lapsista voi altistua kaikille vainomuodoille, osa vain joillekin.

Pelon ja turvattomuuden ilmapiiri

Vaino aiheuttaa lapsessa pelkoa, vaikka teot eivät olisikaan väkivaltaisia. Mikäli vanhempi seuraa ja tarkkailee aiheettomasti lähivanhemman ja lasten koulumatkoja, kotipihaa tai muuta sellaista, aiheuttaa se lapselle pelkoa ja turvattomuuden tunnetta.
Ammattilaisen voi olla vaikea tunnistaa lapsen kokemusta, koska pelon voi laukaista hyväntahtoinenkin teko tai ele. Esimerkiksi vanhemman yllättävä ilmaantuminen koulun pihaan voi aiheuttaa lapsessa kokemuksia lievästä varuillaanolosta kauhuun.

Tuoksut, eleet, katse ja muut vastaavat tekijät voivat laukaista lapsessa tunnereaktioita, joihin liittyy esimerkiksi pelkoa, ahdistusta, turvattomuutta tai häpeää. Syynä voivat olla lapsen aikaisemmat kokemukset väkivallasta ja vanhemman väkivaltaisista teoista.

Rakkaudeksi ja huolenpidoksi naamioitu vaino

Naamioitu vaino on vaikeinta tunnistaa väkivallan muodoksi, koska se on näennäisen tavanomaista vanhemman käyttäytymistä. Teot voivat näyttää huolen pitämiseltä ja rakkaudelta, mutta niiden motiivina ei ole lapseen kohdistuva rakkaus ja huolenpito, vaan lapsi on väline vainon toteuttamiseen.

Teot voivat ilmetä esimerkiksi jatkuvina ja aiheettomina ja ei-toivottuina yhteydenottoina entiseen kumppaniin tai lapseen tapaamissopimuksista huolimatta. Lapsen voi olla vaikea rajata vanhemman yhteydenottoja, vaikka hän kokisi ne vaikeina. Jatkuvat aiheettomat yhteydenotot rikkovat lapsen yksityisyyden rajoja.

Naamioidut vainoteot voivat olla myös aiheettomia lastensuojeluilmoituksia tai neuvottelujen järjestämisiä. Ne ovat vanhemman tarpeista lähteviä, eivätkä perustu huoleen lapsen asioista. Vainoava vanhempi saa tällä tavoin pidettyä otettaan yllä entiseen puolisoon ja lapseen.

Lasten käyttäminen vainon välineenä

Vaino voi ilmetä niin, että vainoaja kuulustelee lasta entisen puolisonsa ja perheen elämästä. Lapsi voi joutua ikään kuin vakoilemaan toista vanhempaa. Lapsi voidaan pakottaa kertomaan tietoja perheen olinpaikasta ja ihmissuhteista, jolloin lapsi toimii tahtomattaan tiedonvälittäjänä.

Manipulointi ja henkinen kontrolli voivat saada monenlaisia muotoja. Vanhempi voi esimerkiksi pakottaa lapsen liittoutumaan kanssaan ja halventaa tai mustamaalata toista vanhempaa lapselle. Kontrolloiva vanhempi voi kertoa lapselle toisesta vanhemmasta vääriä tietoja, jolloin lapsen turvallisuuden tunne ja käsitys siitä, mikä on totta ja mikä ei, saattaa hämärtyä.

Manipulointiin ja henkiseen kontrolliin liittyy usein monenlainen toisen vanhemman vanhemmuuden edellytysten häiritseminen, kuten kasvatusmallien kyseenalaistaminen tai lasta koskevien tietojen pimittäminen. Kontrolloiva vanhempi on piittaamaton lapsen tarpeita kohtaan, koska tietää näin satuttavansa eniten ex-kumppaniaan. Äärimmillään vanhempi voi eristää lapsen toisesta vanhemmastaan kostaakseen entiselle kumppanilleen.

Fyysinen väkivalta ja sillä uhkailu

Äärimmillään vainotilanteet sisältävät vakavaa väkivaltaa ja väkivallan uhkaa. Uhkana voi olla esimerkiksi lapsikaappaus tai henkirikos. Lapsi voi joutua kuuntelemaan väkivaltaa sisältäviä uhkauksia, jotka voivat kohdistua lapsen vanhemman lisäksi muihin läheisiin ja lemmikkieläimiin.

Vainon seuraukset

Lasten kokemukset vainotilanteista vaihtelevat ja voivat olla saman perheen lapsilla erilaiset. Lapsen ikä, kehitystaso ja aikaisemmat kokemukset perhe-elämästä vaikuttavat siihen, kuinka lapsi tunnistaa tilanteen ja pystyy kertomaan siitä.

Vainoava vanhempi voi näyttäytyä lapselle pelottavana ja arvaamattomana. Lapselle on vaurioittavaa, että hän pelkää vanhempaansa ja joutuu olemaan varuillaan. Tällöin lapsi pyrkii mukautumaan vanhemman mielialoihin. Seurauksena voivat olla lapsen henkinen epätasapaino, epäluuloisuus sekä voimakkaat syyllisyyden tunteet.

Pelosta huolimatta lapsella on yleensä vanhempaa kohtaan myös myönteisiä tunteita, toiveita ja muistoja. Vaino vahingoittaa myös vainotun vanhemman ja lapsen välistä suhdetta. Vanhemman voimavarat vastata lapsen tarpeisiin ovat vähäisemmät.

Lapsen ja lähivanhemman asuinpaikka saattaa olla tarpeen salata, jos vaino sisältää väkivallan uhkaa. Tällöin lapsen elinpiiri voi kaventua esimerkiksi niin, ettei hän voi kutsua ystäviä kylään, hänen nimensä on vaihdettu, eikä hänen ole turvallista mennä luokkakuvaan tai osallistua vapaasti harrastuksiin. Myös lievemmissä vainotilanteissa lapsen sosiaalinen verkosto voi kaventua, koska kotiin ei ole aina turvallista kutsua vieraita tai jatkuvat muutot rajoittavat harrastuksiin ja ystäviin kiinnittymistä.

Työskentely lastensuojelussa

Ammattilaisen, erityisesti lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän, on tärkeintä ensin järjestää lapselle riittävät tukitoimet, jotta hän on turvassa.
Lastensuojeluilmoitus

Väkivallan ja vainon tunnistamista vaikeuttaa, jos parisuhdeväkivalta ei ole tullut auttajien tietoon ennen eroa. Arviointia vaikeuttaa myös sen, jos tapahtuneista väkivallan tai väkivallan uhan tilanteista ole viranomaiskirjauksia. Asia tuleekin usein ilmi vasta lapsen huollosta ja tapaamisesta sovittaessa.

Väkivallan ja vainon kartoittamiseen aikuisten kanssa soveltuu hyvin MARAK-riskinarviointilomake. MARAK on vakavan parisuhdeväkivallan riskinarvioinnin ja uhrin auttamisen moniammatillinen menetelmä.

Lisäksi on hyvä käyttää vainoa ja häirintää kartoittavaa lomaketta. Vainoaminen on kokonaisuus, jonka vakavuutta ei tule arvioida pelkästään yksittäisinä tekoina. Hyvä arviointityö edellyttää lähes aina moniammatillista yhteistyötä.

Akuutin väkivallan uhkan lisäksi on tärkeää huomioida perheessä tapahtunut aiempi väkivalta. On muun muassa arvioitava, onko työntekijän turvallista tavata vanhempia yhtä aikaa ja minkälaisia tukitoimia lapsen ja vanhemman tapaamiset tarvitsevat.
Tuetut ja valvotut tapaamiset sekä valvottu vaihto

Lastensuojelun työntekijän on hyvä arvioida lähestymiskiellon ja poliisille tehtävän ilmoituksen tarpeellisuus sekä muu yhteistyö poliisin kanssa

Lastensuojelu voi olla apuna monissa turvallisuutta lisäävissä toimissa, kuten tapaamiskäytännöistä sopimisessa, lasten kuljetuksissa ja vaihtotilanteissa sekä kotiin hankittavien turvalaitteiden hankkimisessa ja niiden käytön opastamisessa.

Lisäksi seuraavat lastensuojelun työntekijän työskentelytavat auttavat lasta tilanteessaan:

  • Ohjaus tarvittaessa turvakiellon ja/tai lähestymiskiellon hakemiseen.
  • Yhteistyö tarvittaessa lastenvalvojan kanssa.
  • Tapaamissopimuksiin ja -käytäntöihin liitettävä lapsikohtainen työskentely ja tuki molemmille vanhemmille.
  • Suositeltavaa, että vanhemmat tavataan erikseen (useimmiten).
  • Varmistetaan riittävän pitkä tuki kaikille osapuolille. Vaino voi päättyä, mutta alkaa myös uudelleen.
  • Jatkuva riskinarviointi.

Työskentely lapsen kanssa

  • Kiitetään lasta, että on kertonut vaikean asian.
  • Uskotaan lapsen kertomus.
  • Ollaan rauhallisia ja kerrotaan, ettei lapsi jää yksin tai ole syypää tapahtuneisiin.
  • Kerrotaan lapselle, että apua tarjotaan koko perheelle.
  • Sovitaan mahdollisuuksien mukaan yhdessä, mitä tehdään jatkossa.