Lastensuojelun rooli vaativissa erotilanteissa

Kenelle ohje on tarkoitettu?

Ohje on tarkoitettu ensisijaisesti lapsen asioista vastaaville sosiaalityöntekijöille ja muille lastensuojelun viranhaltijoille. Lisäksi ohjetta voivat käyttää lastensuojelun yhteistyötahot.

Ohje perustuu voimassa olevaan lainsäädäntöön sekä aiheesta tehtyihin tutkimuksiin ja selvityksiin.

Vaativat erotilanteet

Ero- ja huoltoriidoilla tarkoitetaan tilanteita, joissa vanhemmilla on parisuhteen päättymisen yhteydessä tai sen jälkeen vahvoja erimielisyyksiä lapsen huollosta, asumisesta tai tapaamisoikeudesta. Huoltoriitoja voi syntyä myös silloin, kun vanhemmilla ei ole ollut parisuhdetta.

Huoltoriidalla viitataan sekä oikeusprosesseihin että muuten konfliktoituneisiin tilanteisiin. Vaativimpiin erotilanteisiin voi kietoutua huolto- ja tapaamisriidan lisäksi lapsen kaltoinkohtelua ja traumatisoitumista, seksuaalirikosepäilyjä, väkivaltaa tai sen uhkaa, jopa perhesurman riski.

Myös lastensuojeluasiakkuuden aikana vanhemmilla on erotilanteissa käytettävissään lakisääteiset, kaikille tarjolla olevat hyvinvointialueiden eropalvelut, lastenvalvojan sopimusneuvottelut tai perheasioiden sovittelu sekä järjestöjen ja seurakuntien eropalvelut. Useimmat vanhemmat tekevät lastenvalvojan luona sopimuksen lapsen huollosta, asumisesta, tapaamisista ja elatuksesta. Sopimuksen vahvistaa hyvinvointialue.

Jos sopimusta ei synny, vanhemmat voivat hakea päätöstä tuomioistuimelta, ensiasteena käräjäoikeudelta. Kun lapsi on samalla lastensuojelun asiakas, on työntekijän tärkeä kiinnittää huomiota siihen, tunteeko lapsi olevansa eron jälkeen molemmille vanhemmille tärkeä, rakastettu ja huolehtimisen arvoinen.

Lastensuojeluilmoitus ja palvelutarpeen arviointi ero- ja huoltoriitatilanteessa

Sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojelun työntekijän on huomioitava, että lastensuojeluilmoitukset, jotka tehdään vanhempien välisen huoltoriidan ollessa meneillään, on käsiteltävä samalla tavoin kuin muutkin ilmoitukset.
Lastensuojeluasian vireilletulo

Palvelutarpeen arvioinnissa tavoitteena on tunnistaa erilaiset erotilanteet ja arvioida lastensuojelun tarve. Tärkeää on tunnistaa myös muiden, kuten sosiaalihuollon, palveluiden tarve. Pitkittyneeseen ja konfliktoituneeseen ero- ja huoltoriitaan mahdollisesti liittyvä henkinen väkivalta ja muut väkivallan muodot tulisi tunnistaa lapsen kaltoinkohteluksi.

Tilanteet ovat usein kompleksisia ja lapsen edun pitäminen työskentelyn keskiössä voi olla vaativaa. Lapsen haavoittuvan aseman vuoksi ammattilaisilta vaaditaan rohkeutta puuttua lapsen hyvinvointia uhkaaviin tekijöihin.
Lastensuojelun tarpeen selvittäminen

Ero- ja huoltoriitatilanteita voi jaotella tasapeliriidoiksi, korkean konfliktitason erotilanteiksi ja korkean turvallisuusriskin erotilanteiksi. Vaativia ero- ja huoltoriitatilanteita ovat korkean konfliktitason ja korkean turvallisuusriskin erotilanteet.

Tasapeliriidoissa

• vanhemmilla on erimielisyyttä lapsen asioiden ratkaisemisessa
• vanhemmilla on pyrkimys löytää lapsen edun mukainen ratkaisu
• vanhemmilla on lieviä tai kohtalaisia yhteistyön pulmia
• on pulmia tai väärinymmärryksiä vuorovaikutuksessa
• ei ole huolta vanhempien toimintakyvystä tai vanhemmuudesta
• ei ole psykososiaalisia ongelmia
• vanhemmat ovat neuvottelutilanteissa tasa-arvoisia osapuolia
• on mahdollisuus löytää sovinnollinen ratkaisu, joka huomioi lapsen edun.

Tasapeliriidoissa vanhemmat saattavat tarvita ammatillista tukea eron käsittelyyn ja lasta koskevien sopimuksien aikaansaamiseksi. Ammattilaisten tavoitteena on tukea vanhempien sovinnollista yhteistyötä ja yhteistyövanhemmuuden rakentumista.

Korkean konfliktitason erotilanteen ominaispiirteitä ovat muun muassa

• vanhempien pitkittynyt konflikti, umpikuja
• voimakas viha ja syyttely, voimakas vastakkainasettelu
• vakavat kommunikaatio- ja yhteistyövaikeudet tai ei kommunikaatiota lainkaan
• monimutkainen ja pitkittynyt huoltajuuskiista, oikeusprosessit
• vanhemman ja/tai lapsen psyykkinen tai neuropsykiatrinen oireilu
• henkinen väkivalta ja vieraannuttamistyyppinen toiminta
• päihteidenkäyttö tai muut riippuvuudet
• kulttuuriin liittyvät erityishaasteet
• uusperheen kehitysvaiheisiin liittyvät erityishaasteet
• lievä tilannesidonnainen väkivalta, joka on käsitelty eikä tällä hetkellä vaikuta hyvinvointiin.

Korkeasti konfliktoituneille erotilanteille on myös tyypillistä vanhempien välinen suuri epäluottamus, kontrolli ja riippuvuus, tehoton tai epäonnistunut päätöksenteko sekä halu ryhtyä toistuviin oikeudenkäynteihin lapsen asioissa.

Korkean turvallisuusriskin erotilanteet voivat sisältää edellä mainittuja piirteitä, mutta lisäksi niille on tyypillistä

• vakava parisuhdeväkivalta ennen eroa
• väkivalta tai sen uhka, joka jatkuu eri muodoissaan eron jälkeen: fyysinen, henkinen, taloudellinen, kunniaan liittyvä tai seksuaaliväkivalta
• vieraannuttamis- ja väkivaltaepäilyt ja -syytökset
• vakava lapsen vieraannuttaminen
• fyysinen tai digitaalinen vainoaminen ja pakottava kontrolli
• lapseen kohdistuva pahoinpitely- tai seksuaalirikos tai epäily
• itsemurhalla tai tappamisella uhkailu
• lapsen kaappausuhka
• perhesurmariski
• toistuvat lastensuojelu- ja rikosilmoitukset.

Korkean konfliktitason ja korkean turvallisuusriskin erotilanteissa vanhemmat tarvitsevat vahvaa ammatillista tukea ja lapsen suojelun sekä turvallisuuden varmistamisen merkitys korostuu. Lapsella ja vanhemmilla on usein asiakkuuksia eri palveluissa ja monta samanaikaista viranomaisprosessia. Tällöin auttaminen edellyttää monialaista osaamista ja moniammatillista yhteistyötä.

Pitkittyneissä ja konfliktoituneissa erotilanteissa on tyypillisesti läsnä oikeudellinen prosessi. Usein oikeudellisen riidan ratkaiseminen ei ratkaise konfliktia, jonka taustalla voi olla parisuhteen historiaan, eron käsittelyyn, vuorovaikutukseen ja perhesuhteisiin liittyviä tekijöitä.

Riskinarviointi

Lapsen hyvinvointia ja turvallisuutta uhkaavien riskitekijöiden tunnistaminen vanhempien konfliktissa on palvelutarpeen ja lastensuojelun tarpeen arvioinnissa erittäin keskeistä. On tavallista, että vaativissa ero- ja huoltoriidoissa vanhemmat tai toinen vanhemmista tekevät lastensuojelu- ja rikosilmoituksia toisistaan.

Riskinarviointi on apuna sen tunnistamisessa, milloin on kyseessä aitoon huoleen lapsesta perustuva avunpyyntö, ja milloin taas lastensuojeluilmoituksia tehdään toisen vanhemman vahingoittamistarkoituksessa. Silloin niistä tulee vallankäytön ja väkivallan väline erotaistelussa.

Riskinä konfliktoituneissa eroissa ja huoltoriidoissa on, että konflikti voi peittää alleen toisen vanhemman entiseen kumppaniinsa ja mahdollisesti myös lapsiin kohdistaman kontrollin ja väkivallan. Tämä korostaa konfliktoituneen ja väkivaltaa sisältävän ero- ja riitatilanteen erottamisen tärkeyttä, jotta lasten suojaaminen ja heidän hyvinvointinsa turvaaminen on mahdollista.

Palvelutarpeen arviointi vaatii huolellista paneutumista ja kriittistä riskinarviointia, jossa on syytä käyttää moniammatillista asiantuntemusta ja tarvittaessa pyytää tietoja muilta tahoilta.

Yhteenveto – lastensuojeluilmoitus ja palvelutarpeen arviointi

• Sovelletaan lastensuojelulakia myös huoltoriidan aikana.
• Tunnistetaan konfliktoituneen eron ja erityisesti korkean turvallisuusriskin erotilanteiden piirteet.
• Vältetään ”vain huoltoriita” -ajattelusta.
• Tunnistetaan uhka- ja riskitekijöitä lapsen näkökulmasta.
• Otetaan eri väkivallan muodot puheeksi.
• Arvioidaan lapsen asema ja konfliktin vaikutukset lapseen.
• Arvioidaan riskien vakavuus ja haitallisuus lapselle.
• Hyödynnetään arvioinnissa muiden ammattilaisen osaamista ja tietoja perheestä.

Lastensuojelun rooli ja tehtävä huoltoriitatilanteissa ja huoltoriidan oikeuskäsittelyn aikana

Vakiintuneesti lastensuojelun toiminnan lähtökohtana huoltoriidan ollessa tuomioistuinkäsittelyssä on ollut se, ettei lastensuojelun tulisi omilla toimenpiteillään puuttua tai pyrkiä vaikuttamaan ratkaisuun. Tämä on edelleen perusteltua. On kuitenkin mahdollista, että linjaus on paikoin otettu liiankin kirjaimellisesti.
(EOAK 4063/2022)

Lastensuojelun tarve on arvioitava aina yksilöllisesti. Lastensuojelun asiakkaana olevan lapsen edun arviointi on lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävä. Lapsen oikeus suojeluun vaarantuu, jos lastensuojelun työntekijät vetäytyvät puuttumasta lasten vaikeisiinkin ongelmiin tai tuen tarpeisiin nimeämällä ne huoltoriitaan kuuluviksi asioiksi, joiden ratkaiseminen ei kuulu lastensuojelulle.

Joskus huoltoriita on lastensuojeluasiakkuuden syy. Konfliktoituneessa erossa lapsen elämäntilanteeseen liittyy usein kasautuvia riskitekijöitä, jotka saatetaan sivuuttaa tai ne voivat jäädä tunnistamatta huoltoriidan vuoksi.

Lastensuojelun puuttumiskynnys vaativissa ero- ja huoltoriidoissa perustuu sosiaalityöntekijän ammatilliseen harkintaan. Tutkimusten valossa tiedetään, että vanhempien väliset ristiriidat ovat vakava riski lasten hyvinvoinnille. Yksittäinen palvelu ei välttämättä auta riittävästi lasta ja vanhempia vakavimmissa tilanteissa.

Lastensuojelun sosiaalityön merkitys korostuu, mitä vakavampi konflikti tai turvallisuuden uhka lapsen näkökulmasta on kyseessä. Vaikeimmissa tilanteissa lastensuojelun asiakkuus ja tukitoimet ovat välttämättömiä, vaikka huoltoriita olisi vireillä oikeudessa.

Yhteistyö lastensuojelun, perheoikeudellisen yksikön ja tuomioistuimen välillä on tärkeää, kun asia on näissä vireillä. Tuomioistuin voi pyytää hyvinvointialueelta selvitystä lapsen olosuhteista, jolloin se tarvitsee ratkaisun tueksi konkreettista lastensuojelussa, sosiaalitoimessa tai tapaamispaikassa kertynyttä tietoa lapsen tilanteesta, hyvinvoinnista, peloista ja toiveista, ja tarvittaessa myös asiantuntijatietoa siitä, miten jonkin asian voidaan katsoa vaikuttavan lapseen ja hänen hyvinvointiinsa. Olosuhdeselvityksen lisäksi tuomioistuimella tulee olla käytettävissään kaikki tarvittava tieto päätöksenteon tueksi.
Opas lapsenhuoltolain mukaisen sosiaalilautakunnan selvityksen laatimiseksi. Asiantuntiaryhmän suositus (Julkari)​​​​

Tuki ja tarvittaessa puuttuminen lastensuojelun toimenpiteillä on tärkeä muistaa myös tuomioistuimen päätöksen jälkeen.

YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen ja lastensuojelulain mukaan on huomioitava aina lapsen etu. Lapsen oikeuksien sopimus sekä lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettu laki korostavat olevan lapsen oikeus, että hän saa pitää yllä suhdetta ja yhteyttä molempiin vanhempiinsa, paitsi silloin kun se on hänen etunsa vastaista.
(YK:n lapsen oikeuksien sopimus 3.1 artikla ja 9.3 artikla)
(Lastensuojelulaki 4 §)

Lapsen etu on ensisijaista lastensuojelutoimenpiteitä suunniteltaessa ja huoltoriita-asioista päätettäessä. Mikäli lapsi on kokenut laiminlyöntiä tai väkivaltaa tai joutunut todistamaan väkivaltaa, tulee lapsen etu ja nämä kokemukset erityisesti huomioida lasta koskevassa päätöksenteossa. Nämä seikat tulee huomioida myös harkittaessa lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevan sopimuksen vahvistamista.
(Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 361/1983, 2 § ja 8 §)

On tärkeä tunnistaa lapsen edun vaarantuminen hänen joutuessaan todistamaan läheiseen ihmiseen kohdistuvaa väkivaltaa tai lapsen itsensä jouduttua väkivallan kokijaksi, ja rajoittaa huoltajuutta ja tapaamisoikeutta, jos se on perusteltua lapsen turvallisuuden ja edun takaamiseksi.

Lastensuojelulaissa ei ole säännöstä, joka oikeuttaisi lastensuojelun viranomaisen antamaan määräyksiä lapsen asumisesta ja tapaamisoikeudesta. Lastensuojelulaissa ei muutenkaan säädetä erikseen menettelyistä tai toimintavelvollisuuksista tilanteissa, joissa lapsen vanhemmilla on vaikea ero- tai huoltoriita.

Lastensuojelua ei ole tarkoitettu keinoksi ratkaista juridisesti vanhempien välinen kiista lapsen asumisesta tai tapaamisoikeudesta. Tästä huolimatta tulee lapsille ja vanhemmille tarjota sosiaalihuollon palveluita samoin edellytyksin ja tarpeen mukaan kuin muillekin asiakkaille.

Lastensuojelun tarpeen arviointia koskevat näissä tilanteissa samat säännökset kuin muutoinkin, kun lapsen lastensuojelun tarve tulee selvittää. Myös avohuollon tukitoimet on järjestettävä, kun niiden edellytykset täyttyvät.
Lastensuojelun tarpeen selvittäminen
Lastensuojelun avohuollon tukitoimet

Lastensuojelun asiakkuus on aloitettava, kun asiakkuuden edellytykset täyttyvät. Jos asiakkuus aloitetaan, lapselle on laadittava asiakassuunnitelma.
Lastensuojeluasiakkuuden alkaminen
Lastensuojelun asiakassuunnitelma

Lastensuojelun avohuollon tukitoimiin, kuten sosiaalihuollon palveluihin yleensä, tarvitaan huoltajan tai huoltajien suostumus. Jos huoltajat ovat eri mieltä tukitoimista, ja toinen heistä estää lapselle sopivan tukitoimen, voidaan harkinta lastensuojelun edunvalvojan hakemista lapselle. Tällöin edunvalvoja käyttää huoltajan sijaan puhevaltaa lastensuojeluasiassa.
Lastensuojelun edunvalvonta

Myös kiireellinen sijoitus ja huostaanotto ovat mahdollisia, kun niiden edellytykset täyttyvät lastensuojelulain mukaisesti. Niitäkään ei tulisi käyttää asumis- tai tapaamisriidan ratkaisukeinoina, mutta joissakin erittäin kärjistyneissä tilanteessa lapsi voi olla välittömässä vaarassa, jolloin kiireellisen sijoituksen edellytykset täyttyvät.
Kiireellinen sijoitus
Huostaanotto

Suunnitelmallinen työskentely lastensuojelun avohuollossa

Lastensuojelun tarpeen toteamisen jälkeen on tärkeää työskennellä kaikkien perheenjäsenten kanssa. Työskentely on tärkeää lapsen, kummankin vanhemman, uusperheen muiden jäsenten ja muiden läheisten kanssa.

Vanhemmuuden tukeminen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa on tärkeää, jotta konfliktoitunut tilanne ei pääse eskaloitumaan. Vanhemmille tulee aktiivisesti tarjota avohuollon tukitoimia, jossa vanhemmuustyöskentelylle asetetaan yhdessä muutostavoitteet.

Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän periaatteet ja toimintaohjeet avohuollon työskentelyyn ero- ja huoltoriitatilanteessa:

• Moniammatillinen työote: sovitaan prosessinjohtajuudesta ja yhteistyön tavoista toisten ammattilaisten kanssa (koulu, perheneuvola, psykiatria, päihdepalvelut, poliisi jne.)
• Muodostetaan yhteinen tilannekuva riskitekijöistä ja tuen tarpeista.
• Hypoteesiajattelu
• Yksilöllisen ja ihmisten välisiin suhteisiin keskittyvän systeemisen näkökulman yhdistäminen, mikä tarkoittaa erillistä ja yhteistä työskentelyä eri osapuolten kanssa.
• Suunnitellaan lapsen tarpeisiin vastaavat tukitoimet, palvelut ja hoitopolut.
• Asetetaan työskentelylle selkeät ja konkreettiset tavoitteet.
• Kirjataan tavoitteet ja tukitoimet lapsen asiakassuunnitelmaan.
• Asetetaan tavoitteeksi tilanteen muuttuminen lapsen kannalta turvallisempaan suuntaan.
• Arvioidaan riskejä ja seurataan lapsen tilanteessa tapahtuvia muutoksia ja tilanteen edistymistä.
• Käytetään traumainformoitua työotetta muutokseen tähtäävässä erovanhemmuustyöskentelyssä. Siinä lisätään vanhempien tietoisuutta omista traumakokemuksista, niiden seurauksista ja ilmenemismuodoista.
• Lisätään vanhempien ymmärrystä pitkittyneiden ristiriitojen haitallisista vaikutuksista lapseen esimerkiksi psykoedukatiivisella työotteella. Tarjoa vanhemmille tukea toisin toimimiseen.
• Vahvistetaan vanhempien mentalisaatiotaitoja eli kykyä tarkastella omaa ja toisen vanhemman ja lapsen näkökulmia sekä kokemusta käyttäytymisen takana.
• Tuetaan vanhempien tunteiden säätelyhäiriöiden tunnistamista ja tunteiden säätelykykyä. Ne toteutetaan vanhempien ja lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti.
• Tuetaan turvallisen rinnakkaisvanhemmuuden rakentamista tilanteissa, joissa yhteistyövanhemmuuden toteuttamiselle ei ole riittävän turvallisia edellytyksiä (katso myös kohta "Rinnakkaisvanhemmuustyöskentely").
• Väkivallan ja vainon tilanteissa ei pyritä vanhempien yhteistyön tai yhteydenpidon lisäämiseen, vaan lasten ja väkivallan kokeneen turvallisen ja ennakoitavan elämän varmistamiseen.
• Ohjataan väkivallan tekijää väkivallattomaan vanhemmuuteen, kun kyse on väkivallasta tai vainosta.
• Laaditaan turvasuunnitelma väkivaltaa kokeneille ja varmista riittävä tuki väkivaltakokemuksista selviytymiseen sekä tukea vanhemmuuteen ja lapsen suojaamiseen.
• Varmistetaan riittävän pitkäkestoinen työskentely.

Hyvinvointialueen on huolehdittava siitä, että lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä on käytettävissään lapsen kasvun ja kehityksen, terveydenhuollon, oikeudellista sekä muuta lastensuojelutyössä tarvittavaa asiantuntemusta.

Lastensuojelun asiantuntijaryhmä avustaa sosiaalityöntekijää lapsen huostaanottoa sekä sijaishuoltoa koskevien asioiden valmistelussa ja muussa lastensuojelun toteuttamisessa. Lisäksi asiantuntijaryhmä antaa lausuntoja lastensuojelutoimenpiteitä koskevan päätöksenteon tueksi.
Lastensuojelun asiantuntija-apu ja asiantuntijaryhmä

Vanhemmuussuunnitelma

Vanhemmuussuunnitelma on tarkoitettu tueksi ja apuvälineeksi eron jälkeiseen vanhemmuuteen. Se auttaa vanhempia keskustelemaan asiallisesti lasten arjen sujumisesta.

Suunnitelman avulla vanhemmat voivat sopia asioiden järjestämisestä ja keskinäisestä työnjaosta niin, että molemmat tietävät, mistä he ovat vastuussa ja mitä heiltä odotetaan. Vanhemmat tekevät vanhemmuussuunnitelman yhdessä silloin, kun he ovat eroamassa tai eronneet, ja sopivat lapsen asioista ja arjen sujuvuudesta.

Käytännössä vanhemmuussuunnitelma on täytettävä lomake ja sitä voi täyttää soveltuvin osin. Suunnitelma soveltuu myös keskustelun pohjaksi, kun työntekijä on vanhempien tukena. Erityisesti konfliktoituneissa erotilanteissa vanhemmat tarvitsevat työntekijän apua vanhemmuussuunnitelman laatimiseen.
Vanhemmuussuunnitelma

Rinnakkaisvanhemmuus

Vanhempia, jotka ovat ajautuneet vaikeisiin konflikteihin ja pitkiin oikeudenkäynteihin, voidaan tukea pitkäjänteisellä työskentelyllä niin, että esimerkiksi lapsen tapaamisoikeus ja oikeus nauttia kummankin vanhempansa seurasta toteutuu turvallisesti.

Rinnakkaisvanhemmuus voi olla toimiva konfliktoituneissa erotilanteissa, joissa yhteistyövanhemmuus vanhempien välillä ei ole mahdollista. Joskus tämän toteutumiseksi tarvitaan tuettuja tai valvottuja tapaamisia ja toisinaan tapaamisia voidaan tukea tukitoimien avulla.

Rinnakkaisvanhemmuudessa tavoitellaan muun muassa sitä, että vanhemmat irrottautuisivat toisistaan ja keskinäisestä pitkäaikaisesta vihamielisyydestä. Rinnakkaisvanhemmuuden avulla vanhemmat voivat luopua yhteistyövanhemmuuden ihanteesta ja tyytyä toteuttamaan kumpikin omaa vanhemmuuttaan erillään toisen vanhemman rinnalla niin, että keskinäinen yhteydenpito on rajattu vain lapsen asioiden kannalta välttämättömään yhteydenpitoon. Avoimet ristiriidat ja mahdollisesti myös niitä ylläpitävät oikeusriidat on silloin mahdollista jättää sivuun.

Rinnakkaisvanhemmuuden periaatteet

• Mahdollistaa vanhemmuuden ylläpitämisen.
• Auttaa rakentamaan puitteita turvallisille rajoille ja jaetulle vanhemmuudelle.
• Vanhemmuutta toteutetaan erikseen, huomio omaan vanhemmuuteen.
• Vanhempi toteuttaa itsenäistä vanhemmuutta ja vastaa lapsen huolenpidosta.
• Lapsen etu on päätösten keskiössä, kuten kaikessa muussakin toiminnassa.
• Vanhempien välillä on yhteys, mutta myös etäisyys.
• Yhteydenpito minimoidaan, koskee vain lapsen asioita.
• Vaihtotilanteet tapahtuvat turvallisessa ja neutraalissa paikassa.
• Valitaan kommunikaation tapa, struktuuri ja pelisäännöt viestittelyyn.

Rinnakkaisvanhemmuuden hyödyt

• Vähentää häpeän ja epäonnistumisen kokemuksia toimimattomasta yhteistyöstä.
• Vähemmän konflikteja vanhempien välillä.
• Vähentää vanhempien ja lasten stressiä.
• Vaihtotilanteet vähemmän kuormittavia lapsille.
• Lisää luottamusta vanhempien välillä.
• Kommunikaatiossa lapsen asioista ennustettavuus.
• Vahvistaa turvan kokemusta.
• Vähentää pelkoa, epäluuloa ja häirintää.
• Rajaa väkivalta- ja vainokäyttäytymistä tai niiden uhkaa.

Lapselle on tärkeää, että hän voi säilyttää kokemuksen samasta identiteetistä huolimatta siitä missä hän on. Myös konfliktoituneissa erotilanteissa lapsen tulisi voida turvallisesti siirtyä saman identiteetin kanssa kodista toiseen.

Systeeminen työote

Systeeminen työote perustuu systeemiseen ajattelutapaan, jossa lapsen tai perheen elämää tarkastellaan kokonaisuutena. Kaikki lapsen elämän osa-alueet ja ihmiset muodostavat systeemin, jonka kaikki osat vaikuttavat toisiinsa. Esimerkiksi yksilön oirehtimisen nähdään johtuvan elinympäristön vuorovaikutussuhteista, jolloin oireisiin pyritään vaikuttamaan tarkastelemalla koko systeemiä ja sen muutostarpeita.

Lapsen elämässä mukana olevat aikuiset, kuten vanhemmat, koulun tai lastensuojelun ammattilaiset, nähdään osana yksilön systeemiä. Systeemisessä työotteessa lapsen edun ja hyvinvoinnin tukeminen vaatii sosiaali-, terveys- ja sivistystoimen ammattilaisilta monialaista yhteistyötä.

Systeemisessä lastensuojelussa sovitetaan yhteen moniammatillisesti toteutettava systeeminen suhdeperusteinen ja dialoginen työskentely, lapsen suojelu vaikeissa perhetilanteissa, ja virkavastuulla tapahtuva julkisen vallan käyttö.

Lapsen oikeus saada apua vaativissa erotilanteissa

Vanhempien ero voi muodostaa riskitekijän lapsen kehitykselle. Ero itsessään ei välttämättä kuitenkaan vaaranna lapsen hyvinvointia, vaan keskeistä on se, millä tavoin vanhemmat erotilanteen hoitavat ja miten hyvin he kykenevät huomioimaan lapsen tarpeet erossa. Pitkittyneeseen ja konfliktoituneeseen ero- ja huoltoriitaan mahdollisesti liittyvä henkinen väkivalta ja muut väkivallan muodot ovat lapsen kaltoinkohtelua.

Vanhempien riitaisat välit ja ilmiöt riitojen ympärillä vahingoittavat lasta ja hänen kehitystään. Tutkimusten mukaan lapsilla, jotka ovat kasvaneet vihamielisessä ympäristössä, on pysyvästi korkeampi stressihormonitaso verrattuna toisenlaisissa olosuhteissa kasvaneisiin lapsiin. Tällä on kauaskantoisia vaikutuksia lapsen tulevaan elämään, selviytymiseen ja menestymiseen (niin sanottu toksinen stressi).

ACE-tutkimukset (englanniksi adverse childhood experiences, ”ACE”) ovat tuottaneet tietoa lapsuuden haitallisten kokemusten vaikutuksesta myöhempään elämänkulkuun. Lapsuuden ajan haitalliset kokemukset tarkoittavat lapsuudessa tapahtunutta lapsen kehitykseen vahingollisesti vaikuttavaa tapahtumaa, muun muassa lapsen laiminlyöntiä, väkivallan kokemista tai näkemistä, mielenterveydenhäiriötä perheessä, vanhempien eroa, eroa vanhemmasta tai seksuaalisen väkivallan kokemista.

Sopuisa vanhempien ero ei automaattisesti ole riski lapsen kasvulle ja kehitykselle. Sen sijaan vaativa erotilanne, johon liittyy huoltoriitaa ja pitkittynyttä vanhempien välistä konfliktia, on itsessään lapsuuden ajan haitallinen kokemus. Siihen kytkeytyy usein myös muita lapsuuden ajan haitallisia kokemuksia.

Kipeiden tapahtumien vaikutukset korostuvat erityisesti lapsen jäädessä vaille läheisen aikuisen tarjoamaa vakautta ja turvaa. Positiiviset lapsuuden aikaiset kokemukset, esimerkiksi lapsen mahdollisuus puhua tunteistaan ja saada tukea, suojaavat lapsen mielenterveyttä ja hyvinvointia.

Lapselle tulee tarjota henkilökohtaista tukea vaikeissa ero- ja huoltoriidoissa. Sitä tulee tarjota erityisesti niille lapsille, joiden elämässä on pitkittynyt erokonflikti tai toistuvia huoltoriitaoikeudenkäyntejä. Olosuhdeselvityksen tarkoituksena on kerätä tietoa oikeudelle lapsen olosuhteista, mutta se ei vastaa niihin psykososiaalisiin ja hoidollisiin tuen tarpeisiin, joita lapselle on syntynyt vanhempien vaikean erokonfliktin, väkivallan tai sen uhan ja pitkittyneen huoltoriidan vuoksi.

Ammattilaisilla tulee olla rohkeus lapsen oikeuksien puolustamiseen ja lapsen puolelle asettumiseen, kun huoltoriita vie vanhempien kyvyn nähdä lapselle siitä aiheutuva haitta. Tarvitaan yksi ammattilainen, jolla on riittävästi aikaa lapselle, jotta lapsen ääni tulisi kuulluksi ja huomioiduksi päätöksenteossa.

Lapsen tukihenkilö

Erityistä tukea tarvitsevalle lapselle voidaan järjestää ammatillinen tukihenkilö sosiaalipalveluna. Tukihenkilö voi olla puolueettomasti lapsen tukena konfliktoituneessa ero- ja huoltoriidassa.
(Sosiaalihuoltolaki 1301/2014, 28 §)

Yhteenveto

• Lapselle on turvattava mahdollisuus yksilölliseen tukeen huoltoriidasta huolimatta.
• Lapsi tarvitsee hänelle nimetyn oman, pitkäaikaisen työntekijän, ei pikaisesti tehtyjä arvioita eri tahoilla.
• Lasta on tuettava omien näkemysten ilmaisussa ja osallisuudessa turvallisesti.
• Työskentely ei saa olla puolueetonta, vaan työskentelyn lähtökohtana on oltava lapsen puolelle asettuminen.
• Lapsen ja vanhempien suhteita tulee tukea lapsen turvallisuus huomioiden.

Valvotut ja tuetut tapaamiset sekä valvotut vaihdot

Lapsen oikeutta ylläpitää henkilökohtaisia suhteita ja yhteyttä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu, täytyy edistää, ellei tapaaminen ole vastoin lapsen etua. Lapsen ja vanhemman välisten tapaamisten tuella ja valvonnalla huolehditaan siitä, että lapsen tapaamisoikeus toteutuu lapsen edun mukaisesti. Tuen tai valvonnan tarve arvioidaan tapauskohtaisesti ja se voi liittyä esimerkiksi vanhemman väkivaltaisuuteen, päihde- ja mielenterveysongelmiin, vieraannuttamistilanteisiin tai lapsen kaappausuhkaan.

Lapsen ja vanhemman väliset tapaamiset voidaan järjestää tuettuna tai valvottuna taikka valvotuin vaihdoin, jos tuki tai valvonta on tarpeen lapsen edun kannalta perustellusta syystä. Tapaamisten tuki tai valvonta perustuu joko hyvinvointialueen vahvistamaan sopimukseen tai tuomioistuimen päätökseen.

Vahvasti tuetut tapaamiset sopivat erityisesti tilanteisiin, joissa eron jälkeinen vaino ja lähisuhdeväkivalta on tunnistettu, lapsen ja etävanhemman välillä on kontaktikatko ja lapsella on turvakielto. Joskus lapsen ahdistus ja pelko ovat sen laatuisia, että tapaamisten vahvistaminen ja niihin pakottaminen olisivat selvästi lapselle haitaksi. Ääritilanteessa tapaamiset voidaan myös evätä.
(Sosiaalihuoltolaki 27 §)

Lastensuojelun edunvalvonta

Keskenään riitelevien huoltajien kyky arvioida lapsen etua voi olla huomattavasti heikentynyt. Lapsen ollessa lastensuojelun asiakkaana hänelle voidaan lastensuojelulain edellytysten täyttyessä määrätä puolueeton edunvalvojan sijainen.

Edunvalvojaa ei voi määrätä lapsenhuoltolain nojalla, eikä lastensuojelun edunvalvojalla ole puhevaltaa huoltoriitaa koskevan asian käsittelyssä tuomioistuimessa. Hän voi kuitenkin osallistua neuvotteluihin lastensuojelussa ja häntä voidaan kuulla hyvinvointialueen selvityksessä tuomioistuimelle ja todistajana tuomioistuimessa.

Lastensuojelulain 22 §:n mukaan lapselle tulee määrätä edunvalvoja käyttämään hänen puhevaltaansa, jos on perusteltu syy olettaa

1. ettei huoltaja voi puolueettomasti valvoa lapsen etua asiassa ja
2. edunvalvojan määrääminen on tarpeen asian selvittämiseksi tai muutoin lapsen edun turvaamiseksi.

Perusteltu syy on olemassa silloin, kun voidaan objektiivisesti arvioiden olettaa, että huoltaja joutuu lojaliteettiristiriitaan tai on ilmeinen eturistiriita niin, että hänen puolueettomuutensa vaarantuu. Yksi peruste voi olla vaikea huoltoriita. Tämä tulee huomioida erityisesti tilanteissa, joissa huoltoriita on lastensuojelun asiakkuuden perusteena. Vanhemman esteellisyys tai ”muu syy” pitää perustella laajemmin kuin pelkällä huoltoriidalla.
Lastensuojelun edunvalvonta

Kirjallisuutta

• Hautanen, Teija & Ritala-Koskinen, Aino. 2022. Monialaisen työn rajat vaikessa ero- ja huoltoriidoissa. Teoksessa Laura Yliruka; Pia Eriksson; Liisa Jokinen & Kaisa Pasanen (toim.). Kohti monitoimijaista lastensuojelua hyvinvointialueilla. THL:n työpaperi 52:2022.
• Rautio, Susanna, Vaitomaa, Johanna & Korpipää, Heli (2021). Ensi- ja turvakotien liiton suositukset vaativien ero- ja huoltoriitojen työkäytäntöjen kehittämiseksi. Vaativat ero- ja huoltoriidat eri hallinnonalojen tilastoissa ja työkäytänteissä -selvitys. Ensi- ja turvakotien liitto.
• Vaitomaa, Johanna ym. 2025. Selvitys vaativista erotilanteista ja palvelujärjestelmästä: Kansallisen lapsistrategian toimenpide 12. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja julkaisuja 12:2025.