Väkivalta on yksi merkittävimmistä lasten terveyden ja hyvinvoinnin riskeistä. Lastensuojelun työntekijän kannattaa kysyä väkivallasta lapselta ja vanhemmalta osana lapsen kokonaistilanteen arviointia, vaikka asioimisen syy olisi jokin muu kuin väkivalta. Tärkeää on huomioida sekä lapseen suoraan kohdistunut väkivalta että altistuminen aikuisten väliselle väkivallalle.
Lasten ja aikuisen voi olla vaikeaa tunnistaa kokemaansa väkivaltaa, minkä vuoksi väkivallan kokemisesta suoraan kysyminen ei ole välttämättä toimivaa. Erityisesti pienten lasten kohdalla tulee huomioida myös kohonnut johdattelualttius. Lapsi saattaa vastata kysymyksiin ’’kyllä’’ tai ’’ei", esimerkiksi miellyttääkseen kysyjää tai siksi, ettei ymmärrä kysymystä.
Eri osapuolilta kertynyt tieto lähisuhdeväkivallasta on usein keskenään ristiriitaista. Lapsen turvallisuuteen liittyvistä riskeistä ei voi olla varma, mutta työntekijän kannattaa yrittää kerätä systemaattisesti tietoa parhaan mahdollisen kokonaiskuvan saamiseksi.
Lapsen haastattelu
Lastensuojelun työntekijä luo omalla toiminnallaan lapselle tilan kertoa kokemuksistaan. Kun työntekijä tarkistaa lapsen kerronnan pohjalta muodostuneen käsityksen suoraan lapselta, tukee se samalla lapsen toimijuutta ja kerrontaa.
Eri tavoin muotoilluilla kysymyksillä päästään erityyppisen tiedon äärelle. Lapselta voidaan kysyä muistikuvista yksittäisestä tapahtumasta tai siitä, mitä hän ajattelee yleensä tapahtuvan esimerkiksi vanhempien riidellessä. Väärinkäsitysten välttämiseksi on hyvä tiedostaa, kummalla tasolla lapsi asiasta kertoo. Kysymysten muotoilulla voidaan vaikuttaa siihen, kertooko lapsi yksittäisistä vai yleisistä muistikuvista.
Esimerkki: Lapsi kertoo yleisesti: ”Minua aina pelottaa, kun äiti suuttuu.” Haastattelija pyytää lasta tarkentamaan kertomaansa yksittäisen tapahtumakuvauksen kautta. Haastattelija voi pyytää lasta kertomaan esimerkiksi
- viimeisimmästä kerrasta, kun äiti suuttui: “Milloin viimeksi äiti suuttui? Kerro siitä, mitä siinä tapahtui ihan alusta loppuun saakka.”
- jostain kerrasta, joka on jäänyt lapselle erityisen hyvin mieleen: “Mikä on sellainen kerta, joka on jäänyt sinulle erityisen hyvin mieleen? Kerro siitä.”
Väkivaltariskin kartoittaminen lapsen tiedon perusteella
Pohdi tietoja lapsen tilanteesta alla lueteltujen väkivallan riskitekijöiden kautta
Väkivallan riskitekijät
Ristitekijät auttavat hahmottamaan, mistä väkivaltariskin kannalta keskeisistä asioista on tietoa ja mistä tietoa olisi hyvä hankkia vielä lisää, kun arvioidaan lapsen tilannetta. Tavoitteena on tunnistaa lapsen elämään ja erityisesti perheenjäsenten välisiin suhteisiin liittyviä tekijöitä, jotka nostavat lapseen kohdistuvan väkivallan riskiä. Toisinpäin käännettynä kukin riskitekijä on suojaava tekijä.
Yksikään riskitekijä tai sen puuttuminen ei vielä yksinään kerro siitä, onko lapsi kokenut väkivaltaa vai ei.
Kun valitsee jonkin alla olevan väkivallan riskitekijöistä, avautuu kysymysesimerkkejä, joita voi käyttää tukena kartoittaessa kyseistä osa-aluetta. Lapsen omaa kerrontaa tukee parhaiten avoimien kysymysten käyttö. Aina ensin on kysyttävä mahdollisimman avoimesti, esimerkiksi: "Kerro tunteistasi, kun perheessäsi ollaan vihaisia." Jos avoimet kysymykset ovat lapselle vaikeita, lasta voi auttaa asian äärelle tarkentavalla kysymyksellä ja palata sitten takaisin avoimiin kysymyksiin.
Haastattelijan on kuunneltava, mitä sanoja lapsi käyttää, ja käyttääkö hän samoja sanoja. Lapsi voi olla tottunut käyttämään sanaa ”äkäinen” sen sijaan, että käyttää ”vihainen”. Lisäksi haastattelijan on selvitettävä, mitä lapsi sanalla tarkoittaa, ja käytettävä kyseistä sanaa.
Kysymysesimerkeissä käytetään sanoja "äiti/isä", mutta kysymyksiä voidaan soveltaa myös esimerkiksi sisarusten väliseen suhteeseen tai vanhemman kumppaniin. Lisäksi on huomioitava kaikki perheessä asuvat henkilöt (myös sisarukset) tai vierailevat muut aikuiset kuin huoltajat, esimerkiksi seurustelukumppanit.
Kysymykset ovat vain esimerkkejä, joista voi valita tilanteeseen sopivimmat. Tarkoitus ei ole käyttää kaikkia saman lapsen kanssa.
Väkivallan riskitekijät
"Kerro siitä, minkälaiset asiat tai tilanteet sinua pelottavat kotona/päiväkodissa/koulussa ollessa?" Jos näin avoin kysymisen tapa on lapselle hankala, voidaan kysyä myös: "Onko koulussa/päiväkodissa/kotona sellaisia tilanteita, joissa tuntuu, ettei ole turvallista/pelottaa?"
Jos lapsi vastaa myöntävästi, jatketaan kysymyksiä avoimemmin: "Kerro niistä tilanteista. Kerro mitä silloin tapahtuu. Kerro mitä viimeksi sellaisessa tilanteessa tapahtui."
"Tekeekö äiti/isä/muu perheenjäsen jotain, mikä ei tunnu sinusta turvalliselta?" Jos lapsi vastaa myöntävästi, jatketaan kysymistä avoimemmin: "Kerro niistä tilanteista. Kerro mitä silloin tapahtuu. Kerro mitä viimeksi sellaisessa tilanteessa tapahtui."
"Tekeekö äiti/isä jotain, mitä pelkäät, kun olet hänen kanssaan?" Jos lapsi vastaa myöntävästi, jatketaan kysymyksiä avoimemmin: "Kerro niistä tilanteista."
Varttuneemmalta lapselta voi kysyä suoremminkin: "Mikä sinua on pelottanut viimeksi? Milloin sinua pelottaa? Miten usein sinua pelottaa?"
"Mitä teet silloin kun sinua pelottaa? Kuka tietää siitä, että XX asia/tilanne pelottaa sinua? Mistä he tietävät? Mitä (henkilön nimi) tekee silloin kun sinua pelottaa? Mikä siihen auttaisi, ettei sinua pelottaisi?"
"Mikä kotona auttaa sinua rauhoittumaan, jos olet kiukkuinen/vihainen? Voiko joku auttaa sinua silloin? Miten? Mikä kotona saa sinut paremmalle tuulelle, jos olet surullinen? Voiko joku auttaa sinua silloin? Miten? Mitä äiti/isä tekee, kun sinua kiukuttaa/surettaa? Miten äiti/isä auttaa sinua kiukun kanssa?"
"Miten teillä riidellään? Kerro sellaisesta tilanteesta, kun isä/äiti on vihainen. Kerro omista tunteistasi, kun perheessä ollaan vihaisia. Mitä silloin tapahtuu, kun isä/äiti/muu perheenjäsen on vihainen? Mitä äiti/isä tekee/sanoo vihaisena ollessaan/riidellessään?
Miltä sinusta tuntuu silloin, kun äiti/isä on vihainen? Mitä ajattelet silloin, kun äiti/isä on vihainen? Mitä teet silloin kun äiti/isä/muu perheenjäsen on vihainen?"
"Kerro teidän kodin/perheen säännöistä/rangaistuksista." Jos tämä ei toimi, kysytään: "Millaisia sääntöjä kotona on? Millaisia rangaistuksia kotona on? Kerro sellaisesta tilanteesta, kun olet rikkonut kodin sääntöjä tai tehnyt jotain sellaista mistä vanhemmat eivät ole pitäneet. Mitä silloin tapahtuu, kun teet jotain, mistä vanhemmat eivät pidä/rikot kodin sääntöjä? Mitä tapahtuu, jos sääntöjä ei noudata? Mitä tapahtuu, jos et tottele äitiä/isää?"
Jos vanhemmat kohtaavat toisensa lapsen vaihtotilanteessa, voidaan kysyä millaisia nämä tilanteet ovat ja mitä niissä tapahtuu. Lapsen kertomasta voidaan myös kuulostella sitä, voiko lapsi jutella toisesta vanhemmasta vapaasti toiselle. Esimerkiksi voiko puhua toisen vanhemman luona siitä, mitä tehnyt edellisellä viikolla toisen vanhemman luona.
"Miten pidät isään/äitiin pitää yhteyttä silloin kun olet toisessa kodissa?"
Tarkistetaan, löytyykö sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmästä aiempia lastensuojeluilmoituksia tai muita merkintöjä lapseen kohdistuvasta väkivallasta tai huolenpidon laiminlyönnistä.
"Mitä isä tekee, kun isä on vihainen äidille? Mitä äiti tekee, kun äiti on vihainen isälle?
Mitä sinä teet silloin? Miltä silloin tuntuu? Mistä tiedät, että isä on vihainen äidille? Mistä tiedät, että äiti on vihainen isälle? Mitä silloin tapahtuu? Mitä sen jälkeen tapahtuu?"
Jos haastattelija huomaa lapsen kertoman perusteella alla olevia esimerkkejä, voi hän ajatella tietävänsä jo varsin paljon lapsen ja perheenjäsenten välisten suhteiden turvallisuudesta.
- lapsi pelkää kotona hämähäkkejä ja pimeää ja sanoo äidin olevan hyvä viemään pelon pois
- lapsi pystyy avoimesti puhumaan peloistaan ja huolistaan perheenjäsenilleen
- lapsi turvautuu vanhemman hoivaan, esimerkiksi kun kaverisuhteissa on tullut pulmaa
- kasvatustilanteissa pahin, mitä lapsen mielestä voi tapahtua on se, että isä kieltää pelaamisen
- lapsen mukaan kotona puhutaan asioista suuttuneina ja sen jälkeen pyydetään anteeksi
- mistään ei löydy tietoa tai merkintää aiemmasta lapseen kohdistuvasta tai perheessä muutoin ilmenneestä väkivallasta.
Perheen sisäisen väkivaltariskin kartoittaminen vanhemmalta
Tietoja lapsen tilanteesta on pohdittava seuraavien riskitekijöiden kautta. Ne auttavat hahmottamaan, mistä asioista on tietoa ja mihin asioihin liittyen tietoa olisi hyvä vielä hankkia lisää. Riskitekijöitä on tärkeää pohtia kaikkien lapsen läheisten aikuisten näkökulmasta (biologiset ja bonusvanhemmat sekä mahdolliset sijaisvanhemmat).
Kuulostellaan keskustelussa vanhemman kanssa, pystyykö vanhempi pohtimaan esimerkiksi jotain tiettyä tilannetta tai asiaa lapsen näkökulmasta ja yrittäkö vanhempi pohtia, miten lapsi mahtaa sen kokea. Pystyykö vanhempi ymmärtämään, että lapsi on kokenut jonkin tilanteen eri tavoin kuin hän itse?
Mentalisaatiokyvyn kuulostelemista voi vaikeuttaa esimerkiksi tulkin käyttäminen. Lisäksi on hyvä huomioida, että riittämättömän mentalisaatiokyvyn lisäksi lastensuojelussa asiointiin liittyvästä pelosta tai tiedon puutteesta voi aiheutua esimerkiksi se, että vanhempi keskustelussa vähättelee jonkin asian haitallisuutta lapselle.
"Kerro, millainen lapsi/vauva sinulla on. Millainen vauvasi/lapsesi on?" (Jatkokysymykset, jos vanhemman on vaikea aloittaa: "Lapset ovat erilaisia. Missä lapsesi muistuttaa muita lapsia, missä hän taas eroaa muista?") "Miten kuvailisit suhdettasi lapseesi? Miten luulet lapsen kokevan suhteenne?"
Kuunnellaan tarinaa, jota vanhempi kertoo lapsesta ja miten vanhempi vaikuttaa kokevan lapsen.
"Miten toimit stressitilanteessa lapsen kanssa? Esimerkiksi kynnyksillä, kuten kotiin tulemiset ja sieltä lähdöt, heräämiset ja nukkumaan menemiset, päiväkotiin vieminen ja sieltä hakeminen. Miltä sinusta tuntuu, kun lapsi kiukkuaa/ei halua pukea aamulla ulkovaatteita/vauvasi herättää sinut yöllä? Mitä teet? Onko koskaan käynyt niin, että menettäisit malttisi? Mitä teet/miten toimit, jos menetät malttisi? Mikä on ollut pahin asia, jonka olet tehnyt hermostuksissasi?"
"Kuvaa viimeisin tilanne, jossa tunsit itsesi vihaiseksi lapsellesi. Mitä siinä tapahtui ja miten toimit tämän tunteen kanssa? Miten se näkyi lapsellesi?"
"Miltä sinusta tuntuu kieltää tai rajoittaa lastasi? Mitä ajattelet, että lapsesi kokee näissä tilanteissa?"
"Onko sinulla turvallinen olo, kun lapsi on toisen vanhemman/xx seurassa? Miten kuvailisit lapsen suhdetta xx:n kanssa?"
Jos on huolta lapsen ja toisen vanhemman suhteesta, tarkennetaan, mistä tarkalleen. Huomioidaan mahdollinen huoltoriita.
"Uskaltaako sisarukset jättää keskenään kotiin? Miten sisarukset riitelevät? Aiheuttavatko sisarusten väliset riidat huolta ja turvattomuuden tunnetta (sisarusten kesken, mutta myös suhteessa aikuisiin)? Oletko huolissasi, että lapsesi aloittavat riitelyn, jos jätät heidät keskenään kotiin? Mikäli olet huolissasi, mihin tämä huoli liittyy (onko pelkona sisarusten väliset fyysiset yhteenotot vai jotain muuta)? Oletko joskus pelännyt oman turvallisuutesi puolesta, jos lapsesi suuttuu tai asetat hänelle rajoja? Oletko joskus pelännyt jonkun toisen henkilön turvallisuuden puolesta tilanteissa, joissa lapsesi suuttuu?"
Vanhemman vetäytymisestä voi kysyä esimerkiksi: "Tällaistakin voi olla, että kovasti tunteita herättävissä tilanteissa vanhempi haluaa astua sivuun ja antaa olla. Tunnistatko tällaista?"
"Onko sinulla ajatuksia, joista olet ollut huolissasi?" Jos vanhemmalla on ahdistusta tai masennusta, voidaan kysyä, miten hän kokee ahdistuksen/masennuksen vaikuttavan olemiseen lapsen/vauvan kanssa. "Onko sinun joskus vaikeaa olla lapsen/vauvan lähellä ahdistuksen vuoksi?"
Tarkentavia kysymyksiä voidaan lisäksi esittää sen osalta, miten vanhemman ahdistus/masennus/muu oire vaikuttaa vuorovaikutukseen lapsen/vauvan kanssa, huolenpidon ja hoivan antamiseen, omien kielteisten tunteiden hallintaan, kun lapsi kiukkuaa/vauva itkee, kärsivällisyyteen ilta-/aamutoimissa/ruokailutilanteissa/päiväkotiin lähtiessä ja niin edelleen.
Vanhemmilta voidaan kysyä, miten he kokevat vanhemmuuden jakamisen sujuvan. "Missä tehtiin päätökset lapsen asumisesta, tapaamisista sekä elatuksesta? Miten yhteinen vanhemmuus toimi ennen eroa/eron jälkeen? Onko yhteisessä vanhemmuudessa haasteita? Miten olette pystyneet puhumaan yhdessä lapsen asioista?"
"Miten mielestäsi tulee ratkaista tilanteet, joissa lapsi on rikkonut sääntöjä tai käyttäytynyt huonosti? Miten perheessänne ratkaistaan tilanteet, joissa lapsi on rikkonut sovittuja sääntöjä tai käyttäytyy huonosti? Miten toimit, kun lapsi tekee jotain kiellettyä tai suututtaa sinut muulla tavoin? Esimerkiksi oletko määrännyt lapsen jäähylle tai lähettänyt omaan huoneeseen? Uhannut lähettää pois kotoa? Nimittänyt tyhmäksi, laiskaksi tai muuta sellaista? Huutanut tai karjunut lapselle? Tarttunut lapseen lujasti/ravistellut/läimäyttänyt kämmenellä/tukistanu/tönäissyt/antanut piiskaa?"
"Onko teille tarjottu tukea perheen/lasten tilanteeseen liittyen? Keneltä saatte tarvittaessa tukea perheenne arjen sujumiseen?"
Vanhemman kertomasta on hyvä kuulostella, onko perheellä joku, johon olla yhteydessä haastavissa tilanteissa vai onko kaikki oman jaksamisen ja pärjäämisen varassa.
Vanhempien välisen väkivallan kartoittaminen ja lapsen altistuminen väkivallalle
Tietoja vanhempien tai koko perheen tilanteesta on pohdittava alla olevien riskitekijöiden kautta. Ne auttavat hahmottamaan, mistä asioista on tietoa ja mihin asioihin liittyen tietoa olisi hyvä vielä hankkia lisää vanhempien välisen väkivallan kartoittamiseksi. Alla olevat asiat ovat tutkimuksessa todettu lähisuhdeväkivallan riskitekijöiksi.
1. Vanhemman lapsuudessaan kokema kaltoinkohtelu ja traumakokemukset
Lapsuudessa lähisuhdeväkivaltaa nähneet ja kokeneet lapset käyttävät itse aikuisena muita todennäköisemmin väkivaltaa tai joutuvat väkivallan kokijaksi ihmissuhteissaan. Lisäksi väkivallan kokemukset moninkertaistavat riskiä vanhemman väkivaltaisuudelle omaa lastaan kohtaan.
2. Vanhemman ajankohtaisesti kokemat kuormittavat tekijät, kuten
- stressi tai kriisi
- raskaus
- kuormittava perhetilanne (esimerkiksi erityislapsi)
- taloudelliset vaikeudet
- fyysiset ongelmat
- päihteiden riskikäyttö
- mielenterveysongelmat
- rikollinen tausta
- erotilanne.
3. Vanhemman lähisuhteessa ilmenevä väkivalta
4. Lapsen altistuminen aikuisten väliselle väkivallalle
Jos lapsi elää perheessä, jossa joku perheenjäsenistä käyttäytyy väkivaltaisesti, hän altistuu kaikille väkivallan haitallisille vaikutuksille. Vaikka väkivalta ei kohdistu suoraan lapseen, väkivaltainen ilmapiiri aiheuttaa pelkoa ja turvattomuutta.
Aikuisten välisestä väkivallasta kysyminen
Väkivallan puheeksi ottamisen tulisi aina tapahtua luottamuksellisessa ja turvallisessa tilanteessa, jossa ei ole läsnä vanhemman kumppania tai lapsia. Väkivallasta kertominen on vaikeaa muun muassa siihen liittyvän häpeän vuoksi. Väkivallan kokemuksia voi olla vaikea tunnistaa väkivallan monimuotoisuuden vuoksi ja väkivalta muuttuu nopeasti ”normaaliksi elämään kuuluvaksi asiaksi”. Parisuhteessa voi kohdata loukkaavaa tai pelottavaa kohtelua, fyysistä tai seksuaaliväkivaltaa tai taloudellista väkivaltaa. Väkivallan monimuotoisuuden vuoksi väkivallasta kysymisen voi aloittaa esimerkiksi kysymyksillä:
- "Miten teillä riidellään? Mitä riidoissa sanotaan ja tehdään? Voiko kumpikin osapuoli sanoa vapaasti ajatuksensa kokematta uhkaa?"
- "Tunnetko olosi kotona turvalliseksi? Onko kotona tilanteita, jotka olet kokenut pelottaviksi?"
- "Onko joku läheinen ollut joskus sinua kohtaan väkivaltainen? Onko sillä vaikutusta elämääsi nyt?"
- "Onko läheisissä ihmissuhteissasi tällä hetkellä väkivaltaa (fyysistä, henkistä tai seksuaalista väkivaltaa tai kaltoinkohtelua)?"
Mikäli joku on ollut vanhempaa kohtaan väkivaltainen joskus tai on sitä tällä hetkellä, käytetään lähisuhdeväkivallan kartoittamisen apuna lähisuhdeväkivallan kartoitus- ja suodatinlomakkeen kartoituskysymyksiä. Lomakkeella on avattu väkivallan eri muotoja ja ohjeistetaan jatkotoimista lähisuhdeväkivaltatilanteissa.
Jos perheessä tapahtuu väkivaltaa vanhempien välillä tai muissa suhteissa, on vanhemmilta hyvä selvittää, mitä he tietävät lapsen altistumisesta väkivallalle. “Missä lapsi yleensä on väkivaltatilanteiden aikana/missä oli tietyn tilanteen aikana? Mitä lapsi teki tietyn tilanteen aikana/tekee yleensä? Puuttuuko lapsi tilanteeseen/pyrkiikö suojautumaan/suojaako jotakuta muuta esimerkiksi sisarusta?" “Mitä ajattelet vanhempana, kokeeko lapsi tilanteet pelottavina? Onko lapselta kysytty asiasta vai mistä tiedät tämän? Puhutteko tapahtuneesta väkivallasta tai kovaäänisestä riitelystä lapsen kanssa jälkikäteen?”