Läheisverkostoratkaisu tarkoittaa, että lapsen asuminen, hoito ja kasvatus järjestetään lapsen läheisverkostoon kuuluvan henkilön luona lapsenhuoltolain mukaisesti tai sijoittamalla lapsi tällaisen henkilön luokse lastensuojelulain nojalla.
Huostaanottotarpeen arviointi
Hyvinvointialueen tulee ryhtyä toimenpiteisiin lapsen huollon järjestämiseksi vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, jos tätä on lapsen edun kannalta pidettävä aiheellisena. Lähtökohtana on aina lievimmän riittävän toimenpiteen periaate. Huostaanottoon on ryhdyttävä vasta viimesijaisena keinona.
(Lastensuojelulaki 32 § 2 momentti)
Jos lapsen tilanne voidaan turvata siten, että hänen läheisverkostostaan löytyy lapsen kannalta sopiva henkilö huolehtimaan hänen hoidostaan ja huollostaan, on selvitettävä myös edellytykset lapsen huoltoa ja asumista koskevalle sopimukselle tai tuomioistuimen määräyksen hakemiselle. Tällöin ei ole kyse lastensuojelulain mukaisesta sijoituksesta.
Hakemuksen oheishuoltajan määräämiseksi voivat panna vireille lapsen vanhemmat yhdessä, toinen vanhempi, lapsen huoltaja tai hyvinvointialue. Hakemus tehdään sille käräjäoikeudelle, jonka tuomiopiirissä lapsella on kotipaikka tai vakituinen asuinpaikka. Tuomioistuin voi ennen asian ratkaisemista hankkia hyvinvointialueelta selvityksen perheen tilanteesta, lapsen elinolosuhteista ja muista asian ratkaisemiseen vaikuttavista seikoista (olosuhdeselvitys).
(Laki lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta)
(Oikeudenkäymiskaari 10:13)
Kun lapsi päätyy asumaan läheisen luona huoltajuusjärjestelyn kautta viranomaisen myötävaikutuksella ja siten vältytään huostaanotolta ja sen perusteella tapahtuvalta sijoitukselta, tulee lasta hoitavalle henkilölle tarvittaessa turvata edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi perhehoitolain 16 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla maksamalla hänelle perhehoitolain mukainen hoitopalkkio, kulukorvaus ja käynnistämiskorvaus. Hoitopalkkion määrän tulee vastata lapsen hoidettavuutta. Lisäksi lasta hoitavalle henkilölle on tarvittaessa järjestettävä perhehoitolain 10 §:ssä tarkoitettuja palveluja ja tukitoimia.
(Lastensuojelulaki 32 § 3 mom)
(Perhehoitolaki 16 §)
(KHO 4.11.2020/4186: Hoitopalkkion määrässä on otettava huomioon myös henkilön hoidettavuus. 4.11.2020/4186)
Jos tilanne ratkaistaan siten, että lapsi muuttaa toisen vanhempansa luokse, on tämä myös määrättävä lapsen huoltajaksi, mikäli tällä ei ole jo huoltajuutta. Lähtökohtaisesti lapsen asumisen vanhempansa luona on perustuttava vanhempien tekemään sopimukseen tai käräjäoikeuden päätökseen.
Lastensuojelulain nojalla lapsi voidaan sijoittaa vanhempansa luokse vain poikkeuksellisesti ja väliaikaisesti, kun valmistellaan lapsen kotiin palaamista kodin ulkopuolisen sijoituksen jälkeen tai kun se on lapsen edun kannalta muusta syystä perusteltua. Lapsen huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskevat vanhempien väliset erimielisyystilanteet on ensisijaisesti ratkaistava lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (lapsenhuoltolaki) mukaisesti. Vanhemmalla, jonka luokse lapsi muuttaa, on oikeus sosiaalihuoltolain tai lastensuojelulain mukaisiin tukitoimiin näissä laeissa säädetyin tavoin.
Huostaanoton edellytysten täyttyessä lapsi voidaan myös sijoittaa huostaanotettuna läheisverkostoon kuuluvan henkilön luokse, jos tämä on lapsen edun mukaista, erityisesti kun otetaan huomioon huostaanoton perusteet, lapsen tarpeet sekä lapsen sisarussuhteiden ja muiden läheisten ihmissuhteiden ylläpitäminen ja hoidon jatkuvuus. Lyhytaikaisesti lapsi voidaan sijoittaa läheisverkostoon myös avohuollon tukitoimena.
(Lastensuojelulaki 37 §, 40 § ja 50 §)
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen sijainen katsoi ratkaisussaan 31.7.2014 (Dnro 1780/4/14), että lapsen läheisverkoston kartoittamista koskeva säännös ei ole itsenäinen lapsen sijoitusta koskeva säännös. Asiassa oli toimittu lastensuojelulain vastaisesti, kun lapsen sijoittamisesta kiireellisen sijoituksen aikana läheisverkoston kartoituksen perusteella löytyneen henkilön luokse ei ollut tehty päätöstä. Lapsen hoitajalla ei menettelystä johtuen ollut mahdollisuutta vaatia perhehoitajalain tai lastensuojelulain tarkoittamien korvausten maksamista.
Lapsen elatuksesta vastaavat hänen vanhempansa kykynsä mukaan. Muu henkilö kuin lapsen vanhempi, jolle lapsen huolto on uskottu lapsen vanhempien ohella tai sijasta ja jonka luona lapsi asuu, ei ole elatusvelvollinen. Vaikka huostaanottoon ja sen perusteella tapahtuvaan sijoitukseen ei ryhdytäkään ja lapsi päätyy asumaan läheisen luona huoltajuusjärjestelyjen kautta, tulee lasta hoitavalle henkilölle tarvittaessa turvata edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi perhehoitolain 16 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla maksamalla hänelle perhehoitolain mukainen hoitopalkkio, kulukorvaus ja käynnistämiskorvaus. Lisäksi lasta hoitavalle henkilölle on tarvittaessa järjestettävä perhehoitolain 10 §:ssä tarkoitettuja palveluja ja tukitoimia.
(Laki lapsen elatuksesta 2 §)
(Lastensuojelulaki 32 § 3 mom)
(Perhehoitolaki 16 § 3 mom)
KHO 2020:144: Lastensuojelulain 32 §:ssä tarkoitetussa tilanteessa, jossa kodin ulkopuolinen sijoitus oli vältetty läheisverkoston kartoituksen perusteella oheishuoltajuusmääräyksellä, tuli oheishuoltajalle, jonka luona lapsi asui, maksaa perhehoitolain mukainen hoitopalkkio, kulukorvaus ja käynnistämiskorvaus. Kunta, jossa sijaishuollon tarve oli syntynyt, oli myös vastuussa oheishuoltajalle maksettavien perhehoitolain mukaisten hoitopalkkion ja korvausten kustannuksista lapsen kotikunnan muuttuessa oheishuoltajuusmääräyksen seurauksena.
(KHO 2020:144 17.12.2020)
KHO 2020:143: Huoltajan kuoleman johdosta lapsille määrätylle oheis- ja sijaishuoltajalle tuli maksaa perhehoitolain mukaiset korvaukset ja hoitopalkkio.
(KHO 2020:143 16.12.2020)
Turun hallinto-oikeus 23.08.2013 13/0571/2:
Sosiaalitoimen myötävaikutettua lapsen yksityiseen sijoitukseen isovanhempansa luokse ja oheishuoltajuusjärjestelyyn kaupungilla oli velvollisuus turvata isovanhemmalle perhehoitajalain 4 §:n 1 ja 2 momentissa mainitut edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi maksamalla tälle perhehoitajan palkkion ja kulukorvauksen luonteista taloudellista tukea perhehoitajalain sisältämien periaatteiden mukaisesti, vaikka lastensuojelulain 32 §:ssä tarkoitettua läheisverkoston kartoitusta ei ollut tehty.
(Turun HAO 23.8.2013 13/0571/2)
Perhehoitolaki 16 § 1 mom: Hoitopalkkion määrän tulee vastata henkilön hoidettavuutta ja sitä arvioidessa tulee ottaa huomioon toiminnan luonne.
(Perhehoitolaki 263/2015)
KHO 4.11.2020/4186: Hoitopalkkion määrässä on otettava huomioon myös henkilön hoidettavuus.
(4.11.2020/4186)
Oheishuoltaja ei ole perhehoitaja, jos lapsi asuu hänen luonaan käräjäoikeuden tekemällä lapsenhuoltolain mukaisella päätöksellä tai lapsen vanhempien ja oheishuoltajan tekemällä hyvinvointialueen vahvistamalla sopimuksella, vaikka hän saisi perhehoitolain mukaisia korvauksia ja palkkiota sekä muita palveluita ja tukitoimia. Tällöin lapsi ei ole sijaishuollossa. Lapsella voi kuitenkin olla lastensuojelun asiakkuus. Huoltajilla on lähtökohtaisesti yhteistoimintavelvollisuus lapsen asioissa. Se tarkoittaa sitä, että oheishuoltaja ja lapsen muut huoltajat (esimerkiksi vanhemmat) vastaavat lapsen huoltoon kuuluvista tehtävistä ja tekevät lasta koskevat päätökset yhdessä, jollei toisin ole säädetty tai määrätty.
Lapsen huollosta, tapaamisesta ja asumisesta sopiminen
Verohallinnon ohje oheishuoltajan palkkion ja kulukorvauksen verotuksesta (vero.fi)
Jos lapsen huolto uskotaan perhehoitajalle huoltajana olevan vanhemman tai huoltajina olevien vanhempien sijasta, voi hyvinvointialue edelleen maksaa hänelle lapsen ylläpidosta ja hoidosta aiheutuvaa korvausta sekä tarvittaessa palkkiota ja tukea lapsen hoitoa ja kasvatusta muutoinkin lastensuojelulain 46 §:n 2 momentin mukaisesti. Hyvinvointialueen tulee sopia perhehoitajan kanssa tukitoimista, palkkiosta ja korvauksesta ennen hakemuksen tai selvityksen tekemistä tuomioistuimelle. Samalla on arvioitava, onko lapselle tarpeen määrätä erillinen edunvalvoja. Lapsen huolto voidaan uskoa huoltajana olevien vanhempien sijasta toiselle henkilölle vain tuomioistuimen päätöksellä ja vain jos tähän on lapsen kannalta erittäin painavia syitä.
(Lastensuojelulaki 46 §)
Lastensuojelulain nojalla lapsi voidaan sijoittaa sukulais- tai läheisverkostoon kuuluvan henkilön tai perheen luokse toimivaltaisen viranhaltijan, hallinto-oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä. Lasta hoitava läheinen tai sukulainen on silloin perhehoitolaissa tarkoitettu perhehoitaja. Hyvinvointialue tekee toimeksiantosopimuksen perhehoitajan kanssa ja maksaa perhehoitajalle käynnistymiskorvauksen, hoitopalkkion ja kulukorvauksen sekä tarjoaa muita palveluja ja tukitoimia perhehoitolain mukaisesti. Lapsen sijoittamista koskeva päätös ei vaikuta siihen, ketkä ovat lapsen huoltajia, eikä se luo perhehoitajalle huoltajan asemaa.
Perhehoito
Lisäksi näistä on erotettava yksityinen sijoitus. On tilanteita, joissa lapsen huoltaja sopii oma-aloitteisesti lapsen hoidosta ja kasvatuksesta muun yksityishenkilön, esimerkiksi sukulaisen luona ilman lastensuojelun myötävaikutusta. Siitä on tarkemmin kerrottu alempana.
(Lastensuojelulaki 81 §)
On kuitenkin huomioitava, että huostaanoton edellytysten täyttyessä lapsi on otettava hyvinvointialueen huostaan ja järjestettävä hänelle sijaishuolto.
(Lastensuojelulaki 40 §)
Huostaanotto
Lyhytaikainen sijoitus läheisverkostoon
Lapsi voidaan sijoittaa läheisverkostoon myös avohuollon tukitoimena. Sijoitus on tällöin määräaikainen. Lyhytaikainen läheisverkostosijoitus voi olla mahdollinen esimerkiksi, kun vielä arvioidaan vaihtoehtoja lapsen huostaanotolle ja tarvetta tehdä huoltajuusjärjestelyjä.
(Lastensuojelulaki 37 §)
Lastensuojelun avohuollon sijoitus
Eduskunnan apulaisoikeusasiamiehen sijainen katsoi ratkaisussaan 31.7.2014 Dnro 1780/2014 (Eoam), että lapsen läheisverkoston selvittämistä koskeva säännös (lastensuojelulaki 32 §) ei ole itsenäinen lapsen sijoittamista koskeva säännös. Jos lapsen kodin ulkopuoliseen sijoitukseen päädytään, on toimielimen käytettävissä lapsen avohuollon sijoittamista tai sijaishuoltoon sijoittamista koskevat säännökset. Selvityksen mukaan kantelijan lapsen sijoittamisesta kodin ulkopuolelle ei ollut tehty päätöstä. Sosiaali- ja terveystoimi oli siten toiminut asiassa lastensuojelulain vastaisella tavalla. Lapsi oli sijoitettu toiseen kuntaan. Lapsen sijoittaneen kunnan olisi tullut vastata lapsen hoitajalle maksettavista perhehoitajalain tai lastensuojelulain tarkoittamista palkkioista ja korvauksista, koska sijoitus oli tapahtunut sosiaalitoimen myötävaikutuksella.
(Lastensuojelulaki 32 §)
Läheisverkostoratkaisun merkitys lapselle
Onnistunut läheisverkostoratkaisu turvaa pysyvyyttä lapsen elämässä. Hän saa kasvaa perheessä, joka tuntee hänet yleensä jo syntymästä asti ja jossa hänen elämästään osataan kertoa myös myönteisiä asioita.
Läheisverkostosijoitukset tukevat hyvin lapsen identiteetin muodostumista ja lapselle on helpompaa siirtyä etukäteen tuttuun perheeseen. Onnistunut läheisverkostosijoitus vaatii kuitenkin huolellisen valmistelun.
Huostaanottoon ja sijoitukseen liittyy vaikeita kokemuksia myös lapsen läheisille ja sukujen välillä saattaa olla ristiriitoja. Lapsi on usein lojaali kaikille läheisilleen, eikä hän halua pahoittaa kenenkään mieltä. Läheisverkostosijoituksissa on tärkeää tarjota lapselle mahdollisuus keskusteluihin perheen ulkopuolisen henkilön kanssa.
Arviointi ja valmennus
Lapsen läheisperheelle tilanne tulee eteen yleensä yllättäen. Perhe ei ole suunnitellut alkavansa sijaisperheeksi. Siksi on tärkeää, että läheisperheelle annetaan mahdollisuus huolelliseen arviointi- ja valmennusprosessiin.
Perhehoitajuutta harkitsevan tulee saada tietoa muista sijoitusmahdollisuuksista ja mahdollisuuksista säilyä lapsen tukena, mikäli lapsi sijoitetaan toiseen perheeseen tai laitokseen. Tunteille on annettava tilaa, mutta päätöksen on perustuttava huolelliseen, lapsen edusta lähtevään pohdintaan.
Lapsen läheisverkostoon kuuluvalla perhehoitajalla on oikeus samanlaiseen tukeen kuin muillakin perhehoitajilla. Kyseessä on kuitenkin erityinen tilanne, ja lapsen perhehoitajina toimiville läheisille on hyvä järjestää esimerkiksi omia, ohjattuja vertaistukiryhmiä.
Huostaanottoon ja sijoitukseen liittyy usein syyllisyyden ja häpeän tunteita myös lapsen läheisillä. Niiden jakaminen toisten, samassa tilanteissa olevien kanssa auttaa tunteiden käsittelyssä. Perhehoitajana toimivat lapsen läheiset kokevat saaneensa merkittävää tukea ryhmiin osallistumisesta.
Perhehoito
(Lastensuojelulaki 81 §)
Yksityinen sijoitus
On tilanteita, joissa lapsen huoltaja sopii oma-aloitteisesti lapsen hoidosta ja kasvatuksesta muun yksityishenkilön, esimerkiksi sukulaisen luona ilman lastensuojelun myötävaikutusta. Tällöin ei kyse ole lapsen huostaanottoon liittyvästä sijoituksesta tai muutoinkaan sijoituksesta, johon hyvinvointialue olisi myötävaikuttanut, eikä perhehoidosta. Kyseessä on lastensuojelulain 81 §:n mukainen yksityinen sijoitus.
Hyvinvointialueelle saattaa kuitenkin joissakin tilanteissa syntyä velvollisuus tarjota lastensuojelulain 7 luvussa tarkoitettua avohuollon tukea. Henkilön, jonka hoitoon lapsi on sijoitettu, ja lapsen huoltajan, on heti ilmoitettava yksityisestä sijoituksesta hyvinvointialueelle. Mikäli yksityinen sijoitus on tehty hyvinvointialueen aloitteesta tai myötävaikutuksella, on hyvinvointialueella myös velvollisuus tukea lapsen hoitoonsa ottanutta henkilöä taloudellisesti.
(Lastensuojelulaki 81 §)
Yksityinen sijoitus ei vaikuta lapsen huoltajuuteen, ellei lapsen huollosta ole sovittu tai tuomioistuin määrännyt siitä lapsenhuoltolain mukaisesti. Jos lapsen luokseen ottanut henkilö ei ole lapsen huoltaja, hänellä ei ole huoltajalle kuuluvaa päätösvaltaa lapsen asioissa. Yksityisesti sijoitetun lapsen hoitajalla ei ole lapsen elatusvelvollisuutta. Hyvinvointialueen on selvitettävä lapsen hoitoonsa ottaneelle henkilölle hänen oikeutensa ja velvollisuutensa.
Hyvinvointialueelle saattaa joissakin tilanteissa syntyä velvollisuus tukea lapsen hoitajaa. Silloin hyvinvointialue järjestää lastensuojelulain 7 luvussa tarkoitettuja avohuollon tukitoimia lapsen hoidon ja kasvatuksen edistämiseksi.
(KHO 2013:175: Huostaanotettujen lasten tilapäinen hoito ei ollut lastensuojelulain 81 §:ssä tarkoitettu yksityinen sijoitus KHO 2013:175)
(AOA 31.7.2014 dnro 1780/2014)
Jos yksityinen sijoitus tapahtuu hyvinvointialueen aloitteesta tai myötävaikutuksella, on hyvinvointialueella velvollisuus turvata lapsen hoitoonsa ottaneelle henkilölle taloudelliset edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi.
Turun hallinto-oikeus 23.08.2013 13/0571/2: Sosiaalitoimen myötävaikutettua lapsen yksityiseen sijoitukseen isovanhempansa luokse ja oheishuoltajuusjärjestelyyn kaupungilla oli velvollisuus turvata isovanhemmalle perhehoitajalain 4 §:n 1 ja 2 momentissa mainitut edellytykset lapsen hoitamiseksi ja kasvattamiseksi maksamalla tälle perhehoitajan palkkion ja kulukorvauksen luonteista taloudellista tukea perhehoitajalain sisältämien periaatteiden mukaisesti, vaikka lastensuojelulain 32 §:ssä tarkoitettua läheisverkoston kartoitusta ei ollut tehty.
Jos huostaanoton edellytykset täyttyvät, lapsi täytyy ottaa huostaan ja järjestää sijaishuolto.
Yksityisessä sijoituksessa
- lapsen huoltaja hyväksyy sijoituksen ja valitsee sijoituspaikan
- lapsen vanhempi vastaa edelleen lapsen elatuksesta
- lapsilisät ja mahdolliset lapselle kuuluvat eläkkeet siirretään lapsen hoidosta vastaavalle henkilölle käytettäväksi lapsen elinkustannuksiin
- lapsen hoidosta vastaavalle henkilölle esitellään normaalit sosiaali- ja terveyspalvelut sekä tarvittaessa tuetaan perhettä avohuollon tukitoimilla.
Yksityisesti sijoitetusta lapsesta täytyy ilmoittaa hyvinvointialueelle, joka pitää rekisteriä kuntaan yksityisesti sijoitetuista lapsista. Ilmoituksen on velvollinen tekemään sekä lapsen huoltaja että henkilö, jonka hoitoon lapsi on sijoitettu.