Kokonaisvaltainen ja yksilöllinen arviointi
Huostaanottotarvetta arvioidessaan sosiaalityöntekijän täytyy arvioida lapsen kokonaisvaltaista huollon tarvetta. Yksittäiset tekijät ovat vain harvoin yksin huostaanoton perusteena.
Puutteelliset asumisolot, asunnon puute tai riittämätön toimeentulo eivät voi yksinään olla peruste huostaanotolle. Näissä tilanteissa täytyy korjata puutteet eli järjestää perheelle asianmukaiset asuinolosuhteet tai riittävä taloudellinen tuki.
(Lastensuojelulaki 35 §)
Huostaanotto on viimeinen keino turvata lapsen kasvu ja kehitys. Ensisijaisesti täytyy pyrkiä siihen, että lapsi voisi asua vanhempiensa luona.
Jos paras ratkaisu lapselle on sijoitus kodin ulkopuolelle, huostaanottoon täytyy ryhtyä pikimmiten. Päätös perustuu kuitenkin aina yksilökohtaiseen harkintaan siitä, mikä ratkaisu parhaiten toteuttaa lapsen etua. Työntekijöille jää paljon harkintaa, ja arvioinnissa täytyy luottaa omaan ammattitaitoon.
Lapsen etu ja osallisuus lastensuojelussa
Kun huostaanottoa arvioidaan, täytyy pohtia
- lapsen etua
- kasvuolosuhteita
- lapsen elämäntavan vahingollisuutta ja
- avohuollon tukitoimien riittävyyttä.
Lapsen asioista vastaava sosiaalityöntekijä valmistelee huostaanoton yhdessä toisen sosiaalityöntekijän tai muun lastensuojeluun perehtyneen työntekijän kanssa. Heillä tulee olla käytettävissään oikeudellista asiantuntemusta ja muuta tarvittavaa asiantuntemusta. Hyvinvointialueen terveydenhuollon toimintayksikön on annettava asiantuntija-apua.
(Lastensuojelulaki 15 §)
(Lastensuojelulaki 41 §:n 1 momentti)
Moniammatillinen, asiantuntijoiden yhteinen arviointi huostaanoton perusteista toteuttaa parhaiten lapsen etua varsinkin silloin, kun asiaan liittyy ristiriitoja tai näkemyseroja, tai työntekijä on muutoin epävarma ratkaisusta.
Lastensuojelun asiantuntija-apu ja asiantuntijaryhmä
Arvioinnin tueksi työntekijä voi pyytää lausuntoja lapsen kasvun ja kehityksen asiantuntijoilta, kuten varhaiskasvatuksesta, koulusta, perheneuvolasta tai terveydenhuollosta.
(Lastensuojelulaki 41 § 2 momentti)
Perheenjäsenet saattavat olla samanaikaisesti usean eri tahon asiakkaina, joko yhtä aikaa tai peräkkäin. Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävänä on koordinoida työskentelyä eri tahojen välillä.
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän pitää varmistaa, että lasta tavataan riittävästi, ja että lapsen näkemyksiä kuullaan riittävän usein. Se, mikä on riittävän usein, on työntekijän arvioinnin ja kokemuksen varassa. Jotkut lapset kertovat mielipiteensä helposti, mutta toiset eivät saa sanotuksi omaa mielipidettään.
Lapsen mielipiteen selvittäminen
Jos perheessä on useampia lapsia, heillä on oikeus tulla kohdatuksi yksilöinä, kukin omista lähtökohdistaan. Jokaisen lapsen huostaanoton tarve täytyy pohtia erikseen. Huostaanoton perusteet voivat olla kunkin lapsen kohdalla erilaiset tai niitä ei kaikilla edes ole.
Arvioinnin periaatteita ovat huolellisuus, puolueettomuus ja selkeys. Kunnioittava ja asiallinen vuorovaikutussuhde edellyttää, että arvioinnissa kertyvästä tiedosta keskustellaan vanhempien ja lapsen kanssa jo arviointivaiheen aikana, eikä tätä jätetä vain loppuvaiheeseen.
Kasvuolosuhteiden arviointi
Huostaanoton tarpeen arvioinnissa selvitetään lapsen kasvuolosuhteita. Sosiaalityöntekijän täytyy arvioida, kumpi vaihtoehto on lapsen edun mukainen: se, että lapsi jää kotiin vai se, että lapsi otetaan huostaan. Kasvuolosuhteilla ei tarkoiteta vain olosuhteita kodin seinien sisäpuolella, vaan koko lapsen elämänpiiriä, joka kuuluu huoltajan valvontaan ja kasvatusvastuuseen.
Sosiaalityöntekijän täytyy arvioida, millaiset olosuhteet ovat niin vaarallisia, että huostaanotto on lapselle paras vaihtoehto. Arvioitaessa on erityisen tärkeää kuunnella perheen jokaista jäsentä.
Lapsen mielipiteen selvittäminen on tärkeää. Jos lapsi on hyvin pieni, voidaan esimerkiksi seurata lapsen leikkejä, piirustuksia ja toimintaa. Lapsen mielipiteen selvittäminen ei ole vain kysymysten esittämistä ja vastausten saamista, vaan myös lapsen sisäiseen maailmaan pääsemistä.
Lapsen perushoito
Arvioinnissa voidaan tarkastella esimerkiksi, saako lapsi
- monipuolista ja riittävästi ravintoa
- riittävästi lepoa (säännöllinen vuorokausirytmi)
- sään mukaiset vaatteet
- riittävästi huolenpitoa siisteydestä ja puhtaudesta. Esimerkiksi, vaihdetaanko vauvan vaipat riittävän usein sekä
- huolenpitoa erityistarpeistaan. Esimerkiksi, jos lapsi on allerginen, sairas tai vammainen, tulee hänen perushoidossaan huomioida erityisruokavalio, tutkimukset ja sairaanhoito.
Riittävä ymmärrys ja tuki
Kasvatuksessa on olennaista lapsesta välittäminen ja lämmin suhde lapseen.
Lapsesta huolta pitävän aikuisen täytyy huolehtia, että
- lapsi saa riittävää ohjausta koulunkäynnissä ja vapaa-ajanvietossa
- kasvatus ei ole liian ankaraa eikä myöskään välinpitämätöntä
- alle kouluikäisiä lapsia ei jätetä yksin kotiin, eikä sitä vanhempiakaan pitkäksi aikaa (esimerkiksi kouluikäisiä yli viikonlopun)
- hän pystyy valvomaan keiden kavereiden kanssa lapsi liikkuu ja mitä hän tekee vapaa-aikanaan
- päihteiden käyttöä ei sallita
- lasta ei alisteta, kuriteta ruumiillisesti eikä kohdella muulla tavoin loukkaavasti.
Lisäksi työntekijän täytyy arvioida saako lapsi
- ymmärrystä
- turvaa ja hellyyttä
- iän mukaista valvontaa ja ohjausta
- iän mukaista vastuuta ja mahdollisuutta kasvaa aikuisuuteen ja
- tukea koulunkäyntiin.
Lisäksi kokonaisuudessaan täytyy tarkastella, huomioivatko vanhemmat lapsen yksilölliset tarpeet ja toiveet.
Lapsen kasvuympäristö
Työntekijän täytyy kiinnittää huomiota muun muassa seuraaviin asioihin, kun hän arvioi lapsen kasvuympäristöä:
- Lapsella on pysyvä, turvallinen koti, jossa ei vietetä lapselle haitallista elämää.
- Lapsi voi luottaa huoltajiinsa ja heidän lupauksiinsa.
- Lapsi saa monipuolisia virikkeitä.
- Lapsella on pysyviä ihmissuhteita.
- Lapsi voi elää ilman väkivallan pelkoa.
- Lapsi ei joudu todistamaan rikollista elämäntapaa.
Puutteet lapsen huolenpidossa voivat ilmetä monella eri tavalla. Ne voivat perustua lapsen vanhempien puutteelliseen kasvatus- ja hoitokykyyn tai jaksamattomuuteen. Ne voivat johtua päihde- tai mielenterveysongelmasta tai useasta eri tekijästä.
Päihde- tai mielenterveysongelma ei kuitenkaan itsessään ole peruste huostaanottoon vaan se, miten ne vaikuttavat lapsen elämään ja lapsesta huolehtimiseen. Huostaanottoon vaikuttaa se, hakeeko vanhempi itselleen tukea ja apua.
Tarpeellisen terveydenhuollon laiminlyönti tai lapsen kaltoinkohtelu, kuten pahoinpitely tai seksuaaliväkivalta, ovat huostaanoton perusteita. Lapsen kehitys voi vakavasti vaarantua myös silloin, jos vanhemmat eivät halua tai kykene huolehtimaan lapsen turvallisuudesta kodin ulkopuolisissa ympäristöissä.
Myös perheen vuorovaikutukseen liittyvät ongelmat, kuten eristäytyneisyys tai sisäiset ristiriidat, voivat vakavasti vaarantaa lapsen kasvua ja kehitystä. Ristiriidoista ei esimerkiksi kyetä sopimaan ja tilanne saattaa kärjistyä jopa väkivallaksi. Lapset saattavat myös joutua kantamaan liikaa vastuuta itsestään, sisaruksistaan tai vanhemmistaan niin, että oma kehitys ja perusturvallisuus järkkyvät.
Vanhemman ja lapsen riittämättömään kiintymyssuhteeseen täytyy myös kiinnittää huomiota. Erotilanteissa lapset saattavat joutua vanhempien välisten ristiriitojen välikappaleeksi tavalla, joka on riskitekijä kasvulle.
Lapsen elämäntavan vahingollisuuden arviointi
Lapsi voidaan ottaa huostaan oman käyttäytymisensä perusteella silloin, kun hän vakavasti vaarantaa terveyttään tai kehitystään. Tällaista käyttäytymistä on esimerkiksi päihteiden käyttö ja muu kuin vähäisenä pidettävä rikollinen teko. Lapsen kehityksen tai terveyden vaarantuminen täytyy olla vakavaa ja se pitää pystyä osoittamaan konkreettisesti.
(Lastensuojelulaki 40 §)
Jos avohuollon tukitoimet eivät ole riittäviä, mahdollisia tai sopivia, ja lapsi vaarantaa vakavasti terveyttään tai kehitystään, täytyy ryhtyä huostaanottoon. Sijaishuollon on oltava lapsen edun mukaista.
Kun arvioidaan elämäntavan vahingollisuutta, täytyy kiinnittää erityisesti huomiota
- lapsen päihteidenkäyttöön (runsas alkoholin, huumeiden, lääkeaineiden ja/tai liuottimien käyttö tai sekakäyttö)
- rikolliseen tekoon tai elämäntapaan (esimerkiksi useita näpistyksiä, murtoja, raju väkivaltainen teko tai toistuvaa väkivaltaista käyttäytymistä tai toistuvia huumausainerikoksia).
Arvioinnissa täytyy kiinnittää huomiota myös
- koulunkäynnin laiminlyömiseen (esimerkiksi kouluongelmiin ei ole löytynyt ratkaisua yhteistyössä kouluviranomaisten ja oppilashuollon kanssa)
- epäsosiaaliseen elämäntapaan (esimerkiksi karkailu, yhteistyön puute, ympäristöön sopeutumattomuus, suhtautuminen toisiin välinpitämättömästi tai empatian puute)
- toistuvaan itsetuhoiseen käyttäytymiseen tai omaan hoitoon (esimerkiksi diabeteksen hoidon laiminlyönti).
Elämäntavan vahingollisuutta täytyy arvioida kokonaisuutena. Yksittäiset tekijät ovat vain harvoin huostaanoton perusteena. Esimerkiksi koulunkäynnin laiminlyöminen voi olla yksi tekijä huostaanottopäätöksessä. Tällöin kyse voi olla lapsen huolenpidossa ja kasvuolosuhteissa olevista puutteista. Pelkästään koulunkäynnin laiminlyöminen ei kuitenkaan vielä edellytä lapsen huostaanottoa.
Lapsen kouluhaluttomuus tai käytösongelmat koulussa voivat johtua monesta syystä. Koulunkäyntiin liittyvät ongelmat pitäisi ratkaista ensisijaisesti oppilashuollon tai muilla opetustoimen keinoilla, esimerkiksi järjestämällä riittäviä mahdollisuuksia saada erityisopetusta tai avustajapalvelua koulussa.
Terveydenhuollolla on ensisijainen vastuu järjestää lapsen hoito, jos hän on psyykkisesti sairas tai vakavan mielenterveydenhäiriön vuoksi hoidon tarpeessa. Jos lastensuojelun tarve johtuu riittämättömistä terveydenhuollon palveluista, terveydenhuollon tulee järjestää lapselle ja hänen perheelleen viipymättä lapsen terveyden ja kehityksen kannalta välttämättömät terveydenhuollon palvelut.
(Terveydenhuoltolaki 69 § 2 momentti)
Huostaanottoon voidaan ryhtyä vasta, jos huoltaja ei suostu viemään lasta välttämättömäksi arvioituun hoitoon tai, kun mielenterveyspalvelut eivät yksinään turvaa lapsen terveyttä ja kehitystä.
Huostaanotto ei ole lapsen edun mukaista silloin, kun hän ensisijaisesti tarvitsisi psykiatrista hoitoa. On kuitenkin mahdollista, että lapsi tarvitsee sekä sijaishuoltoa että psykiatrista hoitoa. Psykiatrinen hoito edellyttää lapsen vakaita kasvuolosuhteita, jotka joissain tilanteissa voidaan turvata parhaiten huostaanotolla.
Avohuollon tukitoimien arviointi
Huostaanotto on mahdollinen vain, kun avohuollon tukitoimet eivät ole sopivia, mahdollisia tai jo tehdyt toimet ovat osoittautuneet riittämättömiksi. Nämä perusteet tulee eritellä huostaanottopäätöksessä tai -hakemuksessa.
(Lastensuojelulaki 40 §)
Tukitoimien sopivuus
Avohuollon tukitoimet ovat usein sopimattomia tilanteissa, joissa lapsi on välittömässä vaarassa eikä avohuollon tukitoimia ole mahdollista harkita.
Tällaisia tilanteita voivat olla esimerkiksi
- lapsen törkeä pahoinpitely
- heitteillejättö
- lapsen itsensä syyllistyminen vakavaan rikokseen
- rikoskierteeseen joutuminen.
Lisäksi avohuollon tukitoimet voivat olla sopimattomia, kun lapsen kasvuolosuhteet ovat sellaiset, ettei avohuollon tukitoimet voi auttaa lastan. Näin voi olla esimerkiksi silloin, jos lasta pahoinpidellään tai käytetään seksuaalisesti hyväksi kotona.
Voi myös olla, etteivät mitkään avohuollon tukitoimet ole sopivia lapsen iän takia. Esimerkiksi vauvaikäinen tarvitsee niin jatkuvaa huolenpitoa, etteivät esimerkiksi vakavasta päihde- tai mielenterveysongelmasta kärsivät vanhemmat välttämättä pysty tuettunakaan vastaamaan tähän tarpeeseen.
Mahdollisuudet käyttää avohuollon tukitoimia
Avohuollon tukitoimien järjestäminen ei ole mahdollista, kun lapsi ja/tai vanhemmat eivät suostu yhteistyöhön tai vastustavat tukitoimia.
Lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän pitää selvittää lapselle ja/tai vanhemmille, että yhteistyö ja avohuollon tukitoimien vastaanottaminen saattavat olla tärkeä edellytys huostaanoton välttämiselle. Lapselle ja vanhemmille täytyy antaa myös mahdollisuus pyytää itse tukitoimia tai kertoa tuen tarpeistaan.
Lisäksi avohuollon tukitoimet ovat mahdottomia, jos lasta ja/tai perhettä ei tavoiteta, tai lapsi käyttäytyy itsetuhoisesti eikä sitoudu hänelle välttämättömään hoitoon.
Tukitoimien riittävyys
Avohuollon tukitoimet ovat riittämättömiä, kun niitä on yritetty, mutta positiivista tulosta ei ole saatu.
Huostaanoton edellytyksenä ei ole kaikkien laissa lueteltujen tukitoimien kokeileminen. Olennaista on, että on yritetty niitä tukitoimia, jotka sopivat lapsen ja perheen tilanteeseen. Tukitoimet täytyy kirjata asiakassuunnitelmaan.
Erityisen vaikeaa voi olla sen arvioiminen, kuinka kauan erilaisia tukitoimia pitää kokeilla ennen kuin ne todetaan riittämättömiksi. Tarkkojen ajallisia raameja ei voi asettaa.
Tarpeettomat viivästykset huostaanottoon ryhtymisessä tai sijoitusprosessin aikana voivat aiheuttaa lapselle suurtakin haittaa, joka on lapselle yleensä sitä suurempaa, mitä nuorempi hän on. Esimerkiksi vauvan kohdalla tarpeettomasta viivyttelystä voi aiheutua suurtakin haittaa hänen kasvulleen ja kehitykselleen.
Huostaanoton vaihtoehtojen arviointi
Huostaanotto on viimeinen toimi, ja arvioinnissa on syytä huomioida esimerkiksi seuraavat vaihtoehdot:
- Riittäisikö tilanteessa huollon siirto tai oheishuoltajan määrääminen?
(Lastensuojelulaki 32 §)
Läheisverkostoratkaisu - Tulisiko kyseeseen perheenjäsenten kuntoutus? Kuntoutusrahaa voidaan maksaa muun muassa lastensuojelulain nojalla.
(Laki Kansaneläkelaitoksen kuntoutusetuuksista ja kuntoutusrahaetuuksista (566/2005) 18 § 1 momentti, 6. kohta) - Tarvitaanko aikuisen pakkohoitoa päihteidenkäytön, siihen liittyvän väkivaltaisuuden tai mielenterveysongelmien perusteella? Turvaisiko se lapsen tilanteen ilman huostaanottoa?
(Päihdehuoltolaki (41/1986))
(10 § Mielenterveyslaki (1116/1990) 8 §)
Lapsen läheisverkoston kartoittaminen
Ennen lapsen sijoittamista kodin ulkopuolelle on selvitettävä lapsen toisen vanhemman, sukulaisten tai muun läheisverkostoon kuuluvan henkilön mahdollisuus ottaa lapsi luokseen asumaan tai muuten osallistua lapsen tukemiseen sijoituksen aikana.
Selvittäminen voidaan jättää tekemättä, jos se ei asian kiireellisyyden tai muun perustellun syyn vuoksi ole tarpeellista. Lapsen asumista ja sijoituspaikkaa koskeva asia on kuitenkin aina ratkaistava lapsen edun mukaisesti. Asiaa koskevassa päätöksessä tai kannanotossa tulee näkyä, miksi ratkaisu on arvioitu lapsen edun mukaiseksi.
(Lastensuojelulaki 32 § 1 momentti)
Läheisverkoston kartoituksessa selvitetään, keitä lapsen läheisverkostoon kuuluu. Läheisverkostoon voi kuulua muitakin ihmisiä kuin lapsen sukulaisia. Lapselle läheisiä henkilöitä voivat olla esimerkiksi kummit, naapurit tai hoitajat. Olennaista on selvittää lapsen oma kokemus siitä, ketkä ovat hänelle läheisiä ihmisiä.
Läheisverkostoon voivat kuulua henkilöt, jotka ovat osallistuneet lapsen arkeen ja huolenpitoon aiemmin, ja ovat olleet lapselle merkityksellisiä ja turvallisia aikuisia. Mikäli lapsen yhteydenpito siihen vanhempaansa, jonka kanssa hän ei asu, on ollut vähäistä tai se on puuttunut kokonaan, on läheisverkoston kartoituksessa selvitettävä syy yhteydenpidon vähäisyyteen tai puuttumiseen.
Kartoittaminen selvittää vaihtoehtoisia ratkaisuja kodin ulkopuoliselle sijoitukselle. Lapsen läheisten avulla voi myös löytyä uusia ratkaisuja, joiden toteutuminen on lapsen edun mukaista. Kun läheisverkostoa kartoitetaan ja sijoitusta harkitaan, lapsen ja perheen tilanne on selvitettävä monipuolisesti.
Asiassa tehtävä ratkaisu täytyy perustua ennen kaikkea lapsen etuun. Päätöksessä tai kannanotossa tulee näkyä, miten eri vaihtoehtoja on punnittu ja miksi ratkaisu, johon on päädytty, on arvioitu lapsen edun mukaiseksi.
Lapsen läheisverkoston mukaan ottaminen edistää lapsen yhteyden säilymistä hänelle läheisiin ihmisiin ja voi vahvistaa lapsen jatkuvuuden tunnetta. Läheisten henkilöiden osallistuminen lapsen elämään on tärkeää myös, jos lapsi siirtyy omasta kodistaan kodin ulkopuoliseen sijoitukseen. Työskentely lapselle läheisten henkilöiden kanssa mahdollistaa sen, että läheiset voivat olla osa lapsen tukiverkostoa myös sijaishuollon aikana.
Läheisneuvonpito voi olla hyvä työmenetelmä läheisverkoston kartoittamiseksi. Läheisneuvonpidossa selvitetään, ketkä ovat osallistuneet lapsen arkeen ja huolenpitoon ja ketkä ovat lapselle merkityksellisiä ja turvallisia aikuisia. Näiden henkilöiden osallistuminen lapsen elämään on tärkeää lapsen siirtyessä omasta kodistaan kodin ulkopuoliseen sijoitukseen.
(Lastensuojelulaki 32 § 1 momentti)
Hyvinvointialueen tulee ryhtyä toimenpiteisiin lapsen huollon järjestämiseksi vanhempien välisellä sopimuksella tai tuomioistuimen päätöksellä, jos tätä pidetään lapsen edun mukaisena. Lähtökohtana on aina lievimmän riittävän toimenpiteen periaate. Huostaanottoon on ryhdyttävä vasta viimeisenä keinona.
Läheisverkostoratkaisu
(Lastensuojelulaki 32 § 2 momentti)
Lapsen edun arviointi
Lapsen etu on huostaanoton edellytys. Lapsen edun arviointi on usein haastavinta huostaanottoa harkittaessa, sillä siinä on kyse lapsen yksilöllisten tarpeiden kokonaisharkinnasta.
Lapsen etu ja osallisuus lastensuojelussa
Perheissä on erilaisia käytäntöjä muun muassa lapsen kasvattamisessa, minkä takia on tärkeää keskustella kaikkien perheenjäsenten kanssa. Lapsen mielipidettä ja tuntemuksia voidaan selvittää keskustelun lisäksi myös havainnoimalla ja tutkimalla sekä kuulemalla ja keräämällä tietoa esimerkiksi lapsen läheisiltä ihmisiltä, koulusta ja päiväkodista.
Kun huostaanottopäätöstä tehdään, täytyy arvioida, voidaanko sijaishuollossa turvata paremmin lapselle tasapainoinen kehitys, hyvinvointi ja läheiset sekä jatkuvat ihmissuhteet. Huostaanottopäätöksessä täytyy kuvata, millä tavalla sijaishuolto tarjoaa paremman vaihtoehdon lapsen hoidollisiin ja kasvatuksellisiin tarpeisiin kuin kotiin jääminen, sekä miten sijaishuolto vastaa lapsen hoidollisiin ja kasvatuksellisiin tarpeisiin.