Lastensuojelu ja lapsen vieminen taistelualueelle – Taistelualueelta palaavien lasten ja vanhempien tuki

Taistelualueelta palaavan lapsen ja vanhemman tukeminen edellyttää erityistä osaamista ja moniammatillista verkostoa, joka muodostuu asiakasperheestä, viranomaisverkostosta sekä muista epävirallisista verkostoista. Olennaista on, että perheeseen luodaan luottamuksellinen suhde ja että kaikilla toimijoilla on yhteinen ymmärrys tilanteesta ja tavoitteista.

Yhteisen ymmärryksen luominen edellyttää toimivaa moniammatillista työskentelyä. Traumaattisista oloista tulevien lasten pitkäaikaisen tuen järjestäminen tapahtuu sivistys-, terveys- ja sosiaalialan ammattilaisten joustavana yhteistyönä, jossa kiinnitetään huomiota muun muassa traumatietoisuuteen, kulttuurisensitiivisyyteen ja vakauttamiseen.

Pitkäkestoisen tuen tavoitteet ja toteutus

Pitkäkestoisen tuen tavoitteena on lapsen turvallisten kasvuolosuhteiden sekä oikeuksien toteutumisen varmistaminen. Lasten tuen tarve voi vaihdella ja voi ilmetä vasta vuosien kuluttua Suomeen palaamisesta. Lapsen kanssa työskentelyn lisäksi myös vanhemmille ja sukulaisille tarjotaan mahdollisuutta saada tukea viranomaisilta ja järjestöiltä.

Pitkäkestoinen ja moniammatillinen työskentely pyritään toteuttamaan siten, että lapsi voi asua vanhemman tai muiden lapsesta huolta pitävien luona. Jos lapsen ja perheen saama tuki ei riitä varmistamaan riittävän turvallisia kasvuolosuhteita, lapsi joudutaan sijoittamaan kodin ulkopuolelle lapsen edun turvaamiseksi.
Huostaanotto
Kiireellinen sijoitus

Jotta tuen järjestäminen on tehokasta, on eri tahojen yhteistyön perustuttava selkeisiin etukäteen laadittuihin suunnitelmiin. Toimijoiden on tiedettävä, kuka vastaa lapsen asioista ja koordinoitava yhteistyötä muiden toimijoiden kanssa. Hyvä tiedonvaihto mahdollistaa nopean ja sensitiivisen työskentelyn.
Lastensuojelun asiakassuunnitelma

Muista ainakin nämä periaatteet pitkäaikaisen tuen järjestämisessä:

Työskentele yhdessä moniammatillisen tiimin kanssa. Älä jää yksin miettimään vaikeita kysymyksiä.
Jotta yhteis- ja muutostyö voi onnistua, palaajan itsensä tulee hyväksyä muutostavoite. Työskentele siis luottamuksen rakentamisen hyväksi. Vertaistuen hyödyntäminen voi tukea prosessia.
Ota lapsi ja vanhemmat aktiivisesti mukaan heitä koskevaan päätöksentekoon, toiminnan suunnitteluun ja toteutukseen. Todellinen mahdollisuus vaikuttaa omaan elämään lisää luottamusta viranomaisiin ja muihin toimijoihin sekä voimaannuttaa lasta, vanhempaa ja yhteisöä, johon he kuuluvat.
Tunnista kunkin Suomeen palaavan henkilön ideologinen tausta ja huomioi se koko työskentelyn ajan: identiteettiin ja ideologiaan liittyvä työskentely sekä aktiivinen uusien sosiaalisten suhteiden solmiminen ja positiivisten roolimallien hyödyntäminen.
Hanki riittävästi tietoa palaajasta ja vallitsevasta tilanteesta, toiminnan tulee olla tietoon perustuvaa. Suomeen palaava on itse paras tietolähde. Turvallisen ympäristön luominen edesauttaa vaikeista asioista puhumista.
Keskustele sensitiivisellä otteella. Uskalla kysyä asioista suoraan.
Ole selkeä, rehellinen ja looginen työssäsi. Kerro avoimesti mm. miten työskentely etenee ja milloin sinulla on velvollisuus viedä keskusteluihin liittyviä tietoja eteenpäin. Kerro kenelle tulet kertomaan keskusteluista ja mitä silloin voi tapahtua.
Suunnittele toiminta lapsiorientoituneesti. Lapsen edun mukaista on nostaa lapsen yksilölliset tarpeet etusijalle työskentelyssä.
Lastensuojelulaki ja lapsen etu.
Toimi sukupuolisensitiivisesti ja huomioi uskonnon vaikutus lapsen ja vanhemman arjessa.
Työskentele traumainformoidulla työotteella.
Huomioi palaavan lapsen ja vanhemman perhe, ystävät ja muu läheisverkosto koko työskentelyn ajan.

Ennakointi ja alkuvaiheen monialainen työ

Osana taistelualueelta palaavien lasten ja perheiden auttamisen ennakointia tulee paikallistasolla sopia ainakin seuraavat asiat:

Selkeä moniammatillisen yhteistyön prosessi sekä roolien ja vastuunjako, muun muassa lastensuojelun, aikuissosiaalityön, paikallispoliisin ja Ankkuri-tiimin työntekijöiden yhteistyökäytännöt konfliktialueilta palaavien lasten ja perheen aikuisten suhteen.
Sosiaalitoimen ja terveydenhuollon yhteistyökäytännöt, mahdolliset poikkeusjärjestelyt esimerkiksi maahantulotarkastusten, pahoinpitelyepäilyjen selvittämisen, erityissairaanhoidon lähetteiden jne. suhteen.
Varhaiskasvatuksen ja koulun roolit.
Kaikkien työhön osallistuvien ammattilaisten yhteystiedot toimijoiden tiedossa.
Toimintatavat kansalaisuuden selvittämisestä ja mahdollisten DNA-testien ottamisesta.
Yhteydenotto järjestöihin ja uskonnollisiin tahoihin; etukäteen sen suunnitteleminen, missä asioissa ja miten heidän asiantuntemuksensa ja palvelunsa tulevat mukaan tukiprosessiin.

Heti seuraavina viikkoina perheen saapuessa Suomeen on arvioita lasten kiireellinen lastensuojelun tarve, mikä sisältää myös lasten somaattisen ja psyykkisen tilan arvioinnin. Myös koko perhe voi olla hyvä sijoittaa. Näin voidaan arvioida vanhemmuutta, eivätkä lapset joudu eroon mahdollisesti heille ainoasta tutusta aikuisesta. Perhekuntoutusta voidaan järjestää kaikille perheenjäsenille, mutta päätös kiireellisestä sijoituksesta kohdistuu vain lapseen tai lapsiin.
Lastensuojelun avohuolto
Lastensuojelun avohuollon sijoitus

Hyvinvointialueella on tärkeää suunnitella etukäteen akuuttivaiheen yhteistyö perhetasolla, tarkoittaen muun muassa kuljetuksia, majoituksia ja kiireellisiä palveluja. Lisäksi on tärkeää varautua vanhemman mahdolliseen erityisen tuen tarpeeseen ja käytännön toimiin esimerkiksi majoituksen suhteen, mikäli lapsi sijoitetaan ilman vanhempaansa.

Lapsen hoidon tarpeen kiireellisyysarvio tehdään välittömästi maahantulon jälkeen terveydenhuollossa. Varsinainen terveystarkastus tehdään perusterveydenhuollossa maahantulon jälkeisinä päivinä.

Alkuvaiheen jälkeen siirrytään vaiheeseen, jossa lapsen ja perheen uuden arjen palasia aletaan koota, jotta tilanne voi alkaa vakautua.

Yhteistyön vaiheet ja lastensuojelun sosiaalityöntekijän rooli

Ensimmäisen vaiheen (ensimmäisten viikkojen jälkeiset 3 kuukautta) tavoitteena on saada arjen palaset kasaan. Lastensuojelun sosiaalityöntekijä

on tiiviisti mukana perheen arjessa, arvioi tuen tarvetta ja järjestää perheen tarvitseman tuen
kokoaa tarvittavat tahot mukaan tarvittaessa virka-apupyynnöin ja koordinoi perheen palveluita
tekee asiakassuunnitelman ja arvioi sen toteutumista
arvioi jatkuvasti lapsen tilannetta ja reagoi muutoksiin yhdessä sovittujen tavoitteiden mukaisesti.

Toisessa vaiheessa (3 kuukautta–1 vuosi paluun jälkeen) siirrytään askel eteenpäin vakauttavaan tukeen ja tuetaan lapsen kiinnittymistä uuteen elinympäristöönsä. Lastensuojelun sosiaalityöntekijän rooli on edelleen keskeinen ja hän vastaa kokonaisprosessin koordinoimisesta.

Kolmannessa vaiheessa (1–5 vuotta paluun jälkeen) lastensuojelun sosiaalityöntekijän rooli lapsen vastuutyöntekijänä ja pitkäaikaisen tuen koordinoijana jatkuu. Lastensuojelun asiakkuuden päättämistä arvioidaan korkealla kynnyksellä lasten taustan perusteella. Jos lastensuojelun asiakkuus päätetään, lastensuojelun sosiaalityöntekijä etsii vastuutyöntekijän toisesta palvelusta ja huolehtii tarvittavasta tiedonvaihdosta.
Lastensuojeluasiakkuuden alkaminen

Traumatietoinen työskentely

Traumatietoinen työskentely tarkoittaa ammattilaisten kykyä toimia traumaattisia kokemuksia läpikäyneen lapsen, vanhemman ja perheen kanssa kokonaisvaltaisesti vahvistaen arjen turvallisuutta, voimavaroja ja toimijuutta.

Traumaattisten tapahtumien varsinainen käsittely tapahtuu vasta, kun työskentelyllä on luotu tarpeeksi turvallinen, trauman kokeneen toimijuutta ja selviytyjän identiteettiä tukeva tila. Keskustelutukea tulee kuitenkin olla saatavilla, kun asiakkaan yksilöllinen tilanne sitä tarvitsee.

Lapselle tulee rakentaa normaali kuntouttava elinympäristö, johon kuuluu tärkeänä osana koulu tai varhaiskasvatus. Liikunta, taide ja musiikki ovat keinoja kuntouttaa traumatisoitunutta lasta. Sen lisäksi lapsilla tulee olla mahdollisuus puhua kokemistaan asioista vertaisten kanssa ja sekä saada siihen ammatillista tukea.

Vakauttaminen ja vakauttava työote

Vakauttaminen ja vakauttava työote tarkoittavat kaikkea turvallisuuden tunnetta, ennakoitavuutta, rakennetta ja voimavaroja lisäävää tukea sekä tunteiden ja vireystilan käsittelyn valmiuksia vahvistavien menetelmien käyttöä.

Kulttuurisensitiiviseen otteeseen liittyy läheisesti myös uskonnon huomioiminen taistelualueelta palaavien lasten kohdalla. Ammattilaisilta vaaditaan uskontolukutaitoa, joka viittaa erilaisten uskontoperinteiden ymmärtämiseen ja pyrkimykseen edistää niihin kuuluvien ihmisten välistä dialogia.

Radikalisaation ennaltaehkäiseminen ja deradikalisaatiotyö

Perheen matkustaminen taistelualueelle antaa aihetta epäillä vanhempien ja mahdollisesti myös lasten radikalisoitumista väkivaltaiseen ekstremismiin. Konfliktialueilta palaavien kanssa työ radikalisoitumisen ehkäisemiseksi on tärkeää. Perheet tarvitsevat ennalta ehkäisevää tukea reaktiivisen toiminnan sijaan.

Lastensuojelun sosiaalityöntekijän tulee hyödyntää Ankkuri-tiimien toimintaa radikalisoitumisen ennaltaehkäisemisessä ja siihen puuttumisessa.
Väkivaltaisen radikalisoitumisen tunnistaminen ja ehkäisy