Rikosprosessi käynnistyy lapseen kohdistuneen väkivallan epäilyssä, kun poliisi saa epäilyn tietoonsa. Rikosprosessissa poliisi selvittää, onko joku syyllistynyt rikokseen. Rikosprosessiin kuuluvat
- esitutkinta
- syyteharkinta
- oikeudenkäynti
- rangaistuksen täytäntöönpano.
Rikoksen esitutkinnasta vastaa poliisi. Silti viranomaisten välinen virka-apu on tärkeää, jotta mahdollinen rikos selviää.
Esitutkinta ja lapsi esitutkinnassa
Rikosepäily tulee poliisin tietoon yleensä rikoksen uhrin, jonkun ulkopuolisen tai viranomaisen ilmoituksesta. Ennen esitutkinnan aloittamista poliisin on tehtävä esiselvitys, jotta kukaan ei joutuisi ilman syytä epäillyn asemaan. Jos kynnys rikosepäilystä ylittyy ja rikoksen syyteoikeus on vielä olemassa, poliisi aloittaa esitutkinnan tutkinnanjohtajan päätöksellä.
Esitutkinnan kulku
Esitutkinnassa poliisi selvittää rikoksen ja sen teko-olosuhteet, asianosaiset ja kaikki seikat, joita syyttäjä tarvitsee syyteharkintaa varten.
Yksi tärkeimpiä esitutkinnan keinoja ovat kuulustelut. Poliisi voi myös hankkia selvitystä
- asiantuntijalausunnoilla
- rikospaikkatutkinnoilla
- rikoslaboratoriotutkimuksilla
- pakkokeinoilla, kuten kotietsinnöillä, takavarikoilla, televalvonnalla tai pidättämällä henkilön.
Poliisi selvittää rikokset tasapuolisuuden, puolueettomuuden ja objektiivisuuden periaatteilla. Sääntöjä ovat
- syyttömyysolettama eli ketään ei pidetä syyllisenä ennen kuin rikos on näytetty toteen
- syyttäjän näyttötaakka eli syyttäjän velvollisuus näyttää syyte toteen
- epäillyn suosiminen eli epäselväksi jäävät asiat ratkaistaan syytetyn eduksi.
Kun esitutkinta päättyy, poliisi toimittaa asiakirjat syyttäjän syyteharkintaan. Syyteharkintaa voi seurata oikeudenkäynti ja rangaistuksen täytäntöönpano. Esitutkinta voi kuitenkin myös päättyä poliisin päätöksellä, jos
- tutkinnassa on käynyt ilmi, ettei rikosta ole tehty
- ketään ei voida panna syytteeseen.
(Esitutkintalaki (805/2011))
Eduskunnan oikeusasiamies on todennut ratkaisussaan 17.3.2025 (Dnro EOAK/2634/2024), ettei esitutkinta saa olla terapian este. “Terapialla on toiset tavoitteet kuin esitutkinnalla. Lähtökohtaisesti terveydenhuollon ammattihenkilön voi kuitenkin luottaa ymmärtävän, miten terapiassa toimitaan niin, ettei se haittaa esitutkintaa, jossa on tarkoitus kerätä mahdollisimman hyvä ja luotettava selvitys tapahtuneesta. Poliisin tulisikin tehdä selväksi ja nimenomaisesti mainita, että esitutkinta ei ole terapian este, sikäli kuin tällainen kysymys nousee.”
Eduskunnan oikeusasiamies 17.3.2025 (oikeusasiamies.fi)
Lapsi rikoksen uhrina
Rikoksen uhrina eli asianomistajana lapsella on samat oikeudet ja velvollisuudet kuin muillakin asianomistajilla.
- Lapsella on oikeus vahingonkorvaukseen hänelle aiheutetusta vahingosta.
- Lapsella on oikeus olla vastaamatta hänelle esitettyihin kysymyksiin.
- Lapsella on velvollisuus puhua totta.
Rikoksen selvittäminen ei saa aiheuttaa lapselle lisävahinkoa. Lasta on kohdeltava iän ja kehitystason mukaisella tavalla. Tarvittaessa poliisin on neuvoteltava lääkärin tai muun asiantuntijan kanssa siitä, voiko lapseen kohdistaa tutkintatoimenpiteitä.
Alaikäisen uhrin edunvalvonta
Jos uhri on alle 15-vuotias, huoltaja tai muu laillinen edustaja edustaa häntä ja käyttää lapsen puhevaltaa esitutkinnassa ja oikeudenkäynnissä. Tutkinnanjohtaja voi kuitenkin hakea lapselle edunvalvojaa, jos
- vanhempaa tai muuta huoltajaa epäillään lapseen kohdistuneesta väkivallasta
- vanhempi tai muu huoltaja kieltäytyy viemästä lasta tarvittaviin tutkimuksiin
- vanhemmalla tai muulla huoltajalla on läheinen suhde epäiltyyn, eli epäilty on esimerkiksi vanhemman avio- tai avopuoliso.
15 vuotta täyttäneellä alaikäisellä on oikeus käyttää myös itsenäisesti puhevaltaa edustajansa ohella.
(Esitutkintalaki 4 luku 8 §)
(Oikeudenkäymiskaari 12 luku 1 §)
Asianomistaja voi saada oikeudenkäyntiavustajan ja tukihenkilön
Tuomioistuin voi määrätä seksuaali-, henki- ja pahoinpitelyrikoksen asianomistajalle oikeudenkäyntiavustajan esitutkintaa ja oikeudenkäyntiä varten.
Asianomistajalle voidaan määrätä myös riittävän pätevyyden omaava tukihenkilö. Tukihenkilö on syytä määrätä rikoksen uhrille, jos hän ei esitä korvausvaatimuksia rikoksen johdosta.
Jos uhri vaatii korvauksia, hänelle täytyy määrätä oikeudenkäyntiavustaja. Lapsen oikeudenkäyntiavustaja ja edunvalvoja voivat olla sama henkilö.
Lapsen kuulustelu
Lapsen kuulustelu täytyy pääsääntöisesti antaa tehtävään perehtyneiden poliisien suoritettaviksi. Tutkinnanjohtaja voi myös päättää, että lapsen kuulemisen asiantuntija esittää kysymykset kuulusteltavalle poliisin valvonnassa. Tutkija voi kieltää lapsen huoltajan tai edunvalvojan läsnäolon, kun lasta kuulustellaan.
Viranomaisyhteistyö lapseen kohdistuneen väkivaltaepäilyn selvittämisessä
(Esitutkintalaki 4 luku 7 § ja 14 §)
Ilmapiiri tulisi lapsen kuulemisen tilanteessa luoda sellaiseksi, että lapsen on helppo puhua vapaasti.
Poliisi tallentaa kuulustelun
Poliisi tallentaa lapsen kuulustelun kuva- tai äänitallenteena. Alle 15-vuotiasta lasta ei kuulla varsinaisessa oikeudenkäynnissä. Siksi rikoksesta epäillylle on varattava mahdollisuus osallistua kuulusteluun siten, että hän voi esittää kysymyksiä lapselle.
Poliisi esittää tallenteen lapsen kuulemisesta epäillylle ja hänen avustajalleen, minkä yhteydessä heille varataan mahdollisuus esittää omat kysymyksensä lapselle. Sama henkilö, joka on suorittanut lapsen kuulemisen aikaisemmin, esittää epäillyn tekemät kysymykset lapselle. Myös tämä kuulustelu tallennetaan.
Tallenteen avulla saadaan paras mahdollinen tieto siitä, mitä ja miten lapsi on kuulustelussa kertonut. Lisäksi kuulusteluolosuhteet ja kuulustelumenetelmät voidaan jälkikäteen todeta riidattomasti.
(Esitutkintalaki 9 luku 4 §)
Syyteharkinta
Kun esitutkinta valmistuu, poliisi toimittaa asian syyttäjälle syyteharkintaa varten. Syyttäjä harkitsee esitutkinnan perusteella, edellyttääkö asia syytteen nostamista. Tällöin asiassa täytyy olla todennäköisiä syitä, jotka tukevat rikoksesta epäillyn syyllisyyttä.
Jotta syyte voidaan nostaa,
- syyttäjän on päädyttävä siihen, että syyllisyyden todennäköisyys on yli 50 %
- syyttäjän täytyy arvioida, että tuomio on asiassa todennäköisempi kuin syytteen hylkääminen.
(Laki oikeudenkäynnistä rikosasioissa 1 luku 6 §)
Jos näyttö riittää syytteen nostamiseen, syyttäjä laatii oikeudelle toimitettavan haastehakemuksen. Jos näyttö ei riitä syytteen nostamiseen, syyttäjä laatii perustellun päätöksen syyttämättä jättämisestä.
Oikeudenkäynti
Oikeudenkäynti tapahtuu rikoksen tekopaikan käräjäoikeudessa. Siitä tulee kirjallinen kutsu uhrille, epäillylle ja todistajille.
Alle 15-vuotiasta ei pääsääntöisesti kuulla enää oikeudenkäyntivaiheessa. Arkaluontoisissa asioissa, kuten seksuaalirikoksissa, oikeudenkäynti pidetään useimmiten syyttäjän tai uhrin pyynnöstä suljetuin ovin.
Oikeudenkäynti on välitöntä, suullista ja keskitettyä. Tämä tarkoittaa, että
- sama tuomari ja kolme lautamiestä ovat läsnä koko oikeuskäsittelyn ajan
- jutussa otetaan huomioon vain suullisesti oikeudessa esitetty aineisto
- juttu pyritään käsittelemään yhdessä yhtäjaksoisessa käsittelyssä.
Oikeudenkäynnin kulku on seuraava:
- Paikallaolijoiden toteaminen
- Syyttäjän syyte
- Asianomistajan eli uhrin vaatimukset
- Vastaajan eli epäillyn kannanotto vaatimuksiin
- Syyttäjän asiaesittely
- Asianomistajan ja vastaajan puheenvuoro
- Näytön esittäminen
- Asianosaisten loppulausunnot
- Seuraamuskeskustelu
- Päätöksen harkitseminen
- Tuomion julistaminen ja ohjaus muutoksen hakemisesta
Tuomitsemiskynnys on korkea ja selvästi korkeampi kuin esitutkinnan aloittamisen tai syytteen nostamisen kynnys. Tuomitsemiskynnyksen korkeus on perusteltu, koska väärä langettava ratkaisu on sen kohteeksi joutuneen henkilön kannalta huomattavasti haitallisempi kuin väärä vapauttava päätös yhteiskunnan kannalta.
Jos käsittely etenee useisiin oikeusasteisiin, koko prosessin kesto voi olla useita vuosia.
Viranomaisyhteistyö
Varsinainen vastuu rikosten selvittämisestä on poliisilla. Esitutkintalaki edellyttää, että poliisi myös johtaa rikoksen selvittämistä. Laki selkiyttää eri viranomaisten rooleja ja lisää kaikkien osapuolten oikeusturvaa.
Muiden viranomaisten yhteistyö poliisin kanssa perustuu keskinäiseen virka-apuun. Muilla viranomaisilla on velvollisuus antaa virka-apua poliisille.
(Poliisilaki 9 luku 2 §)
Poliisilla on oikeus saada tarpeelliset tiedot ja asiakirjat ilman maksua ja salassapitovelvollisuuden estettä viranomaiselta tai julkista tehtävää hoitamaan asetetulta yhteisöltä, esimerkiksi yksityiseltä lastensuojelulaitokselta tai perhekodilta.
(Poliisilaki 4 luku 2 §)
Myös lastensuojelulla on oikeus saada tarvittavat tiedot muilta viranomaisilta. Muiden viranomaisten täytyy luovuttaa ilman maksua ja salassapitovelvollisuuden estettä tiedot, jotka
- vaikuttavat olennaisesti sosiaalihuollon asiakassuhteeseen
- ovat välttämättömiä, jotta sosiaaliviranomainen voi suorittaa lakisääteistä tehtäväänsä.
(Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen käsittelystä 64 §)
Lastensuojeluviranomaisille on ohje Tiedon saaminen ja luovuttaminen lastensuojelussa
Myös terveydenhuollossa lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian ja -psykologian yksiköillä on laaja tietojensaantioikeus, kun he tutkivat virka-apuna lapseen kohdistunutta väkivaltarikosepäilyä.
(Laki lapseen kohdistuneen seksuaali- ja pahoinpitelyrikoksen selvittämisen järjestämisestä (1009/2008) 4 §)
Poliisi voi pyytää virka-apua yliopistosairaalojen lasten ja nuorten oikeuspsykiatrian tai -psykologian yksiköistä. Toimintaa on kuvattu tarkemmin barnahus.fi-sivustolla. Lisätietoa saa myös julkaisusta Lasten ja nuorten oikeuspsykologian ja -psykiatrian yksiköiden toiminta ja toiminnan periaatteet Suomessa (Julkari).
Lastensuojelun tehtävät
Lastensuojelun tehtävänä on lapseen kohdistuneessa väkivaltaepäilyssä
- arvioida lapsen lastensuojelun tarve
- järjestää tukitoimia
- varmistaa lapsen turvallisuus.
Lastensuojelun on arvioitava lastensuojeluilmoitus ja tehtävä sen pohjalta tarvittavat toimenpiteet. Rikosepäilyn tutkinnan aikana lastensuojelusta vastaava viranomainen arvioi
- lapsen tilannetta
- lapsen ja perheenjäsenten avun ja tuen tarvetta
- tarvetta sijoittaa lapsi kodin ulkopuolelle.
Lastensuojelun tarpeen selvittäminen
Lastensuojelutoimenpiteisiin ei välttämättä ole tarvetta, jos
- on ilmeistä, että mahdollinen lapseen kohdistuva väkivalta on tapahtunut perheen ulkopuolella
- vanhemmat huolehtivat lapsen hyvinvoinnista
- mahdollinen tuki järjestyy muulla tavoin.
Tarvittaessa lapselle voidaan hakea edunvalvoja rikosasian lisäksi myös lastensuojeluasiaan.
Lastensuojelun edunvalvonta
Viranomaisprosessien aikarajat ja yhteensovittaminen
Laki ei säädä rikosprosessiin kuuluville vaiheille aikarajoja lukuun ottamatta pakkokeinoja.
Poliisilla on yleisenä ohjeistuksena, että esitutkintatoimet tulee käynnistää viipymättä, kun lapsi on asianosaisena rikosasiassa. Käytännössä poliisitoimi joutuu priorisoimaan tapauksia rikosepäilyjen luonteiden perusteella.
Lastensuojelun toimintaa puolestaan säätelevät lastensuojelulaissa määritellyt aikarajat. Esimerkiksi palvelutarpeen arvio on tehtävä ja lastensuojelun tarve selvitettävä määräajassa.
Lastensuojelun aikarajat
Epäiltäessä lapseen kohdistuvaa väkivaltaa, lapsen kertomus on tärkeä sekä esitutkinnan että lastensuojelun näkökulmasta. Molemmat viranomaiset tarvitsevat mahdollisuuden kuulla lapsen kertomus. Lapsen aseman kannalta on hyvä, jos lapsen kuuleminen toteutetaan välttäen asetelmaa, jossa eri ammattilaiset kuulevat tai haastattelevat lasta toistuvasti samoista asioista. Eri tahdissa kulkevat viranomaisprosessit vaikeuttavat tilannetta.
Viranomaisten on tehtävä tiivistä yhteistyötä ja turvattava tiedonkulku, jotta asioista voidaan keskustella ja sopia lapsen edun mukaisella tavalla.
Lastensuojelusta vastaava viranomainen ei voi jättää lapsen tilannetta selvittämättä rikostutkinnan keskeneräisyyden vuoksi, sillä se on vastuussa lapsen turvallisuudesta väkivaltaepäilyssä. Akuuteissa tilanteissa viranomaisten on myös syytä huolehtia lapsen turvallisuudesta tiiviissä yhteistyössä, jotta lapsen turvallisuus voidaan varmistaa ja esitutkinta suorittaa mahdollisimman hyvin.
Esitutkinnan aikana saatu tieto rikosepäilyn tapahtumista voi olla osaltaan perusteena, kun viranomaiset harkitsevat mahdollisia lastensuojelun toimenpiteitä.
Lastensuojelun avohuollon tukitoimet
Kiireellinen sijoitus
Paikallisen yhteistyön järjestäminen
Viranomaisten on luotava paikallisesti sellaiset rakenteet ja yhteistyömallit, joiden pohjalta kaikki toimijat tietävät sekä omat että muiden vastuut ja tehtävät lapseen kohdistuneen väkivallan epäilyjen selvittämisessä.
Paikallisesti on sovittava ainakin seuraavista asioista:
- Millä tavoin viranomaisten on mahdollista konsultoida toisiaan lapseen kohdistuneen väkivallan epäilytilanteessa?
- Miten viranomaiset tekevät ilmoitukset poliisille? Miten paikallinen poliisi on järjestänyt ilmoitusten vastaanoton ja käsittelyn?
- Miten lastensuojelu on järjestänyt lapsiin kohdistuneisiin seksuaali- ja pahoinpitelyrikosepäilyihin liittyvien lastensuojeluilmoitusten käsittelyn?
- Miten lastensuojelu ja poliisi ovat järjestäneet yhteistyönsä? Miten he turvaavat viranomaisten välisen tarpeellisen tietojenvaihdon?
- Miten terveydenhuolto on järjestänyt mahdollisesti kiireellisesti tarvittavat somaattiset tutkimukset? Erityisesti päivystysluonteisesti tehtävien tutkimusten osalta on varmistettava konsultaatiomahdollisuus.