Työvoimapalvelujen käyttö laskee työttömyyden pitkittyessä, mikä on usein yhteydessä työllistymistä rajoittaviin terveydellisiin haasteisiin
Yli kaksi vuotta työttömänä olleiden osallistuminen työvoimapalveluihin ja -toimenpiteisiin oli pääosin sitä vähäisempää ja keskimääräiset kustannukset niistä sitä pienemmät, mitä pidempään työttömyys oli jatkunut.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tuoreessa tutkimuksessa tarkasteltiin pitkään työttömänä olleiden henkilöiden työvoimapalveluihin ja -toimenpiteisiin osallistumista ja tästä koituvia keskimääräisiä kustannuksia vuoden 2021 aikana.
Tutkimuksen mukaan vähintään kaksi vuotta työttömänä olleiden joukossa TE-palveluihin ja -toimenpiteisiin osallistuminen oli aktivointisuunnitelmia lukuun ottamatta sitä vähäisempää, mitä pidempään työttömyys oli jatkunut.
Työvoimapalveluista ja -toimenpiteistä yleisimpiä olivat työllistymissuunnitelmat ja työvoimapoliittiset lausunnot, joita laadittiin 56:lle ja 43 prosentille vähintään kaksi vuotta työttömänä olleista. Näiden laatimisen keskimääräiset kustannukset olivat myös TE-palveluista suurimmat. Aktivointisuunnitelmia ja työtarjouksia tehtiin 13 prosentille. Aktivointisuunnitelmat olivat ainoa toimenpide, johon osallistuminen yleistyi työttömyysjakson pidentyessä.
Osallistuminen muihin palveluihin ja toimenpiteisiin, joita olivat työnhakujaksojen aloitukset, psykologin antamat ammatinvalinnan ohjaukset, ja aktivointitoimenpiteet, oli sen sijaan vähäistä. Esimerkiksi aktivoiviin toimenpiteisiin, kuten työvoimakoulutukseen ja työkokeiluihin, osallistui vain reilu kuusi prosenttia vähintään kaksi vuotta työttömänä olleista henkilöistä.
Pitkään työttömänä olleiden keskuudessa on muuhun väestöön verrattuna enemmän työllistymisen rajoitteita, jotka saattavat estää esimerkiksi aktivointitoimenpiteisiin osallistumisen, realistisen työllistymissuunnitelman laatimisen tai työnhaun aloittamisen. Terveyden rajoitteet saattavat osittain selittää alhaisia, ja työttömyyden pitkittyessä laskevia, osallistumisosuuksia ja keskimääräisiä kustannuksia, mutta sitä voi selittää myös muut tekijät.
”On huomioitava, että TE-palvelut ovat yksi kokonaisuus palvelutarjonnassa. Osa kohdejoukon henkilöistä on saattanut olla esimerkiksi kuntouttavan työtoiminnan piirissä. Toisaalta myös alimitoitettu palvelutarjonta saattaa selittää tuloksia, sillä esimerkiksi työvoimakoulutukselle on havaittu olevan enemmän kysyntää kuin tarjontaa”, kertoo THL:n tutkija Jukka Laaksonen.
Työllistymistä rajoittava diagnoositieto yleisempi pidempään työttöminä olleilla
Tutkimuksesta ilmeni, että vähintään kaksi vuotta työttömänä olleista noin 16 prosentilla oli työnvälitystilastossa työllistymistä rajoittava diagnoositieto. Yleisimmät diagnoosiluokat olivat tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja mielenterveyden häiriöt. Tutkimuksen mukaan diagnoositieto oli sitä yleisempi, mitä pidempään työttömyys oli jatkunut: yli kymmenen vuotta työttömänä olleilla osuus oli lähes 25 prosenttia, kun taas 2–3 vuotta työttömänä olleilla osuus oli 13 prosenttia.
Diagnoosin omaavien keskuudessa TE-palveluihin ja -toimenpiteisiin osallistuminen oli aktivointisuunnitelmia lukuun ottamatta vähäisempää ja keskimääräiset kustannukset pienempiä verrattuna kaikkiin vähintään kaksi vuotta työttömänä olleisiin. Tätä saattaa osittain se, että työllistymistä rajoittavan diagnoosin saaneet voidaan vapauttaa työnhakua koskevista velvoitteista tai ohjata muuhun palveluun. Toisaalta vähäisempää osallistumista saattaa selittää se, että työttömyysjaksot olivat keskimäärin pidempiä diagnoosin omaavien keskuudessa.
Palveluiden käytön ja kustannusten laskun tarkempi syiden selvittäminen hyödyttäisi päätöksentekoa
Rekisteritiedon perusteella tehdyssä tutkimuksessa ei pystytty päättelemään, mitkä tekijät vaikuttavat TE-palvelujen käyttöön ja kustannuksiin. Taustalla saattaa terveydentilan lisäksi olla useita muita havaitsemattomaksi jääneitä tekijöitä, kuten esimerkiksi tyydyttämätön palvelujen tarve, heikko palvelujen kohdentuminen tai muu taustatekijä. Kyselyaineistojen kerääminen olisi hyödyllistä näiden tekijöiden kartoittamisessa. Syy-seuraussuhteiden uskottava selvittäminen vaatii kuitenkin tiiviimpää päätöksentekijöiden ja tutkijoiden yhteistyötä.
”Palveluita kehitettäessä olisi syytä selvittää, mistä pitkään työttömänä olleiden vähäinen työvoimapalveluihin osallistuminen johtuu. Esimerkiksi alueellisilla tai vaiheittain toteutetuilla kokeiluilla vertailuasetelmien muodostaminen on mahdollista”, Jukka Laaksonen sanoo.
Työvoimapalvelut siirtyvät vuoden 2025 alussa alueellisilta TE-toimistoilta kunnille.
”Tutkimustietoa tarvitaan tulevaisuudessa myös siitä, muuttuuko palveluihin ohjaus, osallistuminen ja niiden kohdentuminen uudistuksen myötä”, Laaksonen toteaa.
Tutkimus toteutettiin osana Suomen kestävän kasvun ohjelmaa (RRP). Tulokset perustuvat Tilastokeskuksen väestörekistereihin, Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastoihin, URA-asiakastietojärjestelmään sekä KEHA-keskuksen vuoden 2021 tilinpäätökseen.
Lisätietoa
Yhteystiedot
Jukka Laaksonen
tutkija
THL
puh. 029 5247 285
sähköposti: jukka.e.laaksonen(at)thl.fi
