Eriarvoisuuden vähentäminen vaatii terveyserojen systemaattista seurantaa
Suomen väestön terveydessä ilmenee sitkeitä eroja, jotka johtavat siihen, että osa ihmisistä elää sairaamman ja lyhyemmän elämän kuin toiset. Erot väestöryhmien välisessä terveydessä ovat vuosien kaventamistoimien jälkeen pysyneet ennallaan, joiltakin osin jopa kasvaneet.
Tutkimusten mukaan on tyypillistä, että mitä alhaisempi on ihmisen sosioekonominen asema, esimerkiksi tulojen- tai koulutusryhmän mukaan katsottuna, sitä heikompi on hänen terveytensä. Tämä näkyy esimerkiksi ylempien ja alempien koulutusryhmien välisessä elinajanodotteessa ja sairastavuudessa.
Terveys vaihtelee myös eri etnisissä ryhmissä. Esimerkiksi maahan muuttaneiden ryhmien väliset erot ovat suuria ja heidän terveytensä voi olla heikompi, mutta myös parempi kuin koko väestöllä.
Laadukkaat suomalaiset väestötutkimus- ja rekisteritiedot mahdollistavat väestön terveyden ja siinä ilmenevän eriarvoisuuden seurannan sekä tietoon perustuvan päätöksenteon.
Jotta sitkeässä oleviin väestön terveyden eroihin pystytään puuttumaan tehokkaasti, tarvitaan tietoa nykytilasta, sekä erojen systemaattista seurantaa ja arviointia.
”Sosioekonomisen aseman, kuten koulutustaustan, tulojen tai työmarkkina-aseman tulisi olla mukana väestön terveydentilaa ja siinä ilmenevää eriarvoisuutta tarkastelevissa tutkimuksissa. Lisäksi syntyperä ja toiminnanrajoitteisuus, kuten vakava liikkumiseen, kuulemiseen tai näkemiseen liittyvä rajoite, ovat tärkeitä tekijöitä terveyserojen seurannassa, unohtamatta risteävien tekijöiden tarkastelua”, toteaa THL:n kehittämispäällikkö Satu Majlander.
Moniammatillinen yhteistyö on välttämätöntä vaikuttavien toimien toteuttamisessa
Tiedon systemaattinen kerääminen ja hyödyntäminen päätöksenteon tukena ja vaikuttavien toimien mahdollistajana vaatii eri toimijoiden monialaista yhteistyötä. Terveyseroja ei ole helppo vähentää ilman seurantatietoa niiden muutoksista. Esimerkiksi kunnissa ja tulevilla hyvinvointialueilla seurataan asukkaiden hyvinvointia sosioekonomisen aseman mukaan, seurannasta raportoidaan luottamushenkilöille ja kerran valtuustokaudessa tehdään laajempi hyvinvointikertomus ja sen pohjalta hyvinvointisuunnitelma.
Hyvinvointisuunnitelma sisältää strategisen poliittisen tahtotilan, tavoitteet ja seurantamittarit, joita kohti pyritään eri toimijoiden työtä ohjaamaan. Vuotuisilla budjettipäätöksillä turvataan käytännössä tavoitteiden toteutumista ja seurannan myötä saadaan palautetta toimien vaikutuksista.
Väestön terveyden eriarvoisuuden seurantaan on Suomessa olemassa osaamista ja välineitä, joiden hyödyntämiseen on annettu suositus JAHEE-hankkeessa. Monien indikaattoreiden tietosisällön osalta THL on Suomessa keskeinen tietoa tuottava taho, mutta eri rekisterinpitäjiltä ja väestötutkimuksista saatujen tietojen yhdistämisessä on vielä ratkottavaa.
Lähteet
Jokela S, Kilpeläinen K, Parikka S, Sares-Jäske L, Koskela T, Lumme S, Martelin T, Koponen P, Koskinen S, Rotko T (2021) Terveyden eriarvoisuus Suomessa: ehdotus seurantajärjestelmän kehittämiseen. Raportti 5/2021. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Majlander S, Kuusio H, Kauppinen T, Kilpeläinen K, Koskela T, Rotko T (2021) Terveyden seuranta ja terveyserojen kaventaminen Suomessa – havaintoja terveyseroista ja käytännön toimista. Tutkimuksesta tiiviisti 59/2021. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.
Lisätietoja
Joint Action Health Equity Europe (JAHEE)
Indikaattorit:
Satu Majlander
kehittämispäällikkö
THL
puh. 029 524 7510
[email protected]
Suomen etniset vähemmistöt ja terveyserot:
Hannamaria Kuusio
tutkimuspäällikkö
THL
puh. 029 524 7657
[email protected]
Tiedon soveltaminen hyvinvointikertomustyössä:
Tapani Kauppinen
kehittämispäällikkö
THL
puh. 029 524 7053
[email protected]
