Henkilökohtainen budjetti voi lisätä joustoa ja valinnanvapautta, mutta yksilölliset vammaispalvelut ovat jo osa pohjoismaista hyvinvointia
Vammaisten oikeuksien yleissopimus edellyttää, että vammainen ihminen saa apua ja tukea sellaisella tavalla, jota hän itse haluaa. Yksilöllisemmän tuen mahdollistamiseksi monissa maissa on otettu käyttöön henkilökohtainen budjetti. Se tarkoittaa mallia, jossa vammainen henkilö itse on tärkeimmässä roolissa avun, tuen ja palvelujen järjestämisen suunnittelussa, valinnassa ja toteuttamisessa.
Henkilökohtaisen budjetin käyttö edellyttää kuitenkin, että vammaisella henkilöllä on tarpeeksi tietoa ja osaamista – tai osaava tukiverkosto – valintojen tekemiseen.
”Henkilökohtainen budjetointi voi tuoda lisää joustomahdollisuuksia ja valinnanvapautta, mutta kaikilla ei ole tietoa tai verkostoja tehdä tietoon perustuvia valintoja. Neuvonnan ja tuen tarve ovat erityisen tärkeitä niille, joiden päätöksentekokyky on rajoittunut”, sanoo THL:n erikoistutkija Stina Sjöblom.
Henkilökohtaisen budjetoinnin mahdollisuudet ja ongelmat kävivät selväksi, kun THL ja Pohjoismainen hyvinvointikeskus (NVC) selvittivät, voidaanko yksilöllisen tuen, kuten henkilökohtaisen budjetin, toimintamalleilla vahvistaa vammaisten oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen täytäntöönpanoa. Erityisesti haluttiin tarkastella oikeutta itsenäiseen elämään ja osallisuuteen yhteisössä.
Pohjoismaisia kokemuksia hyödynnetään vammaisten palvelujen uudistamistyössä
Pohjoismaissa itsenäisen elämän tukea on ensisijaisesti järjestetty henkilökohtaisena apuna, jota käytetään laajasti. Myös apuvälinepalveluissa on esimerkkejä siitä, miten henkilökohtaisen budjetin kaltaisia järjestelmiä on otettu käyttöön Pohjoismaissa.
"Viimeisten 30 vuoden aikana hyvinvointipalvelut Pohjoismaissa ovat muuttuneet yhä yksilöllisemmiksi. Kehitys on tapahtunut sekä vammaisten ihmisten vaatimuksesta että ylhäältäpäin, kun hyvinvointipalveluja on haluttu järjestää markkinaehtoisesti ja siten, että yksilö kuluttaja-asiakkaana valitsee eri palveluntuottajien välillä”, kertoo NVC:n projektipäällikkö Lars Lindberg.
Pohjoismaat ovat valinneet eri tapoja järjestää palveluja, jotka perustuvat henkilökohtaisen budjetoinnin idealle.
”Eroa on esimerkiksi siinä, kuinka suuri osa palveluista toteutetaan yksityisten yritysten toimesta tai minkälaista tukea yksilö voi saada valintojensa tekemiseen. Valittavissa olevissa vaihtoehdoissa voi olla eroja riippuen esimerkiksi siitä, asuuko suurkaupungissa vai haja-asutusalueella", Lindberg kertoo.
Pohjoismaisia kokemuksia ja järjestelmistä kertynyttä tietoa hyödynnetään Suomessa vammaispalvelujen uudistamisessa.
”Selvityksessä kävi ilmi, että lainsäädäntö vammaisten ihmisten itsenäistä elämää tukevia palvelujen järjestämiseen on pitkälle jo olemassa, mutta sen implementoinnissa on Pohjoismaissa haasteita, joihin vammaisyleissopimus velvoittaa etsimään uusiakin ratkaisuja”, Sjöblom sanoo.
”Henkilökohtainen budjetti voi hyvin järjestettynä tuoda mahdollisuuden yksilöllisiin valintoihin palveluissa, joissa valinnanmahdollisuuksia ei toistaiseksi ole ollut. On kuitenkin huomioitava riittävän tuen järjestäminen, jotta henkilökohtaisella budjetoinnilla saavutetaan se yksilöllinen hyöty, mitä tavoitellaan”, Sjöblom korostaa.
THL:n ja NVC:n selvitys tehtiin osana Pohjoismaiden ministerineuvoston Suomen puheenjohtajakauden 2021 ohjelmaa ja Henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluhanketta.
Lisätietoa
Vammaisten henkilöiden yksilöllinen tuki ja palvelut – malleja Pohjoismaissa
Vammaisten henkilöiden henkilökohtaisen budjetoinnin kokeiluhanke
Vammaispalvelulainsäädännön uudistus
Yhteystiedot
Stina Sjöblom
erikoistutkija
THL
puh. 029 524 7891
[email protected]
Päivi Nurmi-Koikkalainen
johtava asiantuntija
THL
puh. 029 524 7454
[email protected]
