Hyvinvointialueiden välillä selkeitä eroja mielenterveys- ja päihdepalvelujen käytössä ja tarpeessa
Mielenterveyshäiriöiden esiintyvyydessä sekä mielenterveys- ja päihdepalvelujen käytössä on merkittävää vaihtelua väestöryhmien ja hyvinvointialueiden välillä. Tulokset käyvät ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) rekisteritutkimuksesta, jossa selvitettiin häiriöiden esiintymistä, palvelujen tarvetta, käyttöä ja kustannuksia hyvinvointialueilla vuonna 2019.
Mielenterveyshäiriöiden esiintyvyys, palvelujen käyttö, mielenterveyshäiriöiden hoitoon avohoidossa käytettävien lääkkeiden ostot sekä Kelan mielenterveysperusteinen kuntoutus olivat yleisempiä naisilla kuin miehillä kaikissa ikäryhmissä alkaen nuoruusikäisistä.
Hyvinvointialueista mielenterveyshäiriöitä esiintyi vähiten Länsi- ja Itä-Uudellamaalla sekä Pohjanmaalla, ja eniten Pohjois-Savossa sekä Pohjois-Karjalassa. Palvelujen käyttöä oli vähiten Pirkanmaalla ja Itä-Uudellamaalla. Lääkeostoja oli harvimmin Itä- ja Länsi-Uudellamaalla, ja mielenterveysperusteinen kuntoutus oli yleisintä Helsingissä ja Pirkanmaalla.
Palveluja käyttäneiden keskimääräiset laskennalliset kustannukset olivat korkeimmat Kymenlaakson ja Keski-Pohjanmaan hyvinvointialueilla, lääkekustannukset Pohjois-Karjalassa ja Pohjois-Savossa, ja kuntoutuksen korvaukset Kainuussa ja Kanta-Hämeessä. Asukasta kohden tarkasteltuna alueiden järjestys hiukan muuttui. Valtaosa kustannuksista muodostui palvelujen käytöstä (81–91 %).
”Alueilla havaittujen erojen taustalla voi olla eroja esimerkiksi sairastavuudessa, hoitokäytännöissä ja palvelutarjonnassa. Palveluja käyttänyttä kohden lasketut kustannukset kuvaavat enemmän hoitoa, asukaskohtaisissa laskelmissa suhteutuu myös yleisyys väestössä”, toteaa THL:n tutkija Taru Haula.
Palvelujen tarve oli suurinta Pohjois-Karjalan ja pienintä Pohjanmaan hyvinvointialueilla
Mielenterveys- ja päihdepalveluja käytettiin vuonna 2019 eniten Kymenlaakson ja vähiten Itä-Uudenmaan hyvinvointialueilla. Palvelujen tarve oli suurinta Pohjois-Karjalan ja pienintä Pohjanmaan hyvinvointialueilla.
”Alueellinen palvelutarve arvioitiin soveltamalla sote-rahoituksen tilastollista tarvevakiointimallia. Toisin kuin sote-rahoituksessa, tässä tutkimuksessa malliin tarvittavat tarvetekijätiedot, kuten sairastavuus, poimittiin rekistereistä samalta tilastovuodelta kuin palvelujen käyttö. Tämän ns. tosiaikaisen mallin tuottamissa tarvekertoimissa on enemmän alueellista vaihtelua kuin sote-rahoituksessa käytetyn ennustemallin mukaisissa kertoimissa”, sanoo THL:n tutkija Marja-Lisa Laukkonen.
Alueille laskettiin myös tarvevakioitu käyttö suhteuttamalla palvelujen käytön laskennalliset kustannukset mallin tuottamaan tarvekertoimeen. Tarvevakioituna käyttö oli suurinta Kymenlaaksossa ja pienintä Vantaalla ja Keravalla.
Tutkimuksessa ei arvioitu mielenterveyspalvelujen riittävyyttä eikä sitä, kuinka suuri osa palveluja tarvitsevista hakeutui hoidon piiriin.
”Tyydyttämätön palvelutarve voi korostua mielenterveyshäiriöitä sairastavilla, ja siinäkin voi olla alueellista vaihtelua. Myös sairastavuudessa voi olla alueellisia eroja esimerkiksi häiriöiden vakavuudessa, jotka eivät tule malliin sisältyvän sairausluokituksen puitteissa huomioiduksi tarpeen vakioinnissa”, pohtii Haula.
”Tulokset kertovat kuitenkin havaitun tarpeen ja palvelujen käytön alueellisesta jakaantumisesta. Tätä tietoa voidaan hyödyntää hyvinvointialueiden toiminnan arvioinnissa ja alueilla palvelujen suunnittelussa ja ohjauksessa”, sanoo Laukkonen.
Lisätietoa
Työpaperi: Mielenterveys- ja päihdepalvelujen alueellisen käytön ja tarpeen arviointi
Yhteystiedot
Taru Haula
tutkija
THL
puh. 029 524 7455
sähköposti: [email protected]
Marja-Lisa Laukkonen
tutkija
THL
puh. 029 524 7845
sähköposti: [email protected]
Jaana Suvisaari
tutkimusprofessori
puh. 029 524 8539
sähköposti: [email protected]
