Kosteusvaurioiden terveysvaikutusten arvioinnissa tulisi huomioida paremmin vaurion laajuus ja altistumisen kesto
Lisääntynyt riski sairastua astmaan on ainoa kosteusvaurioihin liittyvä pitkäaikaisvaikutus, josta on kohtuullisen vahvaa tieteellistä näyttöä. Sairastumisen riskin suuruus riippuu kosteusvaurion laajuudesta ja altistumisen kestosta, mitä ei usein riittävästi huomioida.
Tämä selviää professori Juha Pekkasen artikkelista, joka julkaistiin Ympäristö ja Terveys-lehdessä 1/2021.
Vaikka kosteusvauriot lisäävät uuden astman riskiä, kyseessä ei ole kovin voimakas riskitekijä. Astmaan sairastumisen riskiä lisäävät myös sadat muut tekijät, jotka liittyvät ympäristöön ja perimään.
”Tässä on tärkeää erottaa sairastumisen riski sairauden pahentumisen riskistä. Esimerkiksi astmaatikot saavat helpommin hengitystieoireita monenlaisista altisteista, myös epäpuhtaasta sisäilmasta”, Pekkanen sanoo.
Paras tieteellinen näyttö koskee pienten lasten altistumista kodin merkittäville kosteusvaurioille, kun altistuminen on tyypillisesti kestänyt vuosia. Kosteusvaurioiden ja astmariskin välillä on todettu useissa tutkimuksissa annos-vastesuhde, eli altistumisen määrän lisääntyminen vaikuttaa sairastumisen riskiin. Vastaavaa annos-vastesuhdetta ei ole tutkimuksissa pystytty havaitsemaan, kun on mitattu mikrobialtistuksen määrää.
”Jonkinasteisia kosteusvaurioita on lähes kaikissa rakennuksissa niiden elinkaaren aikana, mutta vain pieni osa kosteusvaurioista on niin vakavia, että ne lisäävät merkittävästi astmariskiä”, Pekkanen toteaa.
Rakennuksen ylläpidon ja haittojen ehkäisyn kannalta on kosteusvaurioihin ja yleensä sisäilman laatuun syytä puuttua aktiivisesti. Terveysvaaran suuruus ja se, kuinka nopeasti asiaan pitää puuttua, riippuu kuitenkin muun muassa kosteusvaurion laajuudesta sekä altistumisen määrästä ja kestosta.
”Lisäksi yhä tärkeämpää on Suomessa vaikuttaa siihen, että rakennusten sisäilma on raikasta ja tilat ovat viihtyisiä ja tarkoituksenmukaisia, sillä se tukee hyvinvointia, terveyttä, työntekoa ja oppimista”, Pekkanen sanoo.
Vahvin näyttö on kosteusvaurioiden yhteydestä hengitysoireisiin ja uuden astman syntyyn
Rakennusten kosteusvaurioiden yhteydestä hengitystieoireisiin sekä astman pahenemiseen ja uuden astman syntyyn on hyvää tieteellistä näyttöä. Heikompaa näyttöä on lähinnä vaikutuksista hengitystieinfektioihin, allergiseen nuhaan ja ihottumaan.
Silti Suomessa on levinnyt käsitys, että kosteusvaurioihin liittyisi hankalia myrkyllisiä altisteita, jotka johtaisivat herkistymiseen ensin sisäilmalle ja myöhemmin monille kemikaaleille (tuoksu- eli monikemikaaliherkkyys) ja lopulta elektromagneettisille kentille (sähköherkkyys).
”Tämä ei vastaa nykyistä tieteellistä tietoa, jonka mukaan tällaisessa herkkyydessä on yleensä taustalla kokemus tai käsitys altistumisen haitallisuudesta, ei altisteen biologiset tai fysikaaliset vaikutukset. Pitkittyneen oireilun syyt on kuitenkin selvitettävä terveydenhuollossa ja oireilevaa on tuettava, sillä monet potilaat ovat hankalassa tilanteessa ja väliinputoajia sosiaalivakuutusjärjestelmässä”, Pekkanen sanoo.
Viite
Sisäilma ja sairastumisen riski – faktaa ja fiktioita, Ympäristö ja Terveys-lehti 1/2021.
Lisätietoja
Miten sisäilma vaikuttaa ihmisten terveyteen?
Juha Pekkanen
professori
THL ja Helsingin yliopisto
p. 040 508 1077
[email protected]
Linkki Ympäristö ja Terveys-lehden juttuun lisätty 17.2.2021.
