Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa merkittävästi kustannuksia terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluissa – asiakkaina selvästi enemmän naisia
Lähisuhdeväkivalta aiheuttaa merkittävästi kustannuksia terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluissa, selviää THL:n, Jyväskylän yliopiston ja Tilastokeskuksen tutkimuksesta. Terveydenhuollon kustannukset lähtivät kuitenkin laskuun lähisuhdeväkivallan tunnistamisen jälkeen.
”On tärkeää muistaa, että väkivallan inhimillinen hinta on suuri. Se aiheuttaa muun muassa turvattomuutta, pelkoa, toimintakyvyn menetystä ja vaikeuksia luottaa toisin ihmisiin”, toteaa erikoistutkija Johanna Hietamäki THL:stä.
Tutkimuksessa tarkasteltiin naisten ja miesten kokeman lähisuhdeväkivallan aiheuttamia terveydenhuollon kustannuksia vuosina 2015–2020 sekä terveys-, sosiaali- ja oikeuspalveluiden käyttöä ja kustannuksia viimeiseksi kuluneen vuoden aikana. Tutkimuksessa otettiin huomioon myös lasten kokeman ja lapsuudessa koetun lähisuhdeväkivallan kustannukset.
Lähisuhdeväkivaltaa kokeneen terveydenhuoltopalveluiden lisäkustannus oli vuositasolla 1 024 euroa muuhun väestöön verrattuna. Muuhun väestöön verrattuna lisäkustannuksia kertyi myös joka vuosi kuuden vuoden seurannan ajan.
Sosiaalipalveluille parisuhdeväkivallasta aiheutui 60–90 prosentin ja oikeuspalveluille poliisi mukaan lukien 70 prosentin lisäkustannukset vuosittain verrattuna niihin, jotka eivät olleet kokeneet parisuhdeväkivaltaa. Lapsuudessa koettu väkivalta näkyi puolestaan 50 prosenttia korkeampina sosiaali- ja oikeuspalveluiden kustannuksina aikuisuudessa.
Naisten kokeman fyysisen parisuhdeväkivallan aiheuttamat suorat vuosittaiset terveydenhuollon lisäkustannukset olivat 150 miljoonaa euroa verrattuna väestöön, jotka eivät olleet kokeneet parisuhteessa väkivaltaa.
”Tämä on todennäköisesti aliarvio terveydenhuollon kustannusten osalta. Tämän lisäksi uhrit näyttäisivät käyttävän terveys- ja sosiaalipalveluita kaksinkertaisesti ja oikeuspalveluita jopa nelinkertaisesti muuhun väestöön nähden”, kertoo tutkijatohtori Heli Siltala Jyväskylän yliopistosta.
Tutkimusaineisto perustuu perus- ja erikoissairaanhoidon, turvakotien, poliisin ja Kelan rekistereihin sekä Gender Based Violence -väestökyselyyn. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneiden kustannuksia vertailtiin vertailuryhmän jäseniin, jotka eivät olleet kokeneet lähisuhdeväkivaltaa. Tutkimuksen kohteena olivat vain väkivallasta aiheutuvat suorat kustannukset sosiaali-, terveys- ja oikeuspalveluille.
”Tutkimuksemme ei tavoita väkivallan epäsuoria kustannuksia, kuten sairauslomapäivien määrää, työkyvyttömyyttä tai tuottavuuden menetyksiä. Myös näiltä osin tutkimuksessa esitetyt kustannusarviot ovat siis todennäköisemmin ala- kuin yläkanttiin arvioituja”, Siltala sanoo.
Lähisuhdeväkivalta on yleistä ja sukupuolittunutta Suomessa
Väestökyselyn mukaan 16–74-vuotiaista suomalaisista 75 prosenttia on kokenut henkistä, fyysistä tai seksuaalista lähisuhdeväkivaltaa ainakin kerran elämässään. Parisuhteessa väkivaltaa oli kokenut 44 prosenttia ja lapsuudessa lähisuhdeväkivaltaa 65 prosenttia vastaajista. Kuluneen vuoden aikana parisuhdeväkivaltaa on kokenut 4 prosenttia.
Terveydenhuollon, turvakotien ja poliisin asiakasrekistereissä oli selvästi enemmän lähisuhdeväkivaltaa kokeneita naisia kuin miehiä vuosina 2015–2020. Lähisuhdeväkivaltaa kokeneista naisia oli 74 prosenttia erikoissairaanhoidon, 69 prosenttia perusterveydenhuollon, 93 prosenttia turvakotien ja 78 prosenttia poliisin asiakasrekistereissä.
Parisuhdeväkivalta oli väestökyselyn mukaan yleistä ja sukupuolittunutta. Naiset olivat kokeneet merkitsevästi miehiä useammin parisuhdeväkivaltaa elämänsä aikana, naiset 48 prosenttia ja miehet 39 prosenttia, sekä viimeisen vuoden aikana naisista 5 prosenttia ja miehistä 3,9 prosenttia.
”Miesten elämänsä aikana kokema parisuhdeväkivalta oli myös melko yleistä väestökyselyn mukaan. Naiset olivat kokeneet enemmän etenkin fyysistä ja seksuaalista väkivaltaa sekä vainoa”, Hietamäki kertoo.
Tulosten pohjalta suosituksia väkivaltatyön kehittämiseksi
Tutkimuksen tulokset rohkaisevat puuttumaan lähisuhdeväkivaltaan nykyistä tehokkaammin ja siten vähentämään väkivallasta aiheutuvaa inhimillistä kärsimystä sekä yhteiskunnallisia kustannuksia. Ensivaiheen auttamisen on tärkeä kuulua jokaisen sosiaali- ja terveyspalveluiden työntekijän työhön.
Tutkimuksen pohjalta suositellaan muutosta lainsäädäntöön koskien moniammatillista väkivaltatyön työryhmää ja väkivaltatyön koordinaattoria hyvinvointialueilla ja kunnissa. Lisäksi väkivaltatyön opetusta ja tietoutta lähisuhdeväkivaltailmiöstä tulee sisällyttää kaikkien sosiaali-, terveydenhuollon- ja oikeudellisten alojen peruskoulutuksiin.
Lisätietoja:
Koko tutkimusraportti ja suositukset
Tutkimuksen julkistusseminaari maanantaina 22.8.2022 klo 12.00
Johanna Hietamäki
erikoistutkija
THL
johanna.hietamaki(at)thl.fi
puh. 029 524 7990
Heli Siltala
tutkijatohtori
Jyväskylän yliopisto
puh. 050 572 1518
heli.p.siltala(at)jyu.fi
