Tutkimus: koulukodeissa asuvat nuoret toivovat enemmän välittämistä ja keskustelua rajoittamisen rinnalle
Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) ja valtion koulukotien tuoreen tutkimuksen mukaan koulukoteihin sijoitetut nuoret toivovat rajoittamisen rinnalle enemmän välittämistä ja keskustelua. Tutkimuksessa tarkasteltiin, millaisia rajoituspäätöksiä koulukoteihin sijoitettuihin nuoriin kohdistuu ja miten nuoret kokevat rajoitukset.
Koulukodeissa tehdään vuosittain noin 3 500 rajoituspäätöstä
Valtion koulukodit ovat vaativan sijaishuollon ja vaativan erityisen tuen perusopetuksen valtakunnallisia palveluntuottajia. Niissä tehdään vuosittain noin 3 500 lastensuojelulain mukaista rajoituspäätöstä. Yleisimpiä koulukodeissa asuviin nuoriin kohdistettuja rajoitustoimia ovat
- huumausaineseula ja puhallutus eli henkilönkatsastus
- aineiden ja esineiden haltuunotto
- vaatteiden ja laukkujen tutkiminen kiellettyjen aineiden ja esineiden varalta eli henkilöntarkastus.
Nuorilta otetaan haltuun heidän itsensä tai muiden kannalta mahdollisesti haitallisia tavaroita, useimmiten älylaitteita, kuten puhelimia. Toiseksi yleisimmin haltuun otetaan tupakkatuotteita, paloturvallisuuden vaarantavia esineitä sekä huumausaineita.
Yleisimpien rajoitustoimien lisäksi nuorten yhteydenpitoa ja liikkumisvapautta voidaan rajoittaa, heidät voidaan eristää tai heistä voidaan pitää fyysisesti kiinni.
Rajoituspäätöksiin johtaneet tilanteet ovat moninaisia. Yleisimpiä ovat luvatta koulukodista poistuminen sekä päihteiden käyttö. Rajoitustoimilla myös estetään itsetuhoista tai aggressiivista käytöstä.
Nuoret kaipaavat enemmän keskustelua
Tutkimuksessa haastateltiin koulukodeissa asuvia nuoria sekä yksin että ryhmissä. Nuoret kertoivat kokemuksiaan rajoitustoimista ja niiden vaikutuksista arkeensa ja elämäänsä.
Tutkimuksen mukaan nuoret ymmärtävät rajoitusten merkityksen oman sekä muiden fyysisen turvallisuuden varmistamiseksi, mutta samanaikaisesti kokevat ne rangaistuksina, jotka vähentävät emotionaalista turvallisuuden tunnetta.
”Nuoret kuvaavat rajoitusten aiheuttavan negatiivisia tunteita ja toivovat enemmän välittämistä, yksilöllistä kohtaamista sekä keskustelua rajoituspäätöksistä. Nuorten omiin kokemuksiin rajoitustilanteissa sekä niiden käsittelemiseen tulisi lastensuojelulaitoksissa kiinnittää entistä enemmän huomiota, jotta heidän emotionaalista turvallisuuttaan voidaan vahvistaa”, sanoo Pia Eriksson, erikoistutkija THL:stä.
Rajoitustoimet takaavat nuorten turvallisuuden tilapäisesti
Rajoitusten käyttö lastensuojelulaitoksissa on välttämätöntä lasten turvallisuuden takaamiseksi. Niihin johtavia tilanteita tulisi kuitenkin aktiivisesti ja ennakoiden ennaltaehkäistä.
Tutkimuksen mukaan nykyisillä rajoitustoimilla pystytään takaamaan joidenkin nuorten turvallisuus vain tilapäisesti. Haitallisen käytöksen kierre, kuten karkumatkat tai päihteiden käyttö, jatkuvat useilla nuorilla rajoituksista huolimatta. Monen kohdalla saatiin kuitenkin pysäytettyä kehitykselle epäsuotuisaa käytöstä.
”Rajoitustoimia ei ole tarkoitettu ratkaisuksi pitkäaikaisiin ongelmiin ja niiden juurisyihin. Nuorten oireilun taustalla oleviin ongelmiin tulisi aktiivisesti hakea ratkaisuja ja mm. varmistaa päihde- ja mielenterveyspalveluiden saatavuus, kehittää uusia toimintamalleja lastensuojelulaitoksissa sekä tarkastella tarkastella lainsäädäntöä. Yksi konkreettinen keino turvata lapselle pidempi hoidollinen jakso olisi mahdollistaa lainsäädännössä erityisen huolenpidon jakson pidentäminen”, Eriksson toteaa.
Lisätietoa:
- Lastensuojelun rajoitustoimenpiteet valtion koulukodeissa (Julkari)
- Koulukoteihin sijoitettuihin nuoriin kohdistuvat rajoitustoimenpiteet (thl.fi)
Pia Eriksson
Erikoistutkija
THL
p. 029 524 7744
[email protected]
Kaisa Lepola
Johtaja
Valtion lastensuojeluyksiköt
p. 029 5247996
[email protected]
