Tutkimus: Sote-rahoituksessa olisi syytä huomioida hyvinvointialueiden väliset erot palvelutuotannon olosuhteissa
THL:n tuore tutkimus esittää, että sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksen laskentaperusteita päivitetään. Tulevien hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoitus tulee valtiota, ja rahoitus on kaikkiaan yli 20 miljardia euroa vuodessa.
Tutkimuksen mukaan rahoitus jaettaisiin hyvinvointialueille pääosin niin sanotun tarvekertoimen perusteella, joka kuvaa väestön palvelutarvetta. Kerrointa tulisi korjata huomioimalla viisi muutakin kriteeriä:
- sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön palkkamenot
- yliopistosairaaloiden muita keskussairaaloita korkeammat kustannukset
- väestön maahanmuuttajatausta
- hyvinvointialueen asukastiheys
- hyvinvointialueen kaksikielisyys.
Osa edellä mainituista niin sanotuista olosuhdetekijöistä on mukana myös nykyisessä rahoitusmallissa, mutta tutkimuksen perusteella niiden painoarvoa rahoituksessa tulisi päivittää. Olosuhdetekijät tulisi ottaa huomioon, jotta kaikille alueille voidaan tarjota yhtäläiset mahdollisuudet järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon palvelut.
Olennainen ero tutkimuksessa esitetyn mallin ja nykyisen sosiaali- ja terveydenhuollon rahoitusmallin välillä on se, että tutkimuksessa esitetään hyvinvointialueen asukasmäärään perustuvasta rahoituksesta luopumista. Nykyisin sen paino rahoitusmallissa on merkittävä.
THL:n tutkimus olosuhdetekijöistä sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksessa täydentää aiempaa tutkimusta rahoituksen tarvetekijöistä, jossa ei ole huomioitu paikallisista olosuhteista johtuvia eroja palvelutuotannon kustannuksissa. Tutkimus toteutettiin yhteistyössä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen kanssa.
Rahoitusperusteiden tarkempi arviointi edellyttää kattavia rekisteriaineistoja
Tutkimuksessa tarkasteltiin julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön palkkoja, verrattiin yliopistosairaaloiden kustannuksia keskussairaaloiden kustannuksiin ja arvioitiin muiden mahdollisten olosuhdetekijöiden yhteyttä sosiaali- ja terveydenhuollon menoihin.
Tarkastelu osoittaa, että palkat vaihtelevat hyvinvointialueiden välillä kuusi prosenttiyksikköä. Yliopistosairaaloiden kustannusten arvioidaan olevan noin 350 miljoonaa euroa korkeammat kuin muissa keskussairaaloissa. Yliopistosairaalalisän voisi vaihtoehtoisesti huomioida erillisenä korvamerkittynä valtion korvauksena. Tutkimuksessa havaittiin myös, että hyvinvointialueiden välillä oli eroja siinä, miten ihmiset kokevat saavansa palveluja rekistereistä arvioituun palvelutarpeeseen nähden.
Tutkimuksessa ei voitu arvioida kaikkia mahdollisia olosuhdetekijöitä, koska niistä ei ollut käytettävissä alueellisia tietoja. Luultavasti tärkein puuttuva tieto liittyy sosiaali- ja terveydenhuollon kiinteistö- sekä muihin pääomakustannuksiin, mutta niiden osuus sosiaali- ja terveydenhuollon menoista on kuitenkin varsin pieni.
”Nykyisillä kansallisilla tietojärjestelmillä palvelutuotannon kustannuksia, tuottavuutta, tehokkuutta, oikeudenmukaisuutta, vaikuttavuutta ja laatua ei voida arvioida perusteellisesti. Soveltuvien korvauskriteerien arviointi edellyttää tietojärjestelmien pitkäjänteistä kehittämistä,” THL:n emeritusprofessori Unto Häkkinen toteaa.
Lisätietoa
Olosuhdetekijät sosiaali- ja terveydenhuollon rahoituksessa
Yhteystiedot
Unto Häkkinen
emeritusprofessori
THL
puh. 050 358 1141
[email protected]
Marja-Lisa Laukkonen
tutkija
THL
puh. 029 524 7845
[email protected]
