Itä-Euroopan alkoholipolitiikan muutokset varoituksena muille maille
Alkoholin kulutuksen, alkoholihaittojen ja alkoholipolitiikan suhdetta ei voida tarkastella itsenäisesti ottamatta huomioon näihin vaikuttavia laajempia poliittisia, taloudellisia ja kulttuurisia muutoksia. Itä-Eurooppa on ainutlaatuinen alue näiden eri tekijöiden välisen vuorovaikutuksen selvittämiseen. Viimeksi kuluneet vuosikymmenet Itä-Euroopassa ovat johtaneet ristiriitaisiin tuloksiin talouden ja kansanterveyden kehityksessä.
Tuoreessa THL:n julkaisemassa kansainvälisessä raportissa tarkastellaan kymmentä Itä- Euroopan maata ja niiden kehittymistä 1990-luvun alusta noin vuoteen 2010. Kolme tarkastelluista maista – Venäjä, Valko-Venäjä ja Ukraina – ovat Neuvostoliiton raunioille syntyneitä valtioita, jotka ovat EU:n ulkopuolella. Baltian maat – Viro, Latvia ja Liettua – ovat entisen Neuvostoliiton osia, jotka Puolan, Tšekin, Unkarin ja Romanian lailla ovat Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen liittyneet Euroopan unioniin.
Siirtyminen suunnitelmataloudesta markkinatalouteen poisti alkoholipolitiikan rajoitukset lähes kokonaan
Toisen maailmansodan jälkeisinä vuosikymmeninä Itä-Euroopalla meni taloudellisesti hyvin. Sitten taloudellinen kasvu alkoi hiipua ja yhdeksi syyksi tähän nimettiin alkoholi. Alkoholia oli käytetty Itä-Euroopassa kulutuskysynnän tyydyttämiseen ja verotulojen lähteenä. Nyt valtiollista alkoholikontrollia kiristettiin, ensin Puolassa Solidaarisuusliikkeen toimesta ja 1980-luvun puolivälissä Gorbatšovin Neuvostoliitossa tuottavuuden ja kansanterveyden parantamiseksi.
Alkoholipoliittiset rajoitukset lievensivät, mutta eivät ratkaisseet alkoholiongelmia, ja pahempaa oli tulossa. Neuvostoliiton hajoaminen 1980- ja 1990-lukujen vaihteessa ja Itä-Euroopan maiden siirtyminen markkinatalouteen purki valtiollisen alkoholikontrollin lähes kokonaan ja vapautti alkoholialan yksityisyrittäjien leikkikentäksi. Alkoholijuomien tuonti vapautui lähes täysin, osa kotimaisesta alkoholiteollisuudesta ei enää maksanut alkoholiveroja ja alkoholin korvikkeita ja alkoholia sisältäviä lääkkeitä käytettiin yleisesti. Venäjällä ja Ukrainassa olutta ei enää pidetty alkoholijuomana lainkaan ja sitä saatettiin myydä kadunkulmissa tarjottimilta tai muista liikkuvista myyntipisteistä ja kioskeista kaikille iästä riippumatta.
Seuraukset eivät olleet yllättäviä: alkoholin kulutus kohosi maailman kärkeen, ja iso osa kulutuksesta koostui laittomista juomista ja alkoholin korvikkeista, joista ei luonnollisesti maksettu veroja. Myös laillisesti myydyistä juomista maksetut verot olivat alhaiset. Kulutuksen kasvu lisäsi alkoholikuolleisuutta ja eliniän odote aleni suhteessa Euroopan unionin jäsenmaihin. Kuolleisuus kasvoi erityisesti miehillä. Eniten muutokset näkyivät Venäjällä, jossa miesten odotettu elinikä laski alle 60 vuoden.
Alkoholipolitiikkaan mukaan myös kansanterveydellinen näkökulma
Itä-Euroopan maissa siirtymävaihe suunnitelmataloudesta markkinatalouteen ei ole vieläkään ohi. Alkoholialalla muutoksia on jo tapahtunut kansanterveyttäkin tukevaan suuntaan. Aluksi uusien rajoitusten tarkoituksena oli lähinnä suitsia vallalle päässyttä laitonta ja epävirallista alkoholikauppaa, mihin myös kotimaisella alkoholiteollisuudella oli omat intressinsä. Sittemmin on ilmaantunut myös vapaita markkinoita rajoittavia toimia.
Nykyään olut on taas määritelty alkoholijuomaksi kaikissa Itä-Euroopan maissa. Alkoholiveroja on nostettu erityisesti EU:n jäseniksi liittyneissä maissa. Venäjällä votkalle on asetettu minimihinta ja monissa maissa alkoholijuomien myyntiä on rajoitettu yö-, ilta- ja aamuaikaan.
Viime vuosikymmenellä alkoholin kulutus aleni huippulukemista, mutta on pysynyt yhä korkealla tasolla. Laitonta ja korvikealkoholia on yhä markkinoilla. Vaikka alkoholipoliittisia rajoituksia on ilmaantunut useisiin maihin, alkoholiteollisuus on yhä voimissaan ja sen pyrkimyksenä on pitää yllä alkoholin korkeaa kulutusta. Erityisesti lisääntynyt oluen käyttö on vahvistanut panimoteollisuuden vaikutusmahdollisuuksia. Taloudellinen kasvu on lisäämässä ihmisten kulutusmahdollisuuksia, ja tämä saattaa osittain myötävaikuttaa alkoholin kulutuksen kasvuun tulevaisuudessa.
Tieteellisestä tiedosta alkoholihaittojen ehkäisyyn
Tuore raportti ei ole vain katsaus alkoholikäytäntöihin eri Itä-Euroopan maissa, vaan se on myös yritys ymmärtää paremmin sitä, miksi tieteellinen tieto eri alkoholipolitiikkatoimien vaikuttavuudesta ei yksinään riitä kansanterveyttä tukevien alkoholipoliittisten toimenpiteiden toteuttamisessa. Menestyksekäs alkoholihaittojen ehkäisy edellyttää myös ymmärrystä siitä, millä tavalla ja milloin kontrolloivia toimia voidaan toteuttaa. Tarvitaan myös ymmärrystä siitä, millaiset muut tekijät, kuten poliittiset, talouden ja kulttuurin muutokset, vaikuttavat ehkäisevien toimien toteuttamiseen ja menestykseen.
Lähde:
Jacek Moskalewicz & Esa Österberg (toim.) Changes in Alcohol Affordability and Availability. Twenty Years of Transitions in Eastern Europe. THL Raportti 13/2016.
Lisätietoja:
Esa Österberg
vieraileva tutkija
THL
puh. 029 524 7018
[email protected]
