Lasten ja nuorten ylipaino yleisempää maaseutumaisilla asuinalueilla
Lasten ja nuorten ylipaino ja lihavuus ovat maaseutumaisilla alueilla yleisempiä kuin kaupunkimaisilla alueilla niin alle kouluikäisten, alakouluikäisten kuin yläkouluikäistenkin ikäryhmissä. Tiedot käyvät ilmi THL:n tuoreesta tutkimuksesta. Sen tulokset perustuvat yli puolen miljoonan 2–16-vuotiaan lapsen ja nuoren lastenneuvoloiden ja kouluterveydenhuollon terveystarkastuksissa vuonna 2019 mitattuihin paino- ja pituustietoihin.
Lasten ja nuorten asuinaluetta tarkasteltiin Suomen ympäristökeskuksen seitsemänluokkaisen kaupunki-maaseutu-alueluokituksen mukaisesti, mikä on riippumaton kuntarajoista ja huomioi myös kuntien sisäiset alue-erot.
Alueiden väliset erot suurimpia alakouluikäisillä lapsilla
Alueiden väliset erot ylipainon ja lihavuuden yleisyydessä olivat pojilla suurempia kuin tytöillä ja kouluikäisillä suurempia kuin alle kouluikäisillä.
Suurimpia alueiden väliset erot olivat alakouluikäisillä tytöillä ja pojilla. Alakouluikäisillä pojilla ylipaino oli 10 prosenttiyksikköä (36 % vs. 26 %) ja lihavuus 7 prosenttiyksikköä (14 % vs. 7 %) yleisempää harvaan asutulla maaseudulla kuin kaupunkialueella.
Alakouluikäisillä tytöillä ylipaino oli 8 prosenttiyksikköä (24 % vs. 16 %) ja lihavuus 3 prosenttiyksikköä (6 % vs. 3 %) yleisempää ydinmaaseudulla kuin kaupunkialueilla.
”Tutkimuksen tulokset vahvistavat aiempien tutkimusten tuloksia kaupunkien ja maaseudun eroista. Tässä tutkimuksessa tarkastelimme ensimmäistä kertaa alueiden välisiä eroja luokituksella, mikä kuvaa asuinalueiden ominaispiirteitä tarkemmin kuin perinteinen kuntarajoihin perustuva kaupunki-maaseutuluokitus.”, kertoo erikoistutkija Maaret Vuorenmaa THL:stä.
Lasten ja nuorten ruoka- ja liikuntatottumuksiin voidaan vaikuttaa
Alueellisia eroja ylipainon yleisyydessä selittävät esimerkiksi väestön koulutus- ja tuloerot sekä mahdollisuudet terveyttä edistäviin ruoka- ja elintapavalintoihin.
Maaseudulla etäisyydet kodin ja koulun tai harrastusten välillä ovat usein pitkiä, mikä vähentää lasten ja nuorten mahdollisuuksia liikkua itsenäisesti kävellen tai pyörällä. Pitkät etäisyydet vaikuttavat myös vapaa-ajan määrään.
Lähimetsät ja luontoliikuntamahdollisuudet ovat tärkeitä sekä kaupungissa että maaseudulla asuville. Maaseudulla luonto ja metsät ovat lähellä tarjoten monipuolisia mahdollisuuksia ulkoiluun ja retkeilyyn, mutta rakennettuja liikuntapaikkoja tai järjestettyä harrastustoimintaa on yleensä vähemmän kuin kaupungeissa.
Perhetaustasta tai asuinalueesta johtuvia eroja ruoka- ja liikuntatottumuksissa voidaan tasoittaa varhaiskasvatuksessa ja koulussa. Ravitsemussuositusten mukainen ruoka ja ruokakasvatus varhaiskasvatuksessa ja koulussa edistävät lasten ja nuorten terveyttä ja hyvää ravitsemusta.
Varhaiskasvatuksen ja koulujen toimintakulttuuria voidaan kehittää liikunnallisemmiksi lisäämällä päiväkoti- ja koulupäivään liikuntaa, liikunnallisia leikkejä ja järjestämällä harrastusmahdollisuuksia koulupäivän yhteyteen.
Harrastustoiminnan kehittämisessä ja järjestämisessä on huomioitava myös koulukuljetuksella kulkevat lapset ja nuoret. Myös järjestöillä on merkittävä rooli terveiden elintapojen edistämisessä, sillä ne tarjoavat monilla alueilla lapsille, nuorille ja lapsiperheille monipuolista kerho- ja harrastustoimintaa.
”Vaikka tutkimuksessa havaittiin alue-eroja lasten ja nuorten ylipainon ja lihavuuden yleisyydessä, lasten terveen kasvun ja terveyttä edistävien elintapojen tukemiseksi tarvitaan toimia koko maassa. Yksittäiset toimet eivät riitä, vaan tarvitaan laajaa yhteistyötä, toimia yhteiskunnan eri sektoreilla sekä poliittisia päätöksiä. Tavoitteena on kehittää lasten ja nuorten elinympäristöä niin, että se tukee ja helpottaa terveyttä edistäviä valintoja”, korostaa THL:n kehittämispäällikkö Päivi Mäki.
Lisätietoja
Maaret Vuorenmaa
erikoistutkija
[email protected]
p. 029 524 7008
Päivi Mäki
kehittämispäällikkö
[email protected]
p. 029 524 8612
