Lastensuojelulaitoksissa rajoitustoimenpiteiden rinnalla korostuu vuorovaikutuksen ja huolenpidon merkitys
THL:n selvityksen mukaan sijaishuollossa asuvat nuoret kokevat rajoitustoimenpiteet usein rangaistuksiksi, ja niiden rinnalle tarvitaan vuorovaikutukseen perustuvaa huolenpitoa. Mahdollisissa säädösmuutoksissa on tärkeää säilyttää rikosseuraamusten sekä sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännöt erillään.
THL:n työpaperi luo katsauksen vuosina 2014–2024 Pohjoismaissa julkaistuihin tutkimus- ja selvitysraportteihin, joissa käsitellään alaikäisten vapauden rajoittamista ja laitokseen sulkemista sosiaalihuollon tai rikosoikeuden päätösten nojalla. Siinä kuvataan eri Pohjoismaissa sovellettavia käytäntöjä sekä lasten ja ammattilaisten kokemuksia niihin liittyen.
Työpaperi tukee lainsäätäjiä, poliittisia päättäjiä sekä hyvinvointialueen lastensuojelun järjestäjiä päätöksenteossaan. Lisäksi siitä hyötyvät etenkin alaikäisille suunnatuissa suljetuissa yksiköissä työskentelevät ammattilaiset, jotka tekevät lapsia koskevia rajoitustoimia.
Nuoret kokevat rajoitustoimet usein rangaistuksiksi, vaikka niillä pyritään takaamaan turvallisuus ja huolenpito
Useat pohjoismaiset tutkimukset osoittavat, että lastensuojelulaitoksissa alaikäisten tahdonvastaiseen rajoittamiseen liittyy epäselviä käytäntöjä, jotka nuoret kokevat rangaistuksiksi, vaikka tavoitteena on lasten suojeleminen ja hoitaminen.
”Suomessa ei ole suljettuja lastensuojelulaitoksia, mutta esimerkiksi Ruotsissa ja Tanskassa on. Suljetuilla laitoksilla voidaan tavoitella lasten luvattomien poissaolojen aikana tapahtuvien vaaratilanteiden ehkäisyä. Lisäksi niiden aidoilla ja valvontalaitteilla voidaan äärimmäisissä tilanteissa pyrkiä suojelemaan lapsia esimerkiksi laitoksen ulkopuolisilta pahantahtoisilta aikuisilta. Rajoitteet eivät kuitenkaan automaattisesti luo turvallisuutta lastensuojelulaitoksessa asuville lapsille”, kertoo THL:n erikoistutkija Minna Niemi.
Suomessakin käydään parhaillaan julkista ja poliittista keskustelua sijaishuollon rajoitustoimenpiteiden ja kuntoutuspalvelujen muuttamisesta siten, että niitä soveltaen onnistutaan entistä paremmin turvaamaan ja tukemaan myös vakavasti päihteitä ja väkivaltaa käyttäviä ja rikoskierteessä olevia nuoria.
”Lasten vapauden rajoittamisen kääntöpuolina voivat kuitenkin olla esimerkiksi lasten sosiaalisten suhteiden heikentyminen, epävarmuus nykytilanteesta ja tulevaisuudesta sekä luottamuksen heikentyminen ammattilaisiin, joilla on rajoitustoimenpiteitä koskevaa valtaa”, jatkaa Niemi.
Rajoitusten oheen tarvitaan lisää vuorovaikutusta
Katsaukseen valikoituneiden tutkimusten mukaan lapsen sulkeminen laitokseen ei itsessään ratkaise ongelmia, vaan vaatii oheen vahvaan ammattitaitoon ja vuorovaikutukseen perustuvaa huolenpitoa, jossa valmistellaan lasta myös tuleviin elämänvaiheisiin laitoksen ulkopuolella. Kokemus turvallisuudesta lisääntyy nuoren yksilöllisen tilanteen huomioivalla ohjaus- ja hoitotyöskentelyllä, empaattisella kohtelulla ja mielekkäillä arkitoiminnoilla.
”Pohjoismaiset tutkijat korostavat vuorovaikutussuhteiden ja hoivan sisältöjen tarkastelun merkitystä aikuistuvien, vaikeassa elämäntilanteessa olevien nuorten hoivaa kehitettäessä. Olennaista on, että alaikäinen pitää itseään koskevaa työskentelyä merkityksellisenä ja hän kokee ihmisoikeuksiaan kunnioitettavan”, kertoo Niemi.
Myös lukittujen ja avoimien tilojen välistä rajaa tulee tarkastella. Vaikka lapsi on laitoksessa, hänelle on tärkeää mahdollistaa laitoksen ulkopuolella harrastaminen, koulunkäynti ja tarpeen mukaan henkilökohtainen terapia.
”On pohdittava tarkkaan, millaisin kriteerein lapsen vapauden rajoittamisesta tulee hänen etunsa mukaista. Ammatillisen osaamisen vahvistaminen ja ylläpito nousevat näin keskeisiksi lastensuojelulaitoksissa ja vankiloissa tehtävän työn laadun kannattimiksi”, toteaa Niemi.
Sosiaalihuollolla, terveydenhuollolla ja rikosseuraamuksilla on toisistaan poikkeavat lainsäädännölliset perustat ja prosessit, ja niiden erillään säilyttäminen on olennaista lapsen oikeusturvan kannalta
Nykyisessä hallitusohjelmassa on alaikäisten vapauden rajoittamista ja rikosseuraamuksia koskevia kirjauksia, jotka ovat suunnanneet muun muassa lastensuojelulain kansallista uudistustyötä viime kuukausina.
Työpaperin mukaan mahdollisissa säädösmuutoksissa on tärkeää säilyttää rikosseuraamusten sekä sosiaali- ja terveydenhuollon lainsäädännöt erillään. Näin myös lapsi voi hahmottaa vapautensa rajoittamista koskevien päätösten taustalla olevat perustelut ja käytettävissään olevat oikeussuojakeinot selkeämmin.
”Rikoksesta tuomittu alaikäinen voi olla myös lastensuojelulain nojalla huostaanotettu. Hänelle on pystyttävä kertomaan, miksi rajoituspäätös on tehty, kauanko se kestää ja perustuuko rajoittaminen rikosseuraamuksia vai lastensuojelua koskevaan lainsäädäntöön”, kertoo Niemi.
”Lakiin perustuvat rajoituspäätökset tulee siis perustella siten, että asianosainen ymmärtää ne. Lastensuojelulaitosten arkeen ja lasten turvallisuuteen vaikuttavat rajoitustoimien lisäksi olennaisesti myös muut sosiaalihuollon säädökset ja ammatilliset käytännöt. Kokonaisuuden kannalta olennaista on, että vuorovaikutusta ja ihmisoikeuksia vaalitaan aina ammatillisessa hoivassa, jonka ydintehtävänä on lasten suojeleminen”, Niemi lopettaa.
Lisätietoja:
Minna Niemi
Erikoistutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
[email protected]
