Mitä alkoholin – ja oluen – suotuisista terveysvaikutuksista tiedetään?

Panimoliitto esittää tiedotteessaan oluesta terveysväittämiä, jotka antavat harhaanjohtavasti kuvan oluesta terveysvaikutuksiltaan monipuolisesti positiivisena juomana.
Panimoliiton tiedote ” Tutkimus: Suomalaiset eivät tunne oluen terveysvaikutuksia juuri lainkaan”

Toisaalta THL:ää syytetään toisinaan siitä, ettei alkoholinkäytön hyvistä puolista kerrota mitään.

Alkoholin positiivisista terveysvaikutuksista erityisesti sydän- ja verisuonisairauksiin on tehty runsaasti tutkimusta. Näiden perusteella on selvää, että kohtuullisesti alkoholia käyttävien – esimerkiksi 1–2 annosta alkoholia päivässä ilman humalajuomista – riski sairastua sydän- ja verisuonisairauksiin on alempi kuin niiden, jotka eivät käytä alkoholia.

Tuloksista ei voida kuitenkaan sanoa, johtuuko ero alkoholin käytöstä eli että onko suhde kausaalinen. Yksittäisissä tutkimuksissa on saatu tuloksia alkoholin ”suojaavasta vaikutuksesta” yli 20 eri tautiin, mutta suurin osa näistä tuloksista selittyy sillä, että ryhmät poikkeavat toisistaan monin eri tavoin ja kohtuukuluttajien matalammat riskit selittyvät heidän paremmilla terveystottumuksillaan.

Esimerkiksi osteoporoosin kanssa kohtuullisella alkoholinkäytöllä on systemaattisessa katsauksessa todettu ”suojaavan suuntainen” yhteys, mutta yhteyden kausaalisuus on toistaiseksi vielä epävarma.

Sydän- ja verisuonitautien kohdalla on kuitenkin myös kokeellisesti todennettu erilaisia biologisia mekanismeja, jotka tukevat ainakin osittaista kausaalista suojaavaa vaikutusta. Kohtuukulutus nostaa veren HDL-kolesteroli-, apolipoproteiini- ja adiponektiinitasoja sekä vähentää fibrinogeenejä.

Toisaalta tuore niin kutsuttuun mendelin randomisaatioon perustuva suuri tutkimus vahvisti tiedeyhteisön epäilyä, ettei syy-seuraussuhteesta ole vielä sataprosenttista varmuutta.

Myös diabeteksesta on olemassa systemaattinen katsaus, jonka mukaan suojaavaan vaikutukseen viittaava yhteys on olemassa, ja jossa on esitetty mahdollisia joskin toistaiseksi vielä epävarmoja biologisia mekanismeja.

Diabeteksessa alkoholin ja oluen kohdalla täytyy huomioida kuitenkin myös vaikutus painonkehitykseen: ylipaino lisää diabetesriskiä.  Tämä saattaa vesittää mahdollisen positiivisen vaikutuksen.

Eri juomalajeja vertailtaessa yksittäisten tutkimusten tulokset ovat poikenneet toisistaan suuntaan ja toiseen, mutta kaikkineen on arvioitu, että mahdollinen suojaava vaikutus liittyisi nimenomaan etanoliin eikä mihinkään yksittäiseen juomalajiin.
Juomalajien vaikutusten vertailusta löytyy suomenkielinen artikkeli, jonka lopussa tiivistelmä.

Tasapaino haittojen kanssa?

Olennainen kysymys on, miten mahdolliset hyötyvaikutukset ja tunnetut haittavaikutukset yhdistyvät eri alkoholinkäytön tasoilla, ja millaisia johtopäätöksiä tästä on yhtäältä yksittäisen alkoholinkäyttäjän ja toisaalta esimerkiksi asiasta neuvoja antavan lääkärin syytä vetää.

Pohjoismaisissa ja sitä kautta myös suomalaisissa ravitsemussuosituksissa on yritetty löytää tasapainokohta. Suositusten mukaan miesten olisi hyvä pidättäytyä maksimissaan kahdessa alkoholiannoksessa päivää kohti ja naisten yhdessä. Samaan ”matalan riskin” tasoon – naisilla 10 grammaa eli noin 1 alkoholiannos ja miehillä 20 grammaa – päädyttiin laskelmassa, jonka kanadalainen tutkimuslaitos CAMH (Centre for Addiction and Mental Health) laati THL:n toimeksiannosta Suomen ja kuuden muun EU-maan tuoreimpien kuolemansyytietojen pohjalta.
Suomalaiset ravitsemussuositukset 
Pohjoismaiset ravitsemussuositukset 

Yhden (naisilla) tai kahden (miehillä) alkoholiannoksen juomista päivässä ilman humaltumista ei siis voi pitää erityisenä terveysriskinä, vaikkakin esimerkiksi syöpäriskit kohoavat jo tälläkin annosmäärällä.

Henkilökohtaista ”kannattavuuslaskelmaa” tehdessä tulee toki ottaa myös muita riskeihin vaikuttavia asioita kuten todennäköisyys, että alkoholinkäyttö pysyy kohtuudessa myös toleranssin kasvaessa tai elämäntilanteen muuttuessa, geneettinen alttius sairastua syöpään tai alkoholiriippuvuuteen, ikä (nuorilla sepelvaltimotaudin riski on vähäinen), muut sairaudet ja niiden lääkitys tai esimerkiksi raskaus.

Yleisesti lääkärikunta on pidättäytynyt suosittelemasta alkoholia terveyssyistä edes pieninä määrinä. Perusteena tähän on se, että minkään kulutustason ei voida katsoa olevan riskitön, suojaavista vaikutuksista ei ole täyttä varmuutta ja riskit vaihtelevat yksilöllisesti. On myös katsottu, että kun sepelvaltimotaudin riskiä voi vähentää monilla muilla keinoilla, siihen ei ole perusteltua suosittaa keinoksi syöpävaarallista, toksiseksi tunnettua ja riippuvuutta aiheuttavaa ”lääkettä”.

Päättäessään alkoholinkäytöstään ihmiset luonnollisesti ajattelevat myös muita asioita kuin terveyttä. Seurallisuus ja mukava yhdessäolo tekevät hyvää mielelle, ja suomalaisessakin kulttuurissa ihmisten seurustelu ja juhlinta yhdistyvät usein alkoholinkäyttöön. Tällaisten subjektiivisten alkoholinkäytön tuomien hyvien puolien osalta jokainen on kuitenkin itse paras asiantuntija, eikä niiden arvioinnissa ole asiantuntija-arvioista tai tutkimuksista saatavilla lisäetua.