Nenäsuihkeena annostellusta naloksoni-lääkkeestä ei ollut hyötyä rahapeliriippuvuuden hoidossa
Nenäsuihkeena käytettävästä naloksoni-lääkkeestä ei näytä olevan hyötyä rahapeliriippuvuuden hoidossa, selviää THL:n tekemästä tutkimuksesta.
Vuosina 2017–2019 tehdyssä tutkimuksessa oli mukana 126 ihmistä, joista puolet sai naloksonia ja puolet lumevalmistetta. Osallistujat valittiin ryhmiin satunnaisesti.
Osallistujat annostelivat nenäsuihketta ennen rahapelaamista, rahapelihimon yhteydessä tai ennen tilanteita, joissa he kokivat rahapelaamisen riskin suureksi.
Lisäksi kaikki osallistujat saivat psykososiaalista tukea kolmen viikon välein yhteensä viisi kertaa 12 viikon tutkimusjakson aikana.
Tutkimuksessa ei kyetty havaitsemaan eroa naloksonin ja lumelääkkeen välillä. Keskimäärin molemmissa ryhmissä rahapelihimo ja rahapelaaminen vähenivät yhtä paljon. Masennusoireet vähenivät kaikilla osallistujilla. Pelaamisen vähenemiseen on saattanut vaikuttaa tutkimuksen aikana tarjottu psykososiaalinen tuki. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan tarkasteltu tuen vaikutusta erikseen.
Tutkimuksessa naloksoni todettiin turvalliseksi nenäsuihkeena annosteltaessa, eivätkä tutkimusvalmisteesta johtuneet haitat eronneet tutkimusryhmien välillä.
Naloksoni vaikuttaa keskushermostoon
Naloksoni on keskushermoston opioidireseptoreihin vaikuttava lääke. Sitä käytetään tuloksellisesti esimerkiksi alkoholiriippuvuuden hoidossa vähentämään alkoholin himoa.
Aiemmissa tutkimuksissa lääkettä on annosteltu suun kautta otettavina tabletteina (naltrekson ja nalmefeeni). Tabletit vaikuttavat nenäsuihketta hitaammin ja voivat aiheuttaa lieviä haittavaikutuksia, kuten vatsavaivoja.
Aikaisemmat tutkimukset tableteilla eivät osoittaneet selkeästi, että tutkittavien rahapelihimo olisi vähentynyt. THL:n tutkimuksessa oletuksena oli, että nopeasti vaikuttava nenäsuihke olisi ollut tehokkaampi ja aiheuttaisi vähemmän haittavaikutuksia kuin tabletti.
Tällainen rahapeliriippuvuuden hoitotutkimus oli sekä kansallisesti että kansainvälisesti ensimmäinen laatuaan. Tutkimusta johti emeritusprofessori Hannu Alho, jolla on laaja kansainvälinen kokemus ja joka on tehnyt pitkän uran päihdelääketieteen alalla.
Yli 50 000 ihmisellä rahapeliriippuvuus
Viimeisimmän Suomalaisten rahapelaaminen -väestötutkimuksen mukaan Suomessa noin 3 prosentilla eli noin 112 000 henkilöllä on rahapeliongelma. Tästä joukosta noin puolella (52 000 suomalaisella) on todennäköinen rahapeliriippuvuus.
Rahapeliriippuvuus tarkoittaa jatkuvaa tai toistuvaa ongelmallista rahapelikäyttäytymistä, joka aiheuttaa merkittävää taloudellista, psyykkistä ja sosiaalista haittaa.
Rahapeliriippuvuuden hoidossa erilaiset terapiamuodot ovat avainasemassa. Useita lääkehoitotutkimuksia on tehty, mutta vakuuttavia tuloksia ei ole saatu. Lääkehoitoon tulee joka tapauksessa aina liittää psykososiaalinen tuki.
”Rahapeliriippuvuuden arvellaan olevan huonosti tunnistettu toiminnallinen riippuvuus, ja siihen haetaan yleensä apua vasta hyvin myöhäisessä vaiheessa”, THL:n erikoistutkija Sari Castrén sanoo.
Tutkimuksessa kerättyä aineistoa käytetään rahapeliriippuvuuden hoidon kehittämisessä. Aineistosta selvitetään, millainen yhteys eri pelityypeillä, pelihistorialla ja liitännäissairauksilla on hoidon onnistumiseen.
Lisätietoja
Sari Castrén
erikoistutkija
THL
puh. 0295248525
[email protected]
Aikaisemmin aiheesta
Kovanen L, Basnet S, Castrén S, Pankakoski M, Saarikoski ST, Partonen T, Alho H, Lahti T. A Randomised, Double-Blind, Placebo-Controlled Trial of As-Needed Naltrexone in the Treatment of Pathological Gambling. Eur Addict Res. 2016;22(2):70-9. Epub 2015 Sep 5. PMID: 26339899.
Johansson J, Hirvonen J, Lovró Z et al. Intranasal naloxone rapidly occupies brain mu-opioid receptors in human subjects. Neuropsychopharmacology: Official Publication of the American College of Neuropsychopharmacology. 2019 Aug;44(9):1667-1673. PMID: 30867551; PMCID: PMC6785104.
Castrén S, Mäkelä N, Haikola J et al. Treating gambling disorder with as needed administration of intranasal naloxone: a pilot study to evaluate acceptability, feasibility and outcomes. BMJ Open 2019;9:e023728.
