Pienituloisuuden erot kasvavat kerrostalolähiöiden ja pientaloalueiden välillä
Kerrostalolähiöiden ja pientaloalueiden väliset erot pienituloisuudessa kasvoivat vuosina 1997–2019 Suomen suurimmissa kaupungeissa. Pienituloisten osuus työikäisistä kasvoi nopeimmin valmiiksi pienituloisimmilla alueilla, ja tämä liittyi niiden kerrostalovaltaisuuteen ja suureen ARA-vuokra-asuntojen osuuteen. Kaupunkien välillä ja niiden sisällä on kuitenkin eroja kehityskuluissa, eli kerrostalolähiöt eivät ole yhtenäinen huono-osaistuva aluetyyppi.
Tämä kävi ilmi Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) tutkimuksessa, jossa selvitettiin eri aikoina rakennettujen ja asuntokannaltaan erityyppisten lähiöalueiden kehitystä.
”Tutkimuksemme osoitti, että lähiöiden erot pienituloisuudessa ovat kasvaneet myös 1990-luvun laman jälkeen. Pienituloisuus on yleistynyt 1990-luvun laman jälkeen enemmän 1970–1990-luvulla rakennetuilla alueilla kuin 1960-luvun alueilla”, sanoo tutkimusta johtanut THL:n tutkimuspäällikkö Timo Kauppinen.
Kaupungeista varsinkin Oulussa pienituloisuus on yleistynyt nopeasti kerrostalolähiöissä.
”Kaupunkien välillä on eroja siinä, kuinka selvästi nopea pienituloisuuden kasvu liittyi jo valmiiksi pienituloisimpiin alueisiin: näin tapahtui selvemmin esimerkiksi Turussa ja Oulussa, mutta ei Helsingissä ja Tampereella,” Kauppinen kertoo.
Kaupungit eroavat toisistaan myös sen suhteen, onko työikäisten pienituloisuus yleisempää keskustassa vai lähiövyöhykkeellä. Lahdessa, Vaasassa, Seinäjoella ja Porissa työikäistenkin pienituloisuus oli koko seurannan ajan yleisempää keskustoissa. Turussa taas lähiövyöhykkeellä pienituloisuus oli koko tutkimusjakson ajan suurempaa kuin keskustassa.
Alueen pienituloisuus voi kertoa asuntokannasta ja asukkaiden pärjäämisestä työmarkkinoilla
Maahanmuuttajilla on ollut kasvava merkitys suurten kaupunkien lähiöiden pienituloisuudessa lähinnä siksi, että maahanmuuttajien osuus väestöstä on kasvanut. Useimmilla nopeasti kasvaneen pienituloisuuden alueillakin pienituloisuus on kuitenkin vähentynyt selvästi maahanmuuttajaväestössä.
”Pienituloisuuden yleistymisen taustalla voi olla toisaalta muutoksia alueen vetovoimaisuudessa asuntomarkkinoilla, toisaalta haasteita asukkaiden pärjäämisessä muuttuvilla työmarkkinoilla,” Timo Kauppinen sanoo. ”Pienituloisuuden alueellisten erojen kasvun hillitseminen edellyttääkin sekä asuinympäristön riittävän laadun varmistamista kaikilla alueilla että yleisempää eriarvoisuuden kasvua hillitsevää politiikkaa.”
Tutkimuksen analyysi perustuu koko väestön kattavaan rekisteriaineistoon. Pienituloisilla tarkoitetaan tässä niitä 25–59-vuotiaita, joiden työ- ja yrittäjätulot ovat koko maan 25–59-vuotiaiden alimmassa viidenneksessä. Tutkimus on tehty Ympäristöministeriön vetämään Lähiöohjelmaan 2020–2022 kuuluvassa
”Muuttoliike ja sosiaalipolitiikka lähiöiden väestörakenteen ja sosiaalisten ongelmien muokkaajina”-tutkimushankkeessa ja siinä tutkittiin Lähiöohjelmassa mukana olevaa 14 kaupunkia. Pienituloisuuden lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin maahanmuuttajaväestön ja 65 vuotta täyttäneiden osuuksien kehitystä.
Lisätietoa
Lähiöalueiden väestörakenteen kehitys suurissa kaupungeissa vuosina 1995–2019
Yhteystiedot
Timo Kauppinen
tutkimuspäällikkö
THL
puh. 029 524 7233
sähköposti: [email protected]
