Suomessa on liikkeellä poikkeuksellisen paljon mykoplasmaa - tauti paranee yleensä itsestään
Suomessa on tänä vuonna raportoitu selvästi tavanomaista enemmän mykoplasmatapauksia. Mykoplasma on bakteeri, joka aiheuttaa tyypillisesti hengitystieinfektioita. Tapausmäärät lähtivät nousuun jo heinäkuussa, ja 2.12.2024 mennessä THL:n tartuntatautirekisteriin oli ilmoitettu 8 880 laboratoriovarmennettua mykoplasmatapausta. Ennen koronapandemiaa tapauksia ilmoitettiin vuosittain 1 500–3 000, lukuun ottamatta aiempaa huippuvuotta 2011, jolloin tapauksia ilmoitettiin 7 805.
Suurin osa raportoiduista tapauksista on todettu kouluikäisillä lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Väestömäärään suhteutettuna ilmaantuvuus on ollut suurinta Pohjois-, Keski- ja Etelä-Pohjanmaan hyvinvointialueilla sekä Ahvenanmaalla. Laboratoriotestillä todetut mykoplasmatapaukset edustavat kuitenkin vain pientä osaa kaikista tapauksista, sillä kaikkia sairastuneita ei testata.
Mykoplasman lisääntyminen väestössä on heijastunut myös sairaalahoitoon. Sairaalahoitoa vaativien tapausten määrässä on ollut selkeää nousua koko maassa kesästä ja erityisesti syyskuusta alkaen.
Esimerkiksi lokakuussa sairaalahoitojaksoja, joissa mykoplasma oli kirjattu yhdeksi diagnoosiksi, oli lähes 350, kun tyypillisesti vastaavia hoitojaksoja on alle 50 kuukausittain. Sairaalahoitoon on joutunut kaikenikäisiä.
Mykoplasma esiintyy yleensä epidemioina 3–7 vuoden välein. Suomen lisäksi tautia on todettu tänä vuonna tavanomaista enemmän ainakin Ruotsissa, Norjassa, Tanskassa ja Yhdysvalloissa.
Mykoplasmaa tavataan etenkin lapsilla ja nuorilla
Mykoplasmaa eli Mycoplasma pneumoniae -bakteeria tavataan etenkin lapsilla ja nuorilla aikuisilla. Tavallisimmin mykoplasma aiheuttaa itsestään paranevan lievän ylähengitystieinfektion, mutta osalle sairastuneista voi kehittyä myös keuhkokuume.
Mykoplasman tavallisimpia oireita ovat kurkkukipu, yskä, kuume ja päänsärky. Tautiin voi joskus liittyä myös hengitysteiden ulkopuolisia oireita, kuten ihottumaa tai keskushermosto-oireita.
Lieväoireisen taudin vuoksi ei tarvitse hakeutua tutkimuksiin tai hoitoon. Jos oireet kuitenkin pahenevat tai pitkittyvät, kannattaa olla yhteydessä terveydenhuoltoon. Hoitava lääkäri voi oirekuvan perusteella päättää tarvittavien jatkotutkimusten ja -hoidon tarpeesta.
Valtaosa mykoplasmatartunnoista paranee itsestään oireenmukaisella hoidolla, mutta tautia voidaan hoitaa myös antibiooteilla, ensisijaisesti doksisykliinillä tai makrolideilla.
Mykoplasmaa voidaan erityisesti epidemia-aikana todeta nielusta myös oireettomilla henkilöillä, eikä se tällöin tarvitse mikrobilääkehoitoa. Mykoplasmaa ei voi ehkäistä rokotteilla.
Testiä ei tarvita, jos oireet lieviä
Mykoplasmaa voidaan testata joko nenänielusta PCR-testillä tai verinäytteestä vasta-ainemäärityksellä. Ennen koronapandemiaa valtaosa laboratoriovarmennetuista mykoplasmatapauksista todettiin vasta-ainemäärityksellä, kun taas tänä vuonna suurin osa tapauksista on todettu PCR-testillä.
Testivastausten tulkinta ei aina ole yksiselitteistä; molemmat menetelmät voivat pysyä positiivisena pitkään sen jälkeen, kun oireet ovat jo menneet ohi, ja PCR-testi voi olla positiivinen myös oireettomilla mykoplasman kantajilla.
Mykoplasmaa ei yleensä ole tarpeen testata lievien hengitystieoireiden yhteydessä. Testaus kannattaa keskittää epidemian havaitsemiseen sekä erityisesti epidemia-aikana sairaalahoitoa vaativien ja epätyypillisten taudinkuvien havaitsemiseen.
Lisätiedot:
Aino Nyqvist
tartuntatautilääkäri
THL
p. 029 524 7984
tartuntatautilaakari(at)thl.fi
