Tasa-arvon kielen cisnormatiivisuus lainsäädännössä ja korkeakouluissa

Tasa-arvopäivien työryhmässä Sukupuolen kielet tutkimuksessa, opetuksessa ja lainsäädännössä keskusteltiin kielen sukupuolittuneisuudesta, tasa-arvolainsäädännön binäärisyydestä sekä etunimen muuttamiseen liittyvistä tasa-arvokysymyksistä korkeakouluympäristössä. Sukupuolen kieli on monipuolistunut erityisesti tutkimuksen ja aktivismin saralla, mutta muilla yhteiskunnan osa-alueilla kielen muutos on ollut hitaampaa.

Tasa-arvolainsäädäntö on yksi keskeinen yhteiskunnan osa-alue, jossa kielen muutoksen eritahtisuus havainnollistuu. Tasa-arvolaki on huomioinut sukupuolen moninaisuuden vuodesta 2015 saakka, mutta laki nojaa edelleen vahvasti binääriseen sukupuolikäsitykseen. Yksi keskeinen haaste lain uudistamisen suhteen on se, että juridisia sukupuolia on vain kaksi. Siksi esimerkiksi palkkakartoituksessa voidaan vertailla keskenään vain naisia ja miehiä. Laissa kuitenkin on pykäliä, joiden muuttaminen olisi mahdollista.

Suomen kielessä etunimistö on sukupuolittunut, ja nimen muuttaminen on transihmisillä yleistä. Tähän liittyy hankaluuksia esimerkiksi oppilaitoksissa, sillä teknologiset järjestelmät ja niissä näkyvät nimitiedot ovat erottamaton osa arkista vuorovaikutusta. Nimen muuttaminen voi olla pitkä prosessi, jossa uusi nimi voi olla käytössä pitkänkin ajan ennen juridisen nimenmuutoshakemuksen tekemistä. Tämän vuoksi olisi tärkeää, että opiskelijan olisi mahdollista muuttaa opintotietojärjestelmään kutsumanimeksi nimi, joka ei ole mikään juridista etunimistä.

Sukupuolivähemmistöihin kohdistuvaa rakenteellista eriarvoisuutta ei aina tunnisteta sukupuolten tasa-arvon kysymyksiksi. Kieleen ja nimeen liittyvät asiat ovat tärkeitä tasa-arvokysymyksiä, joiden suhteen tarvitaan sukupuolitietoisuuden lisäämistä ja rakenteellisia ratkaisuja.

Teksti: Syksy Waldén