Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelman johtava asiantuntija Hanne Kalmari: ”Miellän olevani palvelutehtävässä”
Kuva: Pauliina Hietaharju
Sote-uudistuksen tavoitteena on vahvistaa perustason palveluja ja siirtää painopistettä ehkäisevään työhön. Työkaluna tavoitteisiin pääsemiseksi on THL:n koordinoima Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma, jota toteutetaan alueellisissa kehittämishankkeissa eri puolilla Suomea.
Ohjelmassa kehitetään myös lasten ja perheiden palveluja, sillä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmana eli LAPE-muutosohjelmana jo viime hallituskaudella tutuksi tullut kokonaisuus on siirtynyt osittain Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelman sateenvarjon alle. Muutosohjelman projektipäällikkönä toimii johtava asiantuntija Hanne Kalmari.
Kalmari koordinoi LAPE-muutosohjelman toimeenpanoa alueilla. Painopisteitä ovat perhekeskusten kehittäminen, perheiden varhaisen tuen vahvistaminen ja palveluiden tuominen lähemmäksi perheiden arkea sekä lasten ja nuorten matalan kynnyksen päihde- ja mielenterveyspalveluiden saatavuuden vahvistaminen.
LAPE-muutosohjelmaa tehdään myös rakenneuudistuksen puolella, jossa ovat sähköinen perhekeskus, vaativimpia palveluita yhteen kokoavat osaamis- ja tukikeskukset sekä lastensuojelun sijaishuollon Lasteri-tietopohjan kehittämistyö.
Sen sijaan ohjelmaan sisältyvä lastensuojelun kehittämisen osuus toteutetaan omana erillishankkeenaan.
Tiedon pitää kulkea kaikkiin suuntiin
Kalmari pitää monia lankoja käsissään, jotta eri hankkeiden kehittämistyö kulkee kohti yhteistä tavoitetta.
Muutosohjelman toimintamallina jatkuu verkostomainen työskentely, ja siinä Kalmari korostaa tiedonkulun tärkeyttä.
”Tehtäväni on olla se alati sykkivä synapsi, joka varmistaa tietoimpulssien kulkemisen erityisesti lasten ja perheiden palveluiden kehittämiseen liittyen niin alueiden kesken kuin molempiin suuntiin alueiden ja kansallisen tason välillä.”
Kalmari kannustaa kaikkia alueiden lapsi- ja perhepalvelujen kehittäjiä tekemään asioita yhdessä ja hyödyntämään häntä ja THL:n Tulevaisuuden sote-keskus -ohjelman aluekoordinaattoreita.
”Suhteessa alueilla tehtävään kehittämistyöhön miellän selkeästi olevani palvelutehtävässä. Yritän kuunnella herkällä korvalla myös sellaisia tarpeita sekä toisaalta tunnistaa sellaisia hyviä käytäntöjä, joiden äärelle kannattaisi koota alueita yhteisen pöydän ääreen.
Kalmari muistuttaa myös siitä, että palvelujen käyttäjät ovat asiansa parhaita asiantuntijoita.
”Toivoisin, että kehittämistyössä edelleen muistettaisiin pitää mukana myös lapset, nuoret ja perheet, sillä he ovat oman asiansa parhaita asiantuntijoita. Myös järjestöt ja seurakunnat ovat keskeisiä lapsi- ja perhetoimijoita ja edelleen ilahduttavan halukkaasti kehittämistyössä mukana.”
Lasten ja nuorten palvelujen kehittämisessä keskeinen toimijataho kunnassa on sivistystoimi.
”On olennaisen tärkeää, että kehittämistyötä tehdään tiiviissä yhteistyössä sivistys- ja sosiaali- ja terveystoimen kesken. Onkin ilahduttavaa, että hankesuunnitelmiin on sisäänrakennettuna vahva yhteistyö, mikä näkyy myös kehittämisverkostojen kokoonpanoissa.”
Kasvusta kiinnostunut kulttuurin suurkuluttaja
Kalmari on koulutukseltaan psykologian lisensiaatti ja kasvatus- ja kehityspsykologian erikoispsykologi, joka on perehtynyt myös lääketieteeseen: hän on tehnyt sivuaineopinnot sekä psykiatriasta että lastenpsykiatriasta. Lisäksi hän on suorittanut sosiaali- ja terveyspalveluiden johtamisopinnot.
Kalmari aloitti työuransa aikuispsykiatrian puolella ja teki muun muassa mielentilatutkimuksia tutkintavangeille.
Lapset vetivät kuitenkin pidemmän korren. Hän on työskennellyt valtaosan työuraansa lasten ja perheiden parissa ensin psykologina ja myöhemmin erilaisissa esimiestehtävissä. Viimeiset viisi vuotta Kalmarin sydän on sykkinyt Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmalle.
Kalmari paljastaa syttyvänsä työnsä lisäksi kulttuurista ja erityisesti Italiasta. Ja kasvusta, koskipa se sitten ihmisiä, kasveja tai ymmärrystä.
”Italian kieltä olen opiskellut yli 20 vuoden ajan sitkeästi ja suurelta osin omatoimisesti. Viisi vuotta sitten siirryin käytännön harjoitteluun hyppäämällä altaaseen suorin vartaloin ilman kellukkeita; lähdin pariksi kuukaudeksi vapaaehtoiseksi viininpoimijaksi italialaiselle luomuviinitilalle, jossa kukaan ei puhunut englantia. Rypäleiden poiminnan ohella opin myös leikkaamaan oliivipuihin oikeaoppisen latvuksen, puristamaan oliiviöljyä sekä viljelemään fenkoleita ja artisokkia. Mahtavan käyttökelpoisia taitoja Suomen leveyksillä!”
