Tutkimus: Väkivallan tekijä on lähes aina vammaiselle henkilölle tuttu tai läheinen ihminen – apua pitäisi olla saatavilla helpommin

Toimintarajoitteiset henkilöt kokevat muuta väestöä todennäköisemmin väkivaltaa ja lähisuhdeväkivaltaa lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisina. Heidän on myös usein muita vaikeampi saada tilanteeseen apua. Väkivallan uhreille suunnattujen palveluiden saavutettavuutta ja esteettömyyttä pitäisikin parantaa, selviää tuoreessa tutkimushankkeessa, jonka toteuttivat THL, Invalidiliitto ry sekä Kynnys ry.

Väkivallan tekijä on lähes aina vammaiselle henkilölle tuttu tai läheinen ihminen eli kyse on usein lähisuhdeväkivallasta. Vammaiset ja toimintarajoitteiset nuoret ovat myös muita useammin koulukiusattuja, mutta saavat muita harvemmin apua mieltä painaviin asioihin.  

Tutkimushankkeen aineistosta käy ilmi, että toimintarajoitteiset nuoret olivat kokeneet kuluneen vuoden aikana fyysistä uhkaa kaikilla kouluasteilla noin kaksi kertaa useammin kuin muut saman kouluasteen nuoret. Eri väkivallan muotoja myös kasaantui toimintarajoitteisille nuorille useammin kuin muille nuorille: toimintarajoitteiset tytöt olivat kokeneet vähintään kahta väkivallan muotoa noin puolitoista kertaa ja toimintarajoitteiset pojat yli kaksi kertaa useammin kuin muut tytöt ja pojat.

Aikuisväestössä toimintarajoitteisista henkilöistä lähes viidesosa (17 %) oli kokenut jotain väkivaltaa, kun muussa väestössä osuus oli noin 10 prosenttia. Esimerkiksi 20–49-vuotiaat toimintarajoitteiset henkilöt ilmoittivat kokeneensa uhkailua yli kaksi kertaa useammin kuin muu samanikäinen väestö.

Avun on oltava helposti saatavilla

Avun hakeminen lähisuhdeväkivaltaan voi olla vammaiselle henkilölle työlästä ja hankalaa, jonka vuoksi hakuprosessia pitäisi yksinkertaistaa. Avunhaun onnistuminen voi riippua vammasta, ympärillä olevista ihmisistä ja olosuhteista. Hankkeen kyselyyn vastanneista suurin osa (72 %) ilmoitti kertoneensa väkivallasta jollekin, ja noin puolet (55–63 %) ilmoitti saaneensa apua viralliselta taholta. Alle puolet (37–40 %) apua hakeneista sanoi avun olevan helposti saatavilla.  

Vammaisen henkilön ilmoitus kokemastaan väkivallasta on aina otettava vakavasti, ja häntä pitää tarvittaessa auttaa avun hakemisessa. Tilanteeseen on myös puututtava, jos vammaisen ihmisen epäillään joutuneen lähisuhdeväkivallan uhriksi. On tärkeää, että viranomaiset tunnistavat apua tarvitsevan tilanteen ja puuttuvat siihen mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Olennaista on luoda turvallinen ilmapiiri, jossa lähisuhdeväkivallasta on helppo puhua.

Tutkimuksessa hyödynnettiin useita eri tietolähteitä. Käytettyjä väestötutkimusaineistoja olivat FinLapset (2018), Kouluterveyskyselyt (2019, 2021), FinSote -tutkimukset (2018, 2020), FinTerveys 2017-seurantatutkimus (2020) sekä vuonna 2021 kerätyt kysely- ja haastatteluaineistot.

Raportti: Vammaisten henkilöiden kokeman lähisuhdeväkivallan yleisyys ja palvelujen saatavuus: Määrällinen ja laadullinen tarkastelu (Julkaisuarkisto Valto)

Lisätietoja

Johtava asiantuntija Minna-Liisa Luoma
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
p. 029 524 7260
minna-liisa.luoma(at)thl.fi

Tutkimus: Väkivallan tekijä on lähes aina vammaiselle henkilölle tuttu tai läheinen ihminen – apua pitäisi olla saatavilla nykyistä helpommin ja riittävämmin (STM)