Useat tekijät vaikuttivat hoitohenkilökunnan aikeisiin ottaa koronarokote – tutkijat tunnistivat sekä heikentäviä että tukevia seikkoja
Rokotushalukkuuden edistäminen sosiaali- ja terveydenhuollon työntekijöiden keskuudessa on haastavaa. Juuri julkaistussa tutkimuksessa selvitettiin koronarokotteen ottamiseen liittyviä käyttäytymisen esteitä ja edistäjiä hoitohenkilökunnan keskuudessa pitkäaikaishoidon ja -hoivan toimintayksiköissä.
Laadullinen tutkimus aloitettiin pääkaupunkiseudun tehostetun palveluasumisen yksikössä helmikuussa 2021, jolloin tutkijat havaitsivat, että yksikön koronaepidemioista huolimatta kaikki hoitohenkilökunnan jäsenet eivät olleet ottaneet koronarokotetta, vaikka rokotteita oli tarjolla.
Tutkimuksessa tunnistettiin seitsemän tekijää, jotka vähensivät henkilökunnan aikomusta ottaa koronarokote. Näitä olivat
- tieto (jatkuva tietotulva, kyvyttömyys tunnistaa luotettavia tietolähteitä, puute rokotteisiin liittyvästä tiedosta, ymmärrettävän tieteellisen tiedon puute)
- käsitys seurauksista (koronarokotteen tehoa vähättelevät havainnot, ei luottamusta rokotuksen turvallisuuteen)
- sosiaaliset tekijät (perhe ja ystävät)
- voimaannuttaminen (esihenkilöiden rajalliset mahdollisuudet rohkaista rokotukseen)
- käsitys omasta tilanteesta (raskaus, hedelmällisyys)
- psykologiset tekijät (kyky muuttaa mielipidettä)
- tunteet (hämmennys, epäluulo, pettymys ja väsymys).
Tutkimuksessa tunnistettiin myös kolme käyttäytymisaluetta, jotka rohkaisevat rokotteiden ottamista. Näitä olivat
- sosiaaliset tekijät (luottamus terveysviranomaisiin)
- puitteet ja voimavarat (rokotteen hakemisen helppous) sekä
- työ ja ammatillinen rooli (ammattiylpeys).
Tutkimuksessa hyödynnettiin käyttäytymistieteisiin perustavaa viitekehystä. Tutkimusaineisto kerättiin laadullisin haastatteluin, joihin osallistui sekä hoitohenkilökuntaa että esihenkilöitä (n=36). Analyysi perustui temaattisen analyysiin.
”Tutkimuksen tuloksia voidaan hyödyntää, kun suunnitellaan rokotuksia edistäviä interventioita. Interventioiden ja koulutusmateriaalien tulisi huomioida toimintayksiköiden erityispiirteet ja eri ammattiryhmät. Havainnot auttavat myös päättäjiä tunnistamaan tämän monimutkaisen asiakokonaisuuden ja kehittämään strategioita rokotushalukkuuden edistämiseen”, sanoo THL:n erityisasiantuntija Anna-Leena Lohiniva.
Lisätiedot
Anna-Leena Lohiniva
erityisasiantuntija
THL
p. 029 524 7191
[email protected]
