Yhdenvertaisuusvaltuutettu: Yliopistosairaaloiden täytyy mahdollistaa viittomakielen oppiminen kuulovammaisille lapsille
Uutinen löytyy suomalaisella viittomakielellä Yhdenvertaisuusvaltuutetun YouTube-kanavalta.
Yhdenvertaisuusvaltuutettu teki selvityksen siitä, miten kuurojen tai vaikeasti kuulovammaisten vauvojen viittomakielen oppimiseen suhtaudutaan yliopistosairaaloissa. Selvityksessä ilmenee, että
- sairaalojen käytännöt viittomakielen opettelemiseen ovat monella tapaa ongelmallisia ja jopa viittomakielen oppimista vähätteleviä.
- pienille lapsille, jotka ovat sisäkorvaistutepolulla suositellaan yliopistosairaaloissa useasti tukiviittomien käyttöä viittomakielen opettelemisen sijaan.
Viitotut kielet eli kansalliset viittomakielet nostetaan YK:n vammaisyleissopimuksessa tasaveroisina puhuttujen kielten rinnalle. Sisäkorvaistutteen asentamisessa ei pitäisi olla kysymys kielivalinnasta, vaan kaksikielisyyden mahdollistamisesta. Oikeus viittomakieleen on myös perustuslain suojaama kielellinen oikeus.
Sisäkorvaistute eli sisäkorvaimplantti on leikkauksessa asetettava kuuloapuväline
Sisäkorvaistutteella tarkoitetaan sisäkorvaimplanttia, joka on leikkauksessa asetettava kuuloapuväline. Istutejärjestelmä koostuu ulkoisista osista sekä leikkauksessa asetettavista sisäisistä osista. Vanhemman lapsen ollessa viittomakielinen tai jos on syytä epäillä, että sisäkorvaistutteesta ei saada riittävää hyötyä, voidaan sairaaloissa suositella viittomakielen opettelemista.
Yhdenvertaisuusvaltuutetun tietoon on tullut myös tapauksia, joissa viittomakielen oppimiseen suhtaudutaan sairaaloissa vähättelevästi ja valtuutettu katsoo, että sairaalojen käytännöt viittomakielen oppimisen suhteen ovat monella tapaa ongelmallisia.
Puhuttu ja viitottu kieli ovat samanarvoisia ja niitä tulee kohdella sellaisina
Yhdenvertaisuusvaltuutettu muistuttaa sairaaloita siitä, että puhuttu ja viitottu kieli ovat samanarvoisia ja niitä tulee kohdella sellaisina. Tämä tarkoittaa sitä, että sisäkorvaistutteen valitsemisessa kuulon apuvälineeksi ei ole kyse kielen valitsemisesta lapselle, vaan puhutun kielen ja artikuloidun puheenkehityksen mahdollistamisesta. Sisäkorvaistute ei saa johtaa siihen, että lapselta evätään mahdollisuus hänen yksilöllisiä tarpeitaan toteuttavaan kieleen.
Terveydenhuollon on otettava viittomakielen opettamisessa aktiivinen rooli
Valtuutettu huomauttaa, että
- terveydenhuollon on otettava viittomakielen opettamisessa aktiivinen rooli
- viittomakieleen ei tule suhtautua vähättelevästi esimerkiksi perheen yhteisenä harrastuksena
- viittomakielen opettelu ei saa jäädä vain kolmannen sektorin toimijoiden vastuulle.
Yliopistosairaaloiden tulisi antaa lapsen huoltajille objektiivista ja ajantasaista tietoa lapsen tasapainoisen kaksikielisyyden merkityksestä ja mahdollistamisesta lapsen kuulonkuntoutusta suunniteltaessa ja toteutettaessa.
Kuulovammaisen lapsen etu ja oikeudet tulee olla keskiössä
Yliopistosairaaloiden on tärkeä ymmärtää, että keskiössä tulee olla kunkin kuulovammaisen lapsen oikeudet ja etu, ei kuulovammaisen lapsen sopeuttaminen puhekieliseen ympäristöön. Olennaista on taata lapselle tasapainoinen mahdollisuus puhutun ja viitotun kielen oppimiseen sekä lapsen yhdenvertainen oikeus kieliympäristöön ja kieleen.
Tukiviittomat eivät ole kieli
Valtuutettu pyytää kiinnittämään huomiota myös siihen, että tukiviittomiin turvautuminen ei auta lasta muodostamaan puhutusta kielestä täysimääräistä äidinkieltä. Tukiviittomat edellyttävät puhutun kielen kuulemista ja ymmärtämistä. Jos lapsi ei apuvälineen kanssa kuule riittävän hyvin, hänen kielelliset virikkeensä jäävät vähäisiksi. Tämä vaikeuttaa lapsen mahdollisuuksia omaksua puhuttua kieltä ja toimia puhutun kielen varassa. On huomattava, että tukiviittomat eivät ole kieli.
Viittomakielen aseman parantamiseksi yhdenvertaisuusvaltuutettu on antanut suosituksia yliopistosairaaloiden kuulokeskuksille. Alla olevan linkin kautta pääset lukemaan suositukset.
