Koulutuserot näkyvät edelleen tupakoinnin määrässä – tupakkapoliittisilla toimilla tulisi vaikuttaa tupakan tarjontaan
Tupakoiva aikuisväestö polttaa vähemmän savukkeita kuin aiemmin ja tupakoivista päivittäin tupakoivien osuus on pienentynyt. Myös tupakoinnin lopettaminen on yleistynyt.
Mutta koulutusryhmien välillä on edelleen systemaattisia eroja: havaitut muutokset tupakoinnissa ovat pienempiä vähemmän koulutetuilla kuin korkeasti koulutetuilla.
Tupakoinnin lopettaneiden osuus joskus tupakoineista oli vähän koulutetuilla miehillä vuosina 1978–1988 35 prosenttia, kun vuosina 2009–2018 se oli 43 prosenttia. Korkeasti koulutetuille miehille osuudet olivat 41 prosenttia ja 55 prosenttia.
Vastaavat osuudet vähän koulutetuille naisille olivat 30 prosenttia ja 46 prosenttia ja korkeasti koulutetuille naisille 42 prosenttia ja 62 prosenttia.
”Tutkimus antaa vahvaa näyttöä siitä, että toteutetut tupakkapoliittiset toimet ovat onnistuneet vähentämään väestön tupakointia. Terveyden eriarvoisuuden kaventamisen näkökulmasta on kuitenkin tarpeellista varmistaa, että käytössä on toimia, joilla tavoitetaan vähemmän koulutetut tupakoijat”, sanoo erityisasiantuntija Otto Ruokolainen THL:stä.
Tupakointi aiheuttaa yhteiskunnalle noin 1,3 miljardin menot. Tupakoinnin aiheuttamat kustannukset terveydenhuollolle ovat noin 340 miljoonaa euroa. Tupakasta vieroitus on kustannustehokasta terveydenhuollolle.
Koska entistä suurempi osa tupakoijista tupakoi vähemmän, antaa se hyvät edellytykset tupakoinnin lopettamiseen ja siihen tulisi kannustaa aktiivisesti. Myös vähäinen tupakointi on terveydelle haitallista.
”Hyvinvointialueet ovat avainasemassa tupakoinnin lopettamisen palveluiden järjestämisessä ja tarjoamisessa ja voivat toimillaan kaventaa tupakoinnissa havaittuja suuria väestöryhmien välisiä eroja. Yksinkertainen tapa tavoittaa myös vähemmän tupakoivia on sisällyttää mini-interventio rutiininomaiseksi osaksi vastaanottotyötä”, Ruokolainen toteaa.
Myyntipaikkojen vähentäminen tukee tupakoinnin ehkäisyä ja lopettamista
Suomen tupakkalain tavoitteena on, että vuonna 2030 alle viisi prosenttia väestöstä käyttää tupakka- ja nikotiinituotteita. Tavoitteen saavuttaminen vaatii lisätoimia.
Tupakkapoliittiset toimet ovat keskittyneet pääosin kysynnän vähentämiseen esimerkiksi markkinointikiellolla, verotuksellisin keinoin sekä vähentämällä tuotteiden houkuttelevuutta. Näiden lisäksi tulisi jatkossa vaikuttaa myös tupakan tarjontaan.
Kansainvälisten tutkimusten mukaan tupakan myyntipaikkoja on suhteessa asukasmäärään enemmän alueilla, joiden asukkailla on matalampi tulotaso. Nyt vastaava havaittiin myös Suomessa.
”Tulos kertoo siitä, että tupakka- ja nikotiinituotteiden myynnin luvanvaraisuus ei riitä itsessään ehkäisemään myyntipaikkojen kasautumista. Myyntilupajärjestelmää on kehitettävä, jotta se tukee tupakoinnin ehkäisyä ja lopettamista kaikissa väestöryhmissä”, sanoo erityisasiantuntija Hanna Ollila THL:stä.
Lisätietoa
A Nationally Representative Study of the Hardening Hypothesis Among Educational Groups Over Four Decades. Nicotine & Tobacco Research.
Tutkimus perustuu yli 40 vuoden seurantaan, jossa tarkasteltiin 25–64-vuotiasta aikuisväestöä Suomessa vuosina 1978–2018. Tutkimus tehtiin yhteistyössä THL:n ja Helsingin yliopiston tutkijoiden kanssa.
Tupakan myyntipaikkojen alueelliset ja sosiodemografiset erot. Tutkimuksesta tiiviisti 26/2023.
Tutkimuksessa on tarkasteltu alueiden tulo- tai koulutustason sekä työttömyysasteen yhteyttä tupakan myyntipaikkojen esiintyvyyteen ja tiheyteen.
Tupakka - THL:n verkkopalvelu.
Otto Ruokolainen
erityisasiantuntija
puh. 029 524 6241
Hanna Ollila
erityisasiantuntija
puh. 029 524 8617
etunimi.sukunimi(at)thl.fi
