Blogit Tie Työelämään -palvelusta
Tie työelämään -sivuston sulkeuduttua huhtikuussa 2022, siellä olleet Työkykyohjelman blogit löydät täältä.
Tämän sivun sisältö
Imatran Rempparyhmässä on hyvä meininki
Työkykyohjelman juttusarja: Mitä on olla osatyökykyinen työelämässä
Työkykyohjelman juttusarja: Tutkimuksella voidaan jäsentää monimutkaisuutta, myös Työkykyohjelmassa
Työkykyohjelman juttusarja: Työkyky – muuntuva ja muuntautuva tila
Työkykyohjelman juttusarja: Resilienssiä pöytään ja huiveista kiinni hankkeissa
Työkykyohjelman juttusarja: Työkykyohjelma pirullisten ongelmien äärellä
Työkykyohjelman juttusarja: Asiakkaana työnantaja – työhönvalmentaja siltoja rakentamassa työnantajan ja työllistyjän välillä
Kehittäjäasiakas matkalla kohti lempeää työelämään paluuta
Imatran Rempparyhmässä on hyvä meininki
Julkaistu 16.12.2021 Tie Työelämään -palvelussa
Jani Kainulainen teki Rempparyhmässä töitä kuukausipalkalla. Jonkun toisen kohdalla vaihtoehtona voisi olla myös tienaaminen keikkatyöllä tai tuotemyynnillä verkkokaupassa, kunhan vain tukijärjestelmän kanssa yhteensopiva palkkausmalli löytyy.
Kun nurmikko on siisti, pensaat karsittu ja risut kiikutettu peräkärryyn, tilaaja pyytää viisi hyväntuulista miestä ja heidän ohjaajansa tauolle. Mehu- ja pullatarjoilun lomassa hän kyselee porukkaa omakotitalonsa pihatöihin myös seuraavaksi kesäksi. Rempparyhmä on taas tehnyt loistotyötä.
– Oon Kainulaisen Jani Joutsenon Pappilakodilta, esittäytyy nelikymppinen kaveri Imatran vammaispalvelujen työvalmennuskeskuksen lounaskahvilassa.
Janin työtunnit ovat haastattelupäivänä tulleet täyteen ja työvaatteet vaihtuneet pikkutakkiin. Ensimmäisestä palkkatyöstään Jani kertoo innostuneena. Takana on kolme kuukautta Eksoten työvalmennuskeskuksen ensimmäisen Rempparyhmän remmissä.
– Raivaussahaa oon käyttänyt, mättänyt puita kuuriin ja sen sellaista, tarinoi Jani kokemuksistaan.
Työvälineinä tutuksi ovat tulleet niin raivaus- ja sähkösaha kuin päältä ajeltava ruohonleikkurikin.
– Olen haravoinut lehtiä ja korjannut ja huoltanut laituriakin, Jani jatkaa.
Iso osa kesän työtunneista on kulunut yritysten tilaamissa satama-alueen kunnossapito- ja huoltohommissa. Myös yhdistykset ja yksityiset ovat buukanneet ryhmää siivous-, ulko- ja remonttitöihin.
Mikä on Rempparyhmä
Rempparyhmä on Etelä-Karjalan sosiaali- ja terveyspiiri Eksoten alihankintamallin pilottiryhmä. Sen taustalla on Työtä-hanke eli osana hallituksen Työkykyohjelmaa oleva Etelä-Karjalan osatyökykyisten työkykyohjelma 2020–2022.
Jani on ollut mukana hankkeen ensimmäisessä Rempparyhmässä. Myöhemmin ryhmiä käynnistyy vielä lisää. Alihankintamallin pilotin tavoitteena on työllistää vähintään viisitoista osatyökykyistä henkilöä.
Ryhmämuotoisessa alihankintamallissa rempparyhmäläisille maksetaan palkkaa. Huoltosuhteinen työtoiminnan palvelu muuttuu palkkaperusteiseksi työksi tuetun työllistymisen avulla. Työllistämismalli on kansallisestikin uusi.
Työpaikat etsii ja toiminnan koordinoi Eksote, jonka kanssa työtä tekevät asiakkaat allekirjoittavat työsopimuksen. Työnantaja ja palkanmaksaja Eksote laskuttaa palveluista työn tilaajia. Työaika on viisitoista tuntia viikossa eli noin 38% täydestä työajasta, ja palkkatason määrittää työehtosopimus.
Tavoitteena on luoda pysyvä toimintamalli tuettuun työllistymiseen: yhtenäinen, monialainen palvelukokonaisuus ja työkyvyn tuki sote-keskusta varten.
– Tärkeintä on siis luoda sellaiset rakenteet, joissa tuetun työllistymisen keinot vaikeimmin työllistyvien apuna toimivat, kuvailee työvalmennuskeskuksen esimies Minka Hänninen.
Hän mainitsee käytännön esimerkkejä asiakastilanteista:
– Me arvioimme ja tuemme työkykyä monella eri tavalla. Opastamme myös itsearviointiin, jossa apuna on esimerkiksi Kykyviisari. Sillä asiakkaat arvioivat omaa työ- ja toimintakykyään, vahvuuksiaan ja kehittymisen paikkojaan.
Entä ryhmän merkitys?
Palkkatyö on tarkoittanut Janille myös aamukuuden herätyksiä ja bussilla kuljettuja työmatkoja Joutsenosta Imatralle.
– Oli kyllä rankkaakin, mutta onneksi sain viikonloput huilata, nauraa Jani ja tarinoi samaan soittoon lauluharrastuksestaan ja viikonloppujen konserttireissusta.
Työsuhteen aikana Jani hankki myös ensimmäisen kännykkänsä. Sen suojakuoreen hän on kiinnittänyt tärkeän ihmisen valokuvan.
Työkavereita, rempparyhmän muita jäseniä Jani kehuu.
– Kiva olla ryhmässä. Ei tarvii yksinään olla. Nää on ihan parhaita kavereita.
Osan ryhmästä Jani tunsi ennestään ja osaan tutustui työmaalla. Hymyillen Jani muistelee myös työpäivien lomassa olleita mukavia lounashetkiä ravintola Alppimajassa.
Mitä tekevät työvalmentaja ja työhönvalmentaja?
Jani Kainulaiselle palkkatyö on ollut mieleinen kokemus.
– Oon tykännyt, kertoo Jani ja innostuu kehumaan ryhmän ohjaajaa, työvalmentaja Riku Kamusta.
– Riku on mukava ihminen ja hyvä pomo, ohjaa hyvin ja kehuu onnistumisista.
Työvalmentaja paitsi huolehtii töiden sujumisesta, myös opastaa osaltaan rempparyhmäläisiä tunnistamaan omia voimavarojaan ja vahvuuksiaan. Juuri tämä työvalmennuskeskuksen valmentava työote on alihankintamallille luonteenomainen.
Toinen tärkeä ammattilainen rempparyhmäläisten arjessa on työhönvalmentaja. Hän opastaa prosessissa, johon kuuluvat muun muassa tuetun työllistymisen päätös, TE-toimistoon työnhakijaksi ilmoittautuminen ja palkkatukipäätös.
– Tätä puolta työstämme voisi kuvata sosiaalityön lähestymistavaksi, kertoo Työtä-hankkeen projektityöntekijä Mika Piiroinen.
Sekä työvalmentaja että työhönvalmentaja tukevat niin työntekijää kuin työn tilaajaakin.
Tavoitteena on sijoittuminen avoimille työmarkkinoille
Minka Hänninen ja Mika Piiroinen muistuttavat päättäjiä siitä, että työhönvalmennukseen kannattaa satsata. He toivovat lainsäädäntöä byrokratian poluilla navigoinnin tueksi. Kuva: Hanna Koikkalainen
Jo ennen Työtä-hanketta työvalmennuskeskuksen asiakkaat ovat työtoiminnassa tehneet erilaisia remonttitöitä ja työskennelleet ruokahuollossa ja siivouspalveluissa. Koska palvelumyynti ulkoisille tilaajille ei ole perinteistä sote-toimintaa, alihankintamallin rakentamisen yhteydessä on keskusteltu yksityiskohdista lakimiehen ja Kilpailu- ja kuluttajaviraston kanssa.
Hankkeessa mietitään huolellisesti paitsi työsuhteeseen liittyviä asioita, myös palveluiden hinnoittelua, markkinoita ja kilpailuasetelmaa. Mika Piiroinen alleviivaa sitä, etteivät myytävät palvelut kilpaile alueen yritystoiminnan kanssa. Toiminnan luonne säilyy sosiaalihuollolle tyypillisenä. Työntekijät eivät ole rakennusalan ammattilaisia, vaan osatyökykyisiä, jotka tarvitsevat tukea työllistymiseensä ja joiden on vaikea työllistyä.
Parhaimmillaan pitkän tähtäimen tavoite on sijoittuminen avoimille työmarkkinoille.
– Ensisijaista on kuitenkin oppia sosiaalisia ja työelämätaitoja, kuvaa Piiroinen.
Hän myös muistuttaa, että alihankintamallista voi aina palata takaisin perinteiseen työtoimintaan.
Piiroinen jatkaa kertomalla esimerkkejä aikaisempien työhönvalmennettavien työllistymisestä esimerkiksi piha-alueiden hoitoon ja siivoukseen.
– Kyllä sitä tapahtuu. Taustalla on silloin työnantajan arvovalintoja, joita ei mitata rahalla. Kun töitä pilkotaan, yllättävän monesta hommasta löytyy osatyökykyisille sopivia tehtäviä.
Työllistämistä helpottaa palkkatuki, jota kaikki työnantajat voivat hakea.
Teksti: Tuulevi Aschan
Työkykyohjelman juttusarja: Mitä on olla osatyökykyinen työelämässä?
Julkaistu 18.11.2021 Tie työelämään -palvelussa
Kaveria ei jätetä -hankkeen kokemuskehittäjät Iita (vas.), Minka, Päivi, Noora, edessä keskellä Nina ja oikealla palvelumuotoilija Sanna.
Mitä tarkoittaa osatyökykyinen? Onko se sitä, että toinen käsi tai jalka tai ehkä molemmat niistä eivät toimi? Onko kuulo heikentynyt tai ei kuule lainkaan? Onko näkemisen kanssa ongelmia vai eikö näe lainkaan? Onko mielen kanssa sellaisia haasteita, jotka vaikuttavat työkykyyn? Syitä voi olla monia.
Työtä työkyvyn mukaan
Mitä on osa-aikainen työ? Kokoaikainen työaika on työaikalain mukaan enintään kahdeksan tuntia vuorokaudessa ja neljäkymmentä tuntia viikossa. Osa-aikainen työ voi siis olla melkein mitä vaan, mikä on tätä vähemmän. Päivittäinen työaika voi olla esimerkiksi viisi tuntia tai työpäiviä voi olla viikossa vaikkapa kolme.
Kun itse sairastuin, minusta tuli osatyökykyinen. Menetin kävelykykyni, mutta liikun itsenäisesti pyörätuolilla. Työni muokattiin minulle sopivaksi, korvattiin aikaisemmat kävelyä vaativat työni muilla tehtävillä. Jatkoin kuitenkin työtäni kokoaikaisena. Kun sairauteni eteni, siitä aiheutui minulle uupumusta. Silloin työni muutettiin minulle sopivaksi osa-aikaiseksi. Tein edelleen samaa työtä, mutta päivittäistä työaikaani lyhennettiin.
Kävin joka päivä töissä ja jaksoin elää elämääni myös töiden jälkeen. Olin erittäin kiitollinen ja iloinen siitä, että sain olla edelleen yksi työntekijä muiden joukossa ja kuulua työyhteisöön, joka oli tullut minulle rakkaaksi vuosien aikana. Työyhteisöstä saa paljon positiivista energiaa! Olin siis osatyökykyinen osa-aikaisessa työssä.
Jos yksi ”pala” ei toimi, jäljellä on vielä monia ehjiä ”paloja”, jotka toimivat ja näillä pystyy tekemään monenlaisia töitä, kun vaan sille annetaan mahdollisuus.
Osatyökykyisellä on käytössään osa työkyvystään
Miltä tuntuu olla osatyökykyinen? Miten muut suhtautuvat osatyökykyiseen? Voitko elää normaalia elämää osatyökykyisenä? Kuka määrittelee, mikä on normaalia? Saako töitä, jos on osatyökykyinen? Pidetäänkö osatyökykyistä tasavertaisena työelämässä?
Tässä on paljon kysymyksiä, jotka toivottavasti herättävät ihmisiä ajattelemaan ja suvaitsemaan monenlaisia ihmisiä työelämässä ja antamaan osatyökykyiselle mahdollisuuden työskennellä muiden kanssa.
Työikäisistä suomalaisista noin 1,9 miljoonalla eli yli puolella on jokin pitkäaikaissairaus tai vamma, mikä tekee heistä osatyökykyisen. Minä olen yksi heistä.
Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan osatyökykyisillä ”on käytössään osa työkyvystään” ja ”osatyökykyisiä voivat olla esimerkiksi vammaiset, pitkäaikaissairaat, vakavasta sairaudesta toipuvat, elämänkriisin kokeneet, pitkäaikaistyöttömät” sekä ne ”joiden työ- ja toimintakyky on alentunut vamman, sairauden tai sosiaalisten syiden takia”.
Työturvallisuuskeskus tarkentaa julkaisussaan, että ”osatyökykyisellä tarkoitetaan henkilöä, jolla on käytössään osa työkyvystään ja halu tämän kyvyn käyttämiseen”.
Kokemuskehittäjät kehittävät ja muokkaavat asenteita
Kaveria ei jätetä -hanke on osa hallituksen Työkykyohjelmaa ja sen rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö (STM). Itse saan olla mukana hankkeessa kehittämässä osatyökykyisten työpalveluita Turussa, Laitilassa, Liedossa ja Uudessakaupungissa.
Hankkeessamme on kahdeksan kokemuskehittäjää. Meillä jokaisella on suuri halu kehittää palveluita, jotta jokainen kaltaisemme osatyökykyinen löytäisi itselleen sopivia töitä ja saisi mahdollisimman hyvät työllistymistä tukevat palvelut.
Osatyökykyiset pitää pystyä työllistämään nykyistä paremmin. Se vaatii kuitenkin ajattelutavan ja asenteiden muutoksia. Julkinen sektori voisi olla siinä hyvänä esimerkkinä ja näyttää muille mallia, kuinka esimies ja työntekijät tukevat osatyökykyistä ja ottavat heidät joukkoonsa ilman ennakkoluuloja.
”Sinun tulee olla se muutos, jonka haluat nähdä maailmassa.” –Gandhi
Työ on tärkeää
Sen tajuaa vasta sitten, kun se sattuu omalle kohdalle. Nimittäin sen, että enää ei olekaan töitä, yhtäkkiä oletkin työtön. Itselleni kävi juuri näin.
Sain olla samassa työpaikassa kaksikymmentä vuotta, sain olla rakentamassa hyvinvointia. Viihdyin työpaikassa erittäin hyvin. Rakastin työtäni ja työkavereitani. Minulla oli maailman paras esimies. Joka aamu heräsin hyvillä mielin ja lähdin innoissani töihin.
Näihin työvuosiin mahtui paljon. Aloitin nuorena, terveenä. Sairastuin työskenneltyäni työpaikassani kymmenen vuotta. Esimieheni oli erittäin huomaavainen, hän ymmärsi tilanteeni täysin. Hän järjesti minulle kaikki työpaikalla tarvittavat muutokset. Työnkuvani muokattiin minulle sopivaksi tilanteitteni mukaan. Hänen eläkkeelle jäämisensä tuntui surulliselta.
Aavistin jo silloin, että se vaikuttaa myöhemmin myös minun työhöni. Tuli YT-neuvottelut ja uusi esimieheni sanoi: ”Heippa”. En ymmärtänyt, en ollut osannut odottaa sitä lainkaan. Se tuntui todella pahalta. Kaikki piti olla hyvin. Työpaikalleni oli tehty kaikki työtekooni tarvittavat muutokset. Työ, jota tein, ei loppunut vaan se siirrettiin jollekin toiselle tehtäväksi.
Uuden alku
Aloitin uuden työpaikan etsimisen, mutta se ei ollut helppoa pyörätuolia käyttävälle osatyökykyiselle. Kävin päivittäin TE-palveluiden www-sivustossa, tein useita avoimien työpaikkojen hakemuksia. Joskus pääsin jopa haastatteluun. Ei niihin haastatteluihinkaan niin vaan menty, oli esteitä, pyörätuolilla ei päässyt sisälle itsenäisesti. Jonnekin paikkaan menin jopa varaston kautta lastauslaiturilta tavarahissin kanssa. Ei sekään haitannut, pääasia, että pääsin sisälle ja innoissani odotin, että jos nyt onnistaisi. Ei onnistanut silloinkaan.
Lopulta onnistuin… Nyt teen töitä eläkkeen rinnalla, olen Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin kokemusasiantuntija, Lounais-Suomen neuroyhdistyksen kokemustoimija sekä Liedon vanhus- ja vammaisneuvoston jäsen. Paremmin ei voisi olla.
”Kun yksi ovi onneen sulkeutuu, toinen avautuu. Usein jäämme kuitenkin tuijottamaan sulkeutunutta ovea niin pitkäksi aikaa, ettemme huomaa ovea, joka on avautunut.” –Helen Keller
Nina Merikanto
kokemusasiantuntija
Mottoni: Älä pelkää – Jää hyvä elämä – Elämättä.
Hanke on osa STM:n Työkykyohjelmaa
Lisää tietoa Työkykyohjelmasta
STM:n työkykyohjelmasivusto
THL:n työkykyohjelma
TEM:n työkykyohjelmasivusto
Työkykyohjelman juttusarja: Tutkimuksella voidaan jäsentää monimutkaisuutta, myös Työkykyohjelmassa
Julkaistu 4.10.2021 Tie työelämään -palvelussa
Sosiaali- ja terveysministeriön (STM) Työkykyohjelman hankkeet ovat suuren ja monimutkaisen tehtävän äärellä. Ohjelman tavoitteet koskevat niin työkyvyn tukea tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksissa kuin työllistymistä tukevia menetelmiäkin sosiaalihuollossa. Nämä kokonaisuudet koskevat hankealueilla hyvin laajaa toimijajoukkoa. Lisäksi käynnissä on useita muita kehittämis- ja uudistushankkeita, kuten työllisyyden kuntakokeilu ja sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus.
Samat monimutkaisuuden haasteet koskevat myös 22 alueellisen hankkeen arviointia. Työkykyohjelman arviointi- ja seurantatutkimuksen toteuttavat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos sekä Työterveyslaitos. Tutkimuksemme tavoitteena on tuottaa tietoa hankkeiden toimeenpanosta, tuloksista, vaikutuksista ja vaikuttavuudesta sekä kohderyhmän palvelujen ja etuuksien yhteensovittamisesta. Tutkimuksella tuetaan myös sosiaaliturvauudistuksen valmistelun tietopohjaa.
Kompleksisuus arviointitutkimuksessa
Arviointitutkimuksessa monimutkaisuuden tai kompleksisuuden näkökulma on ollut vahvasti esillä 1990-luvulta lähtien ja voimistunut edelleen 2000-luvulla. Taustalla on useita syitä ja kehityskulkuja.
Ensinnä muutosta voidaan nähdä hallinnossa ja toimintapolitiikoissa, joissa on tunnistettu ns. ilkeiden ongelmien monisyisyys ja siten tarve yhdistää eri hallinnonaloja ja niiden toimia. Tämä ilmenee muun muassa laajoina yhteiskunnallisina kehittämisohjelmina. Monimutkaisissa yhteiskunnallisissa ongelmissa, kuten osatyökykyisyys tai työttömyys, ei ole yhtä toimenpidettä, jolla ongelma voitaisiin ratkaista, eivätkä eri toimenpiteiden syy-seurausketjut ole yksiselitteisiä tai lineaarisia. Vaikutukset syntyvät usein vuosien tai jopa vuosikymmenien aikajänteellä.
Kyse on myös siitä, millaisin menetelmin tällaisista moniulotteisista ohjelmista saadaan luotettavaa tutkimustietoa. Perinteisesti ns. RCT-mallia eli satunnaistettua kontrolloitua koeasetelmaa on pidetty parhaimpana interventiotutkimuksessa. Laajoissa yhteiskunnallisissa kokeiluissa ja kehittämishankkeissa koeasetelmien luominen on käytännössä usein vaikeaa tai jopa mahdotonta. Interventio ei ole yksi selkeä toimenpide vaan pikemminkin kokoelma erilaisia toimia, joita voidaan soveltaa eri tavoin. Koeasetelma ei tällaisessa tilanteessa yksin tuota riittävää tietoa toimien vaikuttavuudesta.
Tarvitaan myös tietoa siitä, mitä intervention ”mustassa laatikossa” tapahtuu eli miten havaitut tulokset ja vaikutukset syntyvät. Systeemisen näkökulman mukaan syy-seuraussuhteisiin vaikuttavat useat eri tekijät liittyen muun muassa toiminnan laajempaan yhteiskunnalliseen kontekstiin, toimintaympäristöön, toimeenpanon käytännön toteutukseen ja mukana oleviin toimijoihin. Tulosten ja vaikutusten arviointiin tulee siten yhdistää prosessiarviointia eli toimeenpanoa koskevaa tietoa.
STM:n Työkykyohjelman arviointi- ja seurantatutkimuksen lähtökohdat
Työkykyohjelman arviointi- ja seurantatutkimuksessa pyrimme ottamaan moniulotteista hankekokonaisuutta haltuun hyödyntäen kompleksisten interventioiden arvioinnista kertynyttä tietoa. Tunnistamme, että kyse on paitsi ohjelman toimien ja tavoitteiden moninaisuudesta, myös toimintaympäristön moninaisuudesta. Valtakunnallisten uudistusten ja muutosten lisäksi hankealueiden tarpeet, toimijat ja toiminta-alueet ovat erilaisia.
Näemme, että arvioinnissa tulee huomioida eri näkökulmia. Keräämme tietoa ja näkemyksiä hankkeiden johdolta ja työntekijöiltä sekä asiakkailta ja eri sidosryhmiltä saadaksemme mahdollisimman kattavan kuvan ohjelman toimeenpanosta, tuloksista, vaikutuksista ja vaikuttavuudesta.
Käytämme tutkimuksessa niin määrällisiä kuin laadullisiakin tutkimusmenetelmiä. Keräämme hankkeista tietoa erilaisin kyselyin ja haastatteluin sekä asiakirja-aineistoa ja havainnointia käyttäen sekä muodostamme kattavan rekisteriaineiston hankkeiden osallistujista. Erilaiset menetelmät tuottavat omanlaistaan tietoa ja täydentävät toinen toisiaan.
Vaikuttavuuden ymmärrämme laajemmin tavoitteiden suuntaisena muutoksena kuin lineaarisena syy-seuraussuhteena. Samalla olemme kiinnostuneita myös niistä ennakoimattomista vaikutuksista, joita ohjelmassa voi syntyä.
Viimeisenä, muttei vähäisimpänä, teemme tiivistä yhteistyötä hankkeiden kanssa tutkimusaineiston keruussa. Tämä lisää myös ymmärrystämme hankkeiden tavoitteista, toimista ja toimintaympäristöstä.
Näillä keinoin uskomme pystyvämme jäsentämään Työkykyohjelman moniulotteista kokonaisuutta ja tuottamaan luotettavaa tietoa hankkeiden toimeenpanosta, tuloksista, vaikutuksista ja vaikuttavuudesta, kaikessa monimutkaisuudessaan.
Peppi Saikku
tutkimuspäällikkö
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Matti Joensuu
vanhempi tutkija
Työterveyslaitos
Lisää tietoa Työkykyohjelmasta
STM:n työkykyohjelmasivusto
THL:n työkykyohjelma
Työterveyslaitoksen työkykyohjelmasivusto
TEM:n työkykyohjelmasivusto
Muu kirjallisuus
Barbrook-Johnson, P. ym. (2021) Policy evaluation for a complex world: Practical methods and reflections from the UK Centre for the Evaluation of Complexity across the Nexus. Evaluation, Vol. 27(1) 4–17.
Juvonen-Posti P., Saikku P. ja Turunen J. (toim.) (2020) Elinikäistä osallistumista vai elämää työ edellä? Työikäisten monialaisten palveluiden yhteensovittaminen ja vaikuttavuuden arviointi -loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:40.
Koivisto, J. (2021)Lineaarisesta systeemiseen vaikuttavuuskäsitykseen.Blogikirjoitus Innokylässä. 23.03.2021.
Minary, L. ym. (2019)Which design to evaluate complex interventions? Toward a methodological framework through a systematic review.BMC Medical Research Methodology (2019) 19:92.
Moore, G.F. ym. (2015)Process evaluation of complex interventions: Medical Research Council guidance BMJ 2015;350:h1258.
Sanderson, I. (2000) Evaluation in Complex Policy Systems. Evaluation, Vol 6(4): 433–454.
Työkykyohjelman juttusarja: Työkyky – muuntuva ja muuntautuva tila
Julkaistu 13.9.2021 Tie työelämään palvelussa
"Olemme luoneet nykyisen maailman ajattelullamme, joten emme voi muuttaa sitä ilman, että muutamme ajattelutapaamme." Albert Einstein.
Työkyky on käsite, jota käytetään arkikielessä, virallisissa dokumenteissa ja tieteellisessä kirjallisuudessa monin eri tavoin. Yksinkertaisimmillaan työkyky tarkoittaa ihmisen kykyä tehdä työtä tai suoriutua omassa työtehtävässään (Järvikoski ym. 2018). Elämä ei ole kuitenkaan yksinkertaista, emmekä voi määrittää henkilön työkykyä ilman hänen elämäntilanteensa kokonaisvaltaista tarkastelua.
Ihminen on aina kokonaisuus ja niin myös hänen työkykynsä. Elämä tuo muutoksia, meille voi yllättäen tapahtua asioita, jotka muuttavat työkykyämme joko tilapäisesti tai jopa pysyvästi. Voimme sairastua, joutua onnettomuuteen ja myös työttömyyden pitkittymisellä on vaikutusta työkykyyn. Toisinaan henkilö on voinut koko ikänsä toimia osatyökykyisenä ja selviytyä työtehtävistään loistavasti. Ihmisten työkyky näyttäytyy siis hyvin monimuotoisena, kuten elämäkin!
Työkyvyn ja sen vastaparin työkyvyttömyyden käsitteitä tulkitaan myös monin eri tavoin ja erilaisista viitekehyksistä käsin. Tavallisimmat tavat määritellä työkykyä ja työkyvyttömyyttä ovat perustuneet ihmisen ja työn yhteensopivuuteen tai ihmisen kykyyn vastata toiminnallaan työn tavoitteisiin ja suorittaa niitä työtehtäviä, joita hänen työhönsä kuuluu (Järvikoski ym. 2018).
Mielenkiintoista on pohtia, mikä on ihmisen toimintakyky työkykyisyyden ja työkyvyttömyyden välissä? Ja minkälaisia keinoja meidän pitäisi ottaa käyttöön, jotta tuo ns. välitila tunnistettaisiin ja tunnustettaisiin kuuluvaksi usein yhdeksi osaksi ihmisen elämää.
Työkyvyn arvio ja työkyvyn edistäminen
”Olosuhteet eivät tee elämästä sietämätöntä, vaan merkityksen ja tarkoituksen puuttuminen.” Viktor Frankl.
Työkykyä arvioidaan usein lääketieteellisin perustein ja silloin arvioissa keskitytään usein työkyvyttömyyden arviointiin. Tällöin arvioinnin kontekstissa työkyky tulkitaan ensi sijassa yksilölliseksi, ihmisen terveyteen ja toimintakykyyn liittyväksi ominaisuudeksi, jota voidaan parhaiten arvioida kliinisin keinoin.
Suomalaisessa sosiaalivakuutusjärjestelmässä lääketieteellisellä työkyvyn arviolla on keskeinen rooli toimeentuloon liittyvissä asioissa, silloin kun palkkatyö ei ole mahdollista (Järvikoski ym. 2018). Työkyvyn arvioinnissa käytetty työkyvyn tulkinta voi myös vaikuttaa siihen, millä keinoin työkykyä edistetään, sillä työkyvyn edistämiseen usein siirrytään arvioinnin kautta (Mäkitalo 2010).
Kun tavoitteena on työelämässä jatkaminen tai työelämään palaaminen, niin merkittävää on, että työkyvyn arvioinnissa painotetaan työllistymiskykyä. Sillä tarkoitetaan olemassa olevaa työkykyä ja työssä pärjäämistä (Työterveyslaitos 2021).
Tukijat ovat todenneet, että työllistymiskyvyn tukemisen tarve korostuu esimerkiksi pitkäaikaistyöttömillä, joiden osalta tavanomaiset työkyvyn tuen toimet eivät ole olleet riittäviä. Tällöin tarvitaan räätälöityjä tukitoimia mahdollistamaan työllistymistä ja työssä pärjäämistä (Juvonen-Posti ym. 2020). Työkyvyn edistämisessä painopiste on niissä tekijöissä tai olosuhteissa, joihin vaikuttamalla henkilön työssä selviytymistä voidaan parantaa.
Työkyvyn edistämisen ja kuntoutuksen toimintaotteeseen kuuluu, että pyritään samanaikaisesti toisaalta kohentamaan yksilön voimavaroja, toisaalta vaikuttamaan hänen työhönsä sekä toimintamahdollisuuksiinsa työssä sekä työ- ja elinympäristössä (Ilmarinen ym. 2006).
Näiden näkökulmien valossa ei siis ole yhdentekevää, miten puhumme henkilölle, kun arvioimme hänen työkykyään. Puhummeko tulevaisuudesta positiivisesti mahdollisuuksien näkökulmasta vai ainoastaan menetyksen näkökulmasta?
Työkyvyn heikentyminen tuottaa ymmärrettävästi henkilölle surua ja murhetta. Tälle surutyölle on annettava oma aikansa, mutta ihminen pääsee eteenpäin nähdessään uusia alkuja ja mahdollisuuksia, joihin tarttua; tulevaisuuden. Kapea käsitys työkyvystä ja siihen vaikuttavista tekijöistä voi estää asiantuntijoita näkemästä laaja-alaisen kuntoutuksen vaihtoehtoja. Silloin myös päätös luokitella henkilö työkyvyttömäksi tai vailla kuntoutumismahdollisuuksia olevaksi tehdään ilman, että kaikkia potentiaalisia toimintatapoja harkitaan (Järvikoski ym. 2018).
Työkyvyn edistäminen on yhteistyötä
”Kun yksi ovi onneen sulkeutuu, toinen avautuu. Usein jäämme kuitenkin tuijottamaan sulkeutunutta ovea niin pitkäksi aikaa, ettemme huomaa ovea, joka on avautunut.” Helen Keller.
Perinteisen lääketieteellisen ajattelun mukaan ihmisen työkyky palautuu ja kehittyy sitä mukaa, kun terveys ja toimintakyky parantuvat hoidon ja harjoitteiden avulla. Sama sairaus tai vamma asettaa kuitenkin eri työtehtävissä ja elämäntilanteissa oleville erilaisia tuen tarpeita työkyvyn kohentamiseen, palautumiseen tai ylläpitämiseen.
Suuri osa työikäisille tyypillisistä vaivoista on erilaisten oireiden ja kroonisten tilojen yhdistelmiä, joihin ei löydy parantavaa lääketieteellistä hoitoa. Tutkimuksissa on havaittu, että oireiden pitkittyessä työhön paluun todennäköisyys pienenee ja työkyvyn heikentymiseen vaikuttavat yhä enemmän muut kuin lääketieteelliset syyt (Järvikoski ym. 2018).
Työkyvyn haasteiden käsittely on siis usein monimutkaista ja juuri siitä syystä työkyvyn asioiden edistäminen ei etene ilman asiantuntijoiden yhteistyötä. Työkyvyn tuki onnistuu ammattilaisten kesken, kun on sovittu yhteisesti tavoitteet, käytänteet ja yhteistyön mahdollistavat rakenteet. Työkyvyn tukemisen onnistumisen edellytyksiä ovat jaettu käsitys työkyvystä, yhteinen sopiminen omasta ja toisten rooleista sekä selkeät prosessit kohti toimijoiden yhteistä päämäärää (Juvonen-Posti ym. 2021).
Ammatillisen kuntoutuksen piirissä toimivia ammattilaisia tulisi ohjata ja kouluttaa laaja-alaiseen viitekehykseen, jossa työ ja ympäristötekijät ovat keskeisessä asemassa, sekä tuntemaan kuntoutuksen käytännön prosessit kokonaisuutena. Työkyvyn tai työllistymisen tukeminen (kuntoutusyhteistyö) voi vaikeutua, mikäli yhteistyökumppanien viitekehykset poikkeavat olennaisesti toisistaan tai jos käsityseroista ei keskustella (Järvikoski ym. 2018).
Työkykykoordinaattori – mukana työkykyä edistämässä
Suomessa on meneillään useita Työkykyohjelman hankkeita. Työkykyohjelma on osa hallitusohjelmaa, ja sen avulla tavoitellaan työllisyysasteen nostoa. Sosiaali- ja terveysministeriö toteuttaa ohjelman yhdessä työ- ja elinkeinoministeriön kanssa vuosina 2019–2023. Olemme myös Helsingissä mukana Työkykyisempi Stadi -hankkeena kehittämässä työkyvyn tuen mallia terveys- ja hyvinvointikeskuksissa. Hankkeemme tavoite on vahvistaa sekä työkyvyn tuen tarpeen tunnistamista että osaamista terveys- ja hyvinvointikeskuksissa ja lisätä moniammatillista yhteistyötä työkyvyn tuen asioissa.
Hankkeessamme toimii kolme työkykykoordinaattoria, jotka antavat konsultaatiota työkyvyn asioissa sote-alan ja työllisyyspalveluiden ammattilaisille sekä ohjaavat ja neuvovat työttömiä tai työelämän ulkopuolella olevia asiakkaita työkyvyn tuen pulmissa. Työkykykoordinaattoreiden työn tavoitteena on asiakkaan terveyden edistäminen, osaamisen vahvistaminen ja omien vahvuuksien löytyminen. Näiden keinojen avulla tuemme asiakkaan työllistymiskykyä, jolloin on mahdollista palata takaisin joko kokoaikaiseen tai osa-aikaiseen työhön.
Asiakkaiden tilanteet ovat usein monimutkaisia. Tästä johtuen teemme moniammatillista ja monialaista yhteistyötä asiakkaan verkoston kanssa. Tarpeen mukaan kokoamme myös asiakkaalle hänen tilannettaan edistävän verkoston. Merkittävä yhteistyökumppanimme on KELAn Työkykyohjelman projektityöntekijä, jonka kanssa selvittelemme yhdessä mahdollisia kuntoutustoimenpiteitä.
Me työkykykoordinaattorit uskomme, että moniammatillinen ja monialainen työtapa asiakkaan työkyvyn tuen asioissa jatkaa kehittymistään. Työtavassa asiakas on osallinen omien asioidensa hoidossa ja hänellä on tukenaan tarvittavat asiantuntijat. Yhdessä olemme enemmän ja myös tuottavia, koska yhteisesti sovitut asiat myös edistyvät sujuvammin. Haluamme luoda tulevaisuuden uskoa työkyvyn tuen asiakkaille.
Peppi Pitkätossua lainatakseni: ”Sitä en ole koskaan ennen kokeillut, joten selviän siitä varmasti”.
Marita Pöllänen
työkykykoordinaattori
sosionomi YAMK
Työkykyisempi Stadi -hanke
Hanke on osa STM:n Työkykyohjelmaa
Lisää tietoa Työkykyohjelmasta
STM:n työkykyohjelmasivusto
THL:n työkykyohjelma
TEM:n työkykyohjelmasivusto
Lähteet
Ilmarinen J. Pitkää työuraa! Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopan Unionissa. Helsinki: Työterveyslaitos, 2006.
Juvonen-Posti P., Tarvainen K., Helin-Salmivaara A., Räsänen K., Liira J. Lääkäri työkykyä tukemassa. Lääketieteellinen aikakausikirja Duodecim 2021; 137(3): 293–300.
Juvonen-Posti P., Saikku P. ja Turunen J. (toim.) Elinikäistä osallistumista vai elämää työ edellä? Työikäisten monialaisten palveluiden yhteensovittaminen ja vaikuttavuuden arviointi -loppuraportti. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2020:40.
Järvikoski A., Takala E-P., Juvonen-Posti P., Härkäpää K. Työkyvyn käsite ja työkykymallit kuntoutuksen tutkimuksessa ja käytännöissä. Helsinki: Kela, Sosiaali- ja terveysturvan raportteja 13, 2018.
Mäkitalo J., Palonen J. Mitä on työkyky? Lääketieteellinen, tasapainomallin mukainen ja integroitu käsitystyyppi. Työ ja ihminen 1994; 8 (3): 155–162.
Mäkitalo J. Työkyvyn ulottuvuudet. Julkaisussa: Martimo K-P., Antti-Poika M., Uitti J., (toim.) Työstä terveyttä. Helsinki: Duodecim 2010.
Työterveyslaitos: Työkyvyn tuen koulutusmateriaali 2021.
World health statistics 2016: monitoring health for the SDGs, sustainable development goals.
Työkykyohjelman juttusarja: Resilienssiä pöytään ja huiveista kiinni hankkeissa
Julkaistu 21.6.2021 Tie työelämään palvelussa
Taas näitä hankkeita -fraasin ovat monet projektipäälliköt kuulleet. Osa on ehkä sanonut itsekin epätoivon hetkellä. Tämä teksti on omistettu teille kaikille. Niin, kyllä hankkeita ja kehittämisprojekteja on. Ja varmasti on tulevaisuudessakin niin kauan kuin yksilöt, yhteisöt ja organisaatiot haluavat kehittyä ja kehittää – haluavat haastaa olemassa olevia toiminta- ja ajattelumalleja sekä vastata erilaisiin yhteiskunnallisiin kipupisteisiin. Ajassa ja tilassa erilaisin mahdollisuuksin ja välinein, tekijöidensä näköisesti. Olemme osiemme summa.
Hankkeet toimivat äänitorvena
Hanketyössä, jos missä, pystyy keskittymään palavasti tietyn ongelman tai ongelmavyyhdin ratkaisemiseen, uuden luomiseen tai vaikkapa kokonaistilannekuvan luomiseen. Hankkeet ovat kuin lisäaivot ja kourat tietyn asian ympärillä, asiantuntijaverkon ympäröimänä. Hankkeissa selvitetään, tutkitaan, kootaan ja pureskellaan tietoa, kehitetään, luodaan, pilotoidaan, testaillaan, testaillaan uudestaan, toimeenpannaan ja ennen kaikkea vaikutetaan vallitsevaan tilanteeseen ja toimintatapoihin sekä tulevaisuuteen. Parhaimmillaan ne toimivat uutena pulssina, raikkaana kuohuna eteenpäin.
Kompleksiset vyyhdit tai pulmat eivät usein ratkea siinä ensimmäisessä, saati toisessakaan asiaan perehtyvässä hankkeessa, mutta hyvän hankkeen myötä ihmisten tietoisuus ja ymmärrys seuraaviin askeliin paranevat ja asiat jalostuvat. Niin sanotut ikuisuuskysymyksetkin nousevat pintaan aika ajoin, vallitsevan fokusoimisen ja yhteiskunnallisen keskustelun mukaisesti. Esimerkiksi osatyökykyisyys ja työmarkkinoiden kohtaanto-ongelmat yhdistettynä demografisiin muutoksiin ovat yksi aikamme taklattavista haasteista, joihin haetaan vastauksia ja konkreettisia ratkaisuja muun muassa Työkykyohjelmassa ja sen lukuisissa pilottihankkeissa.
Hankkeet toimivat merkittävänä äänitorvena: muistetaan tämäkin tärkeä asia ja pidetään huiviemme lisäksi kiinni siitä. Olipa kyse osatyökykyisten asioista, uuden potilastietojärjestelmän kehittämisestä tai ammattilaisten osaamisen kehittämisestä. Hankkeissa tapahtuva kehittämistyö on jatkumoa ja vastauksia johonkin, joskus lyhyemmällä aikajänteellä ja joskus pidemmällä. Historian ystävät ja kehittämisen konkarit tunnistanevat aikaperspektiivin asioiden kehittymiselle.
Hankeakrobatian peruskurssilla
Hyvä hanke on resursoitu asianmukaisesti sekä maustettu reippaasti asiaankuuluvalla tieto- ja osaamispääomalla. Sekaan ripaus proaktiivista toimintakulttuuria, verkostoituvaa työotetta ja yhteistyötahojen mukaan ottamista sekä erityisesti kuulemista. Fokus pidetään kirkkaana, vaikka välillä tuntuisi kuin rämpisi rämesuolla kohti karhun kitaa.
Se on onneksi vain tunne, ellei ole siellä suolla oikeasti suorittamassa jotain projektia tai päätynyt todella hämyiseen ja huonosti jäsenneltyyn hankkeeseen. Edistävinä voimina toimivat uteliaisuus ja aito motivaatio viedä asioita eteenpäin niin hankkeen sisällä kuin sen toimintaympäristössäkin.
Kun hankkeen tavoitteet, toimenpiteet ja actionplan ovat realistiset ja selkeät, hankkeen masterchef väkineen kiittää, ettei tarvitse valvoa turhaan unettomia öitä tai polttaa koko soppaa keittäjineen loppuun. Samalla on kuitenkin hyvä pitää mielessä mahdollisuus suunnanmuutoksiin ja kysymysten lisääntymiseen. Lisäkysymyksiä ei pidä säikähtää, ne ohjaavat eteenpäin ja voivat selkeyttää suuntaa merkittävästi. Siispä resilienssille ja vaikuttavalle viestinnälle on usein tarvetta, se on selvä etenkin nopeasyklisessä ja viestiärsykkeiden tulvimassa maailmassa.
Otetaan hyöty irti
Tärkeää hankkeen tulosten hyödyntämiseksi ja sopan yhteisaterioimiseksi on se, kuinka valmiita tai tietoisia toimintaympäristö ja toimijat ovat ottamaan hyödyn irti. Eli kuinka hankkeen tuloksia (kuten syntynyttä tietoa ja ymmärrystä, kulttuurin muutosta, verkostoja, toimintamalleja) hyödynnetään eri tavoin ajattelun ja toiminnan fokusoimisessa sekä osana toiminnan suunnittelua ja päätöksentekoa. Joskus tuloksista voi olla vaikea kertoa. Tuli vastoinkäymisiä, viestiminen ei ehkä ole se ydinvahvuus, tiedolla vaikuttaminen on ihan outo ilmaisu, tai substanssiosaaminen on hataraa. Tai ehkä kaikkea hyödyllistä ei hahmota kertomisen arvoiseksi.
Kylmä hikipisara painaa kulmakarvan reunassa ja epäilyttää. Viimeistään silloin hankeväen kannattaa kilauttaa kavereille ja lähteä uuteen nousuun. Siis soittaa sille verkostolle, jonka kanssa on pohtinut syntyjä syviä hankkeen tiimoilta ja mistä voisi löytyä ajatteluapua. Miettiä viestintää, kirkastaa ajatusta ja muistaa, että vaikkei projektin tulos olisi mitä suunniteltiin, sekin on tulos ja kertoo jotain tarpeellista.
Tuoda esille konkretiaa, selkeästi esitettynä ja pureskeltuna. Miettiä kaikkea sitä ulkoista ja sisäistä vaikuttamisen kanavaa, joka olisi hyvä valjastaa tulosten levittämiseen ja jatkojalostamiseen. Olla rinta rottingilla, kun on hankehommissa leivottu, kohotettu tai keitetty: osata hakea oikeutuksen edistämälleen asialle vaikka unissaan, elää tuloksenteon, eri intressien ja raportoinnin välimaastossa sekä pystyä taklaamaan eri suunnista tulevia haasteita tai vaateita varsinaisen oman ongelmanratkaisutehtävän ympärillä – hankemaailman akrobatian peruskurssi suoritettuna.
Hankereseptiikka avuksi
Taas näitä hankkeita -kommentoinnista tulee itselleni mieleen kommentoijan valitettavan huonot hankekokemukset ihmishistoriallisesti pienessä aikaikkunassa. Ehkä jokin edellä mainituista reseptiikan saloista ei ollut kunnossa joko hankkeessa tai toimintaympäristössä, ehkä oli vain huono päivä ja kiire uusille tuulille. Perinteinen muutosvastarinta, sekin on mahdollista. Tai ehkä aika ja paikka olivat vain väärät hankkeelle.
Näillä sanoilla tämä entinen ja nykyinen projektihäärä/-jäärä haluaa toivottaa kaikille kehittämistyön ammattilaisille ja hankeväelle inspiroivaa sekä voimaannuttavaa kesää.
Anne Sahrio
aluekoordinaattori
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
Työkykyohjelma
Lisää tietoa Työkykyohjelmasta
STM:n työkykyohjelmasivusto
THL:n työkykyohjelma
TEM:n työkykyohjelmasivusto
Työkykyohjelman juttusarja: Työkykyohjelma pirullisten ongelmien äärellä
Julkaistu 9.6.2021 Tie työelämään palvelussa
”Kuinka paljon yksinkertaisempaa kaikki olisikaan, mikäli organisaatiot toimisivat kuten koneet eli rutiininomaisesti, tehokkaasti ja ennustettavasti” – Vartiainen ym. 2012
Kuka sotkee päättäjien hyvät suunnitelmat? Oletko joskus ollut mukana hankkeessa tai muutoksessa, jonka lopputulokseen ei ole oltu tyytyväisiä? Oletko tullut ajatelleeksi, oliko lähestymistapa oikea suhteessa tavoiteltuun muutokseen ja tunnistettiinko muutokseen vaikuttavat tekijät oikein?
Suuntaa uudesta tiedosta
Suomessa on tällä hetkellä käynnissä hengästyttävä määrä muutosta työllisyyteen, sosiaali- ja terveydenhuoltoon, kuntoutukseen ja yleishyödyllisiin yhdistyksiin liittyen. Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma, sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistus, kuntakokeilu, työllisyyspalvelujen pohjoismainen malli, Työkykyohjelma, veikkausvoittovarojen väheneminen, hyvinvointialueet sekä digitaalisten palvelujen lisääntyminen liikuttavat lähes kaikilta osin ihmisten arkeen kuuluvien toimijoiden rakenteita.
Voidaanko tällaisen muutosvauhdin keskellä turvautua perinteiseen, lineaariseen muutoksen johtamiseen, jossa ensin kaadetaan toimijoiden tankkiin riittävästi tietoa ja kerrotaan suunta, mihin ollaan menossa? Ei liene tarpeen ihmetellä, miksi ei saavuttu määränpäähän, mikäli matkalla ei katsottu karttaa ja korjattu suuntaa uuden tiedon valossa.
Yhteiskunnassa esiintyviin kesyihin ja monimutkaisiin ongelmiin on vielä löydettävissä ratkaisuja, joiden lopputuloksen voi ennalta ennustaa. Laajat rakenteelliset ja sisällölliset uudistukset ovat kompleksisia eli pirullisia ongelmia, joita ei voi ratkaista nykyisillä toiminta-, johtamis- ja päätöksentekomalleilla. Kompleksisiin ongelmiin ei ole olemassa yksiselitteisiä ratkaisuja tai niiden taustalla vaikuttaa tekijöitä, joita ei ole ratkaistavissa yksittäisinä ongelmina. Yhteiskunnassa voi olla myös sellaisia rakenteita, joita ei pystytä alueellisesti ratkaisemaan ilman muutoksia lainsäädäntöön. Kompleksisuutta esiintyy erityisesti asiantuntijaorganisaatioissa, koska ympäristö, tehtävät ja vuorovaikutus ovat monitulkintaisia.
Mihin johtamismalliin päädymme?
Työkyvyn tuen palvelujärjestelmän kehittäminen on pirullinen ongelma. Pirullinen ongelma eroaa kesystä ongelmasta siinä, että ongelma eri ratkea pelkästään hierarkkisilla toimintamalleilla, prosessin parantamisella ja entisillä menetelmillä. Pirullisen ongelman ratkaisussa voidaan kohdata kolme eri selviytymisstrategiaa (Roberts, 2000):
– Autoritaarinen johtaminen: Valta keskittyy harvoille päättäjille, ratkaisut ovat nopeita, eikä kiistoja toimintatavoista synny. Vaarana on liian kapeakatseinen näkökulma ja legitimiteetin puute ratkaisuille.
– Kilpailuhenkinen johtaminen: Kamppailu vallasta, nollasummapeli, jossa voittaja saa vallan määritellä ja ratkaista ongelmat. Toiminta saattaa halvaantua, eikä toiminta tuota tulosta.
– Yhteistyöhenkinen johtaminen: Valta on jakaantunut laajalle, mutta ilman kilpailuasetelmaa. Tavoitteena win–win-tilanne, jossa kustannukset, hyödyt ja riskit jaetaan eri toimijoiden kesken. Vaatii aikaa ja yhteistä ymmärrystä kokonaisuudesta/kompleksisuudesta.
Usein yhteistyöhenkiseen johtamiseen päädytään, kun kaksi ensin mainittua on kokeiltu ja ne on todettu toimimattomiksi tavoiksi edetä muutoksessa.
Olemmeko todella Työkykyohjelmassa törmänneet pirulliseen ongelmaan? Käsitteen keksineiden Rittelin ja Webberin (1973) mukaan pirulliset ongelmat ovat ”huonosti määrittyviä sosiaalisten järjestelmien ongelmia, joissa informaatio on hämmentävää, jotka sisältävät mahdollisuuden konflikteihin ja joiden seuraukset koko järjestelmälle ovat täysin sekavia”.
Ei ole yhtä oikeaa ratkaisua
Verkostoitunut yhteiskunta, jossa Työkykyohjelmaan eri tavalla liittyvät tahot toimivat, muodostavat kompleksisen järjestelmän, joka on enemmän kuin osiensa summa. Siihen liittyy lisäksi seuraavia pirullisiin ongelmiin liittyviä ominaisuuksia;
– Työkyvyn tuen kokonaisuuden rakentamiseen ei ole olemassa yhtä oikeaa ratkaisua. Eri toimijoilla voi olla erilaiset intressit asian suhteen, ja työkyvyn käsite on monitulkintainen (terveydenhuolto, sosiaalipalvelut, TE-toimisto, kuntakokeilu, yksityiset palveluntuottajat voivat nähdä sen eri tavalla). Myös alueelliset ratkaisut voivat olla hyvin erilaisia toteuttamistavoiltaan. Eri alueilla myös toimijoiden välinen yhteistyö on rakentunut eri tavalla ja käydään jatkuvaa taistelua vallasta ja siitä, kuka saa olla määrittämässä ja ratkaisemassa ongelmaa.
– Voi olla vaikea etukäteen hahmottaa, mitä vaikutuksia uudistuksilla on suhteessa muihin palveluihin ja toimijoihin. Siirtyvätkö palvelujärjestelmän pullonkaulat toisen toimijan vastuulle, jos yhden toimijan prosessit tehostuvat?
– Ratkaisut eivät ole lopullisia. Elävä nykyhetki (living present) on kuin silta menneen ja tulevan muutoksen välillä. Menneisyyden hyvät käytännöt eivät välttämättä toimi enää tulevaisuudessa.
Pirstaleisuus haasteena
Työkykyohjelman kokonaisuuteen liittyy myös pirullisiin ongelmiin liitetyt pirstaleisuuden elementit:
- Tekninen kompleksisuus; tietojärjestelmät eivät keskustele keskenään. Tiedonsiirto ja epäyhtenäiset asiakastietojärjestelmät (URA, TYPPI-järjestelmä, Lifecare, SosiaaliEffica, palveluntuottajien omat järjestelmät ja muut ohjelmistot).
- Sosiaalinen kompleksisuus; verkoston, ihmisten ja eri tahojen määrä ja epäyhtenäisyys. Kaikki katsovat asiaa omasta näkökulmastaan, kun tulisi kiinnittää huomio kokonaisuuteen sekä ongelman eri käsittelytasot (työntekijä, oma organisaatio, hyvinvointialue, ERVA-alue, koko maa ja jossain tapauksissa EU:n ja YK:n sopimukset ja linjaava oikeuskäytäntö).
- Kognitiivinen/tiedollinen ulottuvuus; ymmärryksen vajavaisuus tai erilaisuus, moniulotteisuus, monitulkintaisuus ja ongelmien kytkeytyminen toisiinsa.
Pelkästään työkyvyn käsite on monimerkityksellinen ja se vaikuttaa asiakasprosessin etenemiseen, käytämmekö perinteistä lääketieteellistä mallia vai laaja-alaisempaa työkyvyn käsitettä. Perinteisessä lääketieteellisessä viitekehyksessä kiinnitetään huomiota työkyvyttömyyteen ja sen todentamiseen lääketieteen menetelmillä. Laaja-alaisemmissa malleissa kiinnitetään huomiota myös työn ja työolojen merkitykseen ja muihin sosiaalisiin tekijöihin.
Kohti yhteistä ymmärrystä työkyvystä
Mitä pirullisesta ongelmasta on seurannut ja miten tästä eteenpäin? Organisatorinen tuska, joka on seurausta sosiaalisesta kompleksisuudesta, teknisestä kompleksisuudesta ja ongelman pirullisuudesta voi joko kroonistua tai sitä voidaan helpottaa. Organisatorista tuskaa voidaan helpottaa luomalla yhtenäisyyttä, yhteistä ymmärrystä ja yhteistä sitoutumista ongelman käsittelyyn.
Myös kompleksisuusajattelun taustalla vaikuttavien tekijöiden tunnistaminen auttaa hahmottamaan muutoksen vaativuutta. Attraktorit eli organisaatiota puoleensa vetävät tekijät on tunnistettava, sillä ne voivat yrittää vetää meitä negatiivisen palautteen avulla pysymään senhetkisissä rakenteissa ja vastustamaan muutosta. Suhtautuminen muutokseen epälineaarisena prosessina, jossa rakenteita ja toimintatapoja kehitetään yhtäaikaisesti ja yhteistyössä voi saada aikaan positiivisen palautteen kierteen ja asettaa organisaation uusien mahdollisuuksien tielle.
Tarvitsemme uusia vetovoimatekijöitä, jolloin voimme vapautua entisistä attraktioistamme, kuten suppeasta työkyvyn käsitteestä tai vanhasta organisaatiorakenteesta. Olisikin ehkä avattava, miten eri toimijat kokevat työkyvyn käsitteen omassa työssään. Näin pääsemme paremmin kohti yhteistä ymmärrystä työkyvystä. Työkyvyn tuen palvelujärjestelmän kehittäminen ei poista kompleksisuutta ympäriltämme, yhteiskunnan ja sen jäsenten tilanteet muuttuvat jatkuvasti. Laajaan pohdintaan ja yhteistyöhön perustuva johtajuus ovat keinoja vastata kompleksisuuden haasteisiin.
Minkä polun valitsemme?
Olemme tällä hetkellä monilla alueilla tilanteessa, jossa on paljon tulevaisuuden polkuja valittavana. Vartiainen ym. (2012) kuvaavat tilannetta mahdollisuuden avaruudeksi, jonka äärellä voimme määrittää tulevaisuuden suuntaa. Hyödynnämmekö vallitsevaa tilannetta kaaoksen reunalla siihen, että kokeilemme uusia avauksia kuntakokeilun, rakenneuudistuksen tai tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskuksen suhteen vai vetääkö kaipuu tuttuun ja turvalliseen meitä pitäytymään menneissä toimintatavoissa?
Nyt tulisi analysoida ja kokeilla eri vaihtoehtoja, mihin suuntaan organisaation kehitystä olisi hyvä ohjata. Usein arjessa kohtaamme risteyksiä, jotka vievät lopulta perille, mutta eri reittejä pitkin. Nyt kohtaamamme risteys kuitenkin antaa kokonaan uuden suunnan, lähdemmekö kohti Alppien vuoristoja, joissa kohtaamme nousuja ja laskuja, mutta myös henkeäsalpaavia maisemia, vai jäämmekö pyörimään liikenneympyrään Riemukaaren ympärille Champs-Élysées’lle, kun meillä ei ole rohkeutta ottaa omaa paikkaamme kaaoksessa.
Lyhyesti
Työllistymisen edistämisen palvelujärjestelmän monitoimijaisuudesta, työkyvyn käsitteiden monimerkityksellisyydestä, etuusjärjestelmistä ja tietojärjestelmien pirstaleisuudesta johtuen työkyvyn tukea osaksi tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskusta tulee kehittää niin, että eri toimijoiden yhtenäisyys, yhteinen ymmärrys ja sitoutuminen yhteiseen tekemiseen kasvavat. Moniammatillinen työ ihmisten hyväksi edellyttää luottamusta eri toimijoiden välillä ja verkoston jäseniltä myös vahvoja ihmissuhteita.
Laajat verkostot tarjoavat runsaasti kontakteja, joiden avulla on mahdollisuus päästä käsiksi suureen määrään tietoa ja ideoita. Vahvat ja runsaat kontaktit eri ihmisten välillä tarjoavat tukea yksittäiselle verkoston jäsenelle. Työkykyohjelmassa tulee siis rakenteiden uudistamisen rinnalla tukea verkoston jäseniä vahvistamaan olemassa olevia kontakteja ja luomaan kontakteja uusille toimialueille.
Mikko Nikkilä
hankejohtaja
Keski-Pohjanmaan Työkykyhanke, KP Työkyky
Hanke on osa STM:n Työkykyohjelmaa
Lisää tietoa Työkykyohjelmasta
STM:n työkykyohjelmasivusto
THL:n työkykyohjelma
TEM:n työkykyohjelmasivusto
Lähteitä
Juvonen-Posti P., Tarvainen K., Helin-Salmivaara A., Räsänen K. ja Liira J. Lääkäri työkykyä tukemassa. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim 2021, s. 293–300.
Varitiainen P., Ollila S., Raisio H. ja Lindell J. Johtajana kaaoksen reunalla, kuinka selviytyä pirullisista ongelmista? Helsinki: Gaudeamus Oy, 2012.
Lundström N. ja Mäenpää A. Pirullisia ongelmia ja pirullista peliä – kuka pelaa ja millaista peliä. Teoksessa Vartiainen P. ja Raisio H. toim. Johtaminen kompleksisessa maailmassa. Helsinki: Gaudeamus, 2020.
Nancy Roberts. Wicked Problems and Network Approaches to Resolution. International Public Management Review. Electronic Journal at Volume 1. Issue 1. 2000. International Public Management Network. 2000.
Työkykyohjelman juttusarja: Asiakkaana työnantaja – työhönvalmentaja siltoja rakentamassa työnantajan ja työllistyjän välillä
Julkaistu 17.5.2021 Tie työelämään palvelussa
Milloin työllistyminen on onnistunut? Millä sitä ylipäätään voidaan mitata?
Jotta voidaan puhua onnistuneesta työllistymisestä, on tärkeää ymmärtää, että pelkästään työhönvalmennuksen asiakkaan tyytyväisyys ei siihen riitä. Onnistuneessa työllistymisessä myös työnantaja on tyytyväinen.
Työllistymisellä pitää olla onnistumisen edellytykset
Meillä sosiaalialan ammattilaisilla on yleensä työskentelymme perustana asiakkaan etu ja paras. Näin tuleekin olla. Työhönvalmennuksessa asiakkaan intressien lisäksi pitää mielessämme olla myös toinen ”asiakas” – työnantaja. Työhönvalmentajan täytyy varmistaa jo rekrytointivaiheessa, että tulevalla työllistymisellä on ainakin edellytys olla onnistunut match. Se tarkoittaa sitä, että emme lähde tarjoamaan työhön henkilöä, joka ei ole siihen sopiva. On selvää, että erehdyksiä voi sattua, mutta tämän tulisi olla toimintamme lähtökohtana.
Kaikilla on yhteiset intressit
Työhönvalmentajan tehtävänä on kulkea rinnalla ja tukea työllistymisen onnistumista. Toisaalta intressit ovat samat: sekä työnantaja että työllistyjä toivovat, että työ sujuisi. Työhönvalmentajan hyvät välit kumpaankin osapuoleen, keskusteleva ja eteenpäin vievä työote sekä hyvät ongelmanratkaisutaidot, voivat auttaa pitämään kurssin selvänä silloinkin, kun vene heiluu aallokossa. Voisi sanoa, että olemme tottuneet sosiaalialalla hoivaavaan ja alati ymmärtävään asenteeseen asiakasta kohtaan.
Työelämä on kuitenkin siinä mielessä tasa-arvoista, että siellä samat säännöt koskevat kaikkia. Oikeus työhön ja työskentelyyn tuo myös velvollisuuksia, esimerkiksi velvollisuuksia työnantajaa kohtaan tehdä sovittu homma sovitulla tavalla. Joskus työnantaja voi pyytää työhönvalmentajalta neuvoa tai tukea myös raskaampiin päätöksiin. Työhönvalmentajan täytyy pystyä tällöin katsomaan tilannetta kokonaisuutena ja puolueettomasti, molempien osapuolten etu huomioon ottaen.
Työhönvalmentaja on tuki myös työnantajalle
Työhönvalmentaja on kuin tulkkina työnantajan ja työllistyjä välillä. Hän selittää auki erilaisia ajatusmalleja ja voi ihan konkreettisesti kääntää asioita selkokielelle. On tilanteita, joissa hieman ulkopuolelta asiaa katsovana huomaa kokonaiskuvan selkeämmin. Työhönvalmentajan osaaminen onkin sitä, että tehdään monimutkaisesta vähän yksinkertaisempaa ja ymmärrettävämpää.
Työnantajalle ei aina ole täysin selvää, mitä tahoa työhönvalmentaja edustaa. On tavallista, että työnantaja uskoo meidän olevan milloin te-asiantuntijoita, milloin sosiaaliohjaajia, sosiaalityöntekijöitä tai jopa työnohjaajia. Tähän kiteytyykin työhönvalmennuksen hienous työnantajan näkökulmasta: olemme linkki tähän kaikkeen.
Työnantajan riski palkata henkilö boxin ulkopuolelta pienenee, jos tuki on työhönvalmennuksen avulla saatavilla. Meidän ei kuitenkaan tarvitse olla kaikkitietäviä, sillä hyvä vastaus tilanteeseen kuin tilanteeseen on: “Selvitän asiaa ja laitan sulle viestiä”.
Kanerva Medel
työhönvalmentaja
Työkykyisempi Stadi -hanke
Hanke on osa STM:n Työkykyohjelmaa
Lisää tietoa Työkykyohjelmasta
STM:n työkykyohjelmasivusto
THL:n työkykyohjelma
TEM:n työkykyohjelmasivusto
Kehittäjäasiakas matkalla kohti lempeää työelämään paluuta
Julkaistu 9.4.2021 Tie työelämään -palvelussa.
Olen Kirsi Lehtinen, 14 vuotta osatyökyvyttömyyseläkkeellä ollut sairaanhoitaja. Olen myös aikuisen tyttären äiti ja vertaistukihenkilö harvinaiseen sydänsairauteeni, sydänsarkoidoosiin liittyen. Työkokemukseni terveydenhuollossa on varsin laaja-alainen. Sitä on kertynyt erikoissairaanhoidosta, perusterveydenhuollosta ja yksityispuolelta. Lisäksi vuosien kokemus asiakkaana sote-palveluiden järjestelmäviidakossa on avartanut näkemystä ja tuonut ymmärrystä myös asiakkaan näkökulmasta.
On ollut todella hedelmällistä saada kokea molemmat puolet. Aloitin helmikuussa 2021 kehittäjäasiakkaana Päijät-Hämeen hyvinvointiyhtymän hankkeessa, joka on osa hallituksen Työkykyohjelmaa. Hankkeeseen oli päätetty palkata osa-aikainen kehittäjäasiakas ja valintani tähän tehtävään työkokeilun kautta oli minulle onnenpotku.
Takanani oli silloin kolmen vuoden sairaus- ja kuntoutumisprosessi poissa työelämästä. Sitä oli edeltänyt usean vuosikymmenen kestänyt pitkä ja kivinen matka osatyökykyisenä työelämässä, siihen saakka kunnes oikea diagnoosi ja hoito löytyivät kolme vuotta sitten. Nyt haaveissa on pysyvän ja pidempiaikaisen työpaikan saaminen työkokeilun myötä.
Työ ja osallisuus auttavat toipumisessa
Työkokeilun avulla minun on ollut mahdollista palata työelämään pitkän tauon jälkeen lempeämmin omia voimavaroja ja jaksamistani kuunnellen. Olen kokenut työkokeilumahdollisuuden tukevan omaa henkilökohtaista toipumisprosessiani ja voimaantumistani.
Uudessa työyhteisössä minut on otettu todella lämpimästi ja tasavertaisena työntekijänä vastaan osatyökykyisyydestäni huolimatta. Osallisuuden, työyhteisön tuen ja työn merkitys ovat osoittautuneet todella tärkeäksi osaksi omaa kokonaisvaltaista hyvinvointiani. Työn positiiviset vaikutukset heijastuvat arkeen ja monelle eri elämän alueelle. Myös yksinäisyyden kokemus on vähentynyt, ja itsetunto parantunut työn merkityksellisyyden kautta. Työkokeilun myötä minulle on herännyt kiinnostus työkykykoordinaattorin koulutukseen ja työhön.
Työllistyminen osatyökykyisenä on ollut haasteellista omalla alallani. Toivottavasti asiat kuitenkin muuttuvat parempaan suuntaan ja mahdollisuudet työllistyä paranevat. Se vaatii kuitenkin paljon muutosta esimerkiksi asenteissa ja toimintakulttuureissa esimiestasolta lähtien. Työn pitäisi olla perusoikeus, eikä kukaan ole itse valinnut sairauttaan tai osatyökykyisyyttään. Vaikeudet voivat koskettaa ketä tahansa ja milloin tahansa.
Toivo ja vertaistuki ovat tärkeitä
Itse koen olleeni aktiivinen kuntoutuja ja selviytyjä. Olen osannut ja pystynyt itse hoitamaan asioitani. Olen myös saanut riittävästi tukea, hoitoa sekä kuntoutusta sairaus -ja kuntoutumisprosessin aikana, vaikka asioiden eteneminen ja palvelujen saatavuus ovat olleet aika ajoin varsin haasteellisia. Luottamus siihen, että elämä kantaa, auttoi etenemään pienin askelin.
Toivo on tärkeä säilyttää, eikä sitä saisi hankalissakaan paikoissa menettää. Kuntoutuminen ja töihin paluu kulki mukanani punaisena lankana ja motivaattorina lähes koko matkan. Se antoi potkua tavoitteiden ja toivon näkökulmasta eteenpäin selviytymisessä. Vertaistuen merkitys sekä sairauteen liittyvien kurssien ja ryhmien anti ovat olleet tärkeitä sairauteen sopeutumisessa. Siksi olen myös itse kouluttautunut vertaistukihenkilöksi.
Tällä hetkellä sydäntilanteeni on vakaa, kiitos uuden lääkityksen ja vajaatoimintatahdistimen. Tosin mikään tässä elämässä ei ole niin varmaa ja pysyvää kuin muutos. Sen vuoksi otan jokaisen päivän vastaan kiitollisena ja nöyrin mielin. Pyrin elämään tässä hetkessä mahdollisimman stressitöntä elämää ja tekemään valintoja, jotka tukevat parhaiten terveyttäni ja jaksamistani.
Omaan hyvinvointiin ja työkykyyn kannattaa satsata terveitä elämäntapoja noudattamalla. Myös oma polkuni kohti työelämää löytyi näiden perusasioiden kautta. ”Back to basics” ja ”keep things simple” ovat mielestäni osuvia tsemppilauseita meille jokaiselle arjen haasteista selviytymiseen.
Kokemusasiantuntijatoimintaa sote-keskuksiin
Kehittäjäasiakkaana koen olevani varsin etuoikeutettu ja vastuullisessa roolissa. Saan oman ja vertaisteni äänen kuuluviin. Minulla on mahdollisuus vaikuttaa ja osallistua asiakaslähtöisempien palveluiden suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin yhdessä muiden asiantuntijoiden kanssa. Voin tuoda kokemukseni kehittäjäasiakkaana ja terveydenhuollon ammattilaisena hankkeen käyttöön.
Sote-palveluiden tietämykseni sekä asiakkaan että hoitajan rooleista tuovat lisäarvoa ja vaikuttavuutta asioiden syvällisemmälle pohtimiselle ja tarkastelulle. Haluan olla luomassa ja kehittämässä sote-keskuksiin aktiivisesti mukana olevaa tai palveluita tarjoavaa kokemusasiantuntija- ja vertaistukihenkilötoimintaa.
Vertaishenkilöt toimisivat rinnallakulkijana, siltana tai tulkkina monin eri tavoin asiakkaan palvelupolulla ja auttaisivat häntä eteenpäin. Palvelua voisi hyödyntää myös osana muiden sidosryhmien palveluita. Yhteistyö muodostuisi siten hedelmällisemmäksi ja rakentavammaksi asiakkaan näkökulmasta.
Kehittäjäasiakas on palvelujen asiantuntija
Mielestäni aito, hyvä dialogisuus on tärkeintä eri verkostojen ja sidosryhmien yhteiskehittämisessä. Hyvä merkki todellisesta dialogista on, kun ihmiset pystyvät rohkeasti puhumaan omista kokemuksistaan. Kehittäjäasiakkaana toivon tietysti tällaista sallivaa ja kannustavaa ilmapiiriä tasavertaisen kuulemisen perustaksi. Näin moniammatillisen yhteistyön avulla oppiminen ja uusi yhteinen ymmärrys lisääntyvät.
Koen kehittäjäasiakkaana mukanaolon erityisen tärkeänä palveluita suunniteltaessa. Asiakkaiden tarpeisiin ja palvelukokemuksiin perustuva kehittäminen mahdollistaa laadullisesti parempien ja vaikuttavuudeltaan kustannustehokkaampien palvelukokonaisuuksien luomisen.
Toiveeni on, että pystyn kehittäjäasiakkaana vaikuttamaan oikeasti siihen, että mahdollisimman moni osatyökykyinen, joka haluaa tehdä työtä, löytää polkuja takaisin työelämään riittävän tuen avulla. Moni ihminen tarvitsee apua ja tukea saadakseen oikeita palveluja, hoitoa ja kuntoutusta työelämään paluuseen. Työkykyyn liittyvät asiat tulisi hoitaa asianmukaisesti kuntoon, jotta työllistyminen mahdollistuisi, eikä turhaan pitkittyisi ja mutkistuisi.
Mielessäni pyörii monenlaisia visioita ja ideoita, mutta aika näyttää, mitkä niistä konkretisoituvat ja jäävät elämään…
Kirsi Lehtinen
Kehittäjäasiakas
Tuetusti työhön ja osallisuuteen Päijät-Hämeessä -hanke
Hanke on osa STM:n Työkykyohjelmaa
Lisää tietoa Työkykyohjelmasta
STM:n työkykyohjelmasivusto
THL:n työkykyohjelma
TEM:n työkykyohjelmasivusto
