Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen – mitä eväitä hyvinvointialueiden strategiat antavat?
Millä sanoituksella ja konkretialla hyvinvointialueet ovat kirjanneet olemassaolonsa oikeutuksen asukkaittensa hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi (hyte), vai onko hyvinvointialueet perustettu vain tarjoamaan korjaavia palveluja?
Hyten näkökulmasta alueiden strategiat eroavat toisistaan huomattavasti. Parhaimmillaan hyvinvointialue tavoittelee asukkaittensa kokonaisvaltaista hyvinvoinnin paranemista. Toisaalta hyvinvointialue voi keskittyä strategiansa mukaan ydintehtäväänsä eli sairastuneen mahdollisimman nopeaan hoitoonpääsyyn ja työntekijöiden tyytyväisyyteen.
Tarkastelemme tässä artikkelissa hyvinvointialueiden visioita ja missioita ja niiden konkretisoitumista. Lisäksi arvioimme tavoitteiden mittaamista hyten näkökulmasta.
Missiona korjaus vai visiona vikojen korjaus?
Hyvinvointialueiden strategioissa hyte-tavoite näkyy monella eri tavalla. Voi olla alueita, joissa väestön hyvinvoinnin ja terveyden säilymiseen tai parantamiseen viitataan epäsuorilla kirjauksilla. Tällaisia muotoiluita strategioissa voivat olla kuvaukset kuten ”…omaehtoinen hyvinvoinnin edistäminen…”, ”…hyvinvoinnin tukeminen yhteistyössä…” tai yleensä ”…sosiaaliset vaikutukset…”.
Epäsuorat ilmaukset eivät kuitenkaan oikein lupaa mitään: miten edistetään, miten tuetaan? Jos asiat kirjattaisiin täsmällisemmin, niiden toteuttamista voitaisiin myös seurata.
Koska hyvinvointialue tuottaa palveluja, on luontevaa kuvata hyvinvoinnin edistämistä asiakkuuksien kautta, esimerkiksi ”…hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, mikä vähentää tarvetta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin…” tai ”…olemme edelläkävijäyhteisö, jonka vuoksi hyvinvointialueellamme on saavutettavat palvelut, Suomen hyvinvoivin väestö ja onnellisimmat työntekijät…”
Edellisissä esimerkeissä on konkreettiset kohderyhmät, joiden elämään hyvinvointialueella on mahdollisuus vaikuttaa.
Osalla alueista hyte oli sanottu suoraan ja auki kirjoitettuna, esimerkiksi ”… toimintamme lisää asukkaidemme terveyttä, toimintakykyä ja turvaa läpi elämän…” tai ”edistämme asukkaidemme hyvinvointia ja turvallisuutta. Perustehtävämme on asukkaidemme ja asiakkaidemme hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden tukeminen ja edistäminen yhdessä heidän kanssaan”.
Kolmannessa ryhmässä puolestaan strategia on kirjoitettu aktiivisessa me-muodossa, mikä antaa jo dynaamisen kuvan. Strategiaa toteuttavat ihmiset, jotka yhdessä pyrkivät tavoitteeseen.
Onko sinulla ässät hihassa?
Miten visiot ja missiot on sitten strategioissa konkretisoitu? Perustyön konkretisoi strategiakärki ”…hoidon porrastus ja erityistä huomiota vaativat asiakkuudet kuntoon. Oikea-aikainen ja tarkoituksenmukainen palveluiden tarjonta on edellytys vaikuttavalle ja turvalliselle toiminnalle”.
Astetta tarkemmin kuvataan, kun ”panostamme ennaltaehkäisyyn ja terveyden edistämiseen pitkäjännitteisesti”, mutta konkreettisuutta löytyy strategioistakin sekä toimintamallien että yhteistyön kautta: ”perustason palveluiden, lasten ja nuorten sekä työikäisten hyvinvoinnin tukeminen ja ongelmia ehkäisevät, todennetusti vaikuttavat toimintamallit” ja ”hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistäminen sekä tätä koskeva yhteistyö hyvinvointialueiden, kuntien, järjestöjen, seurakuntien ja muiden toimijoiden välillä. Asetetaan yhteistyölle konkreettiset tavoitteet. Luodaan yhteistyölle selkeät rakenteet ja toimintamallit”.
Millä mittaat onnistumista?
Strategioihin ei tavata usein mittareita nimetä, mutta rohkeimmat mitattavat onnistumisen kriteerit ovat kuitenkin löydettävissä: ”Suomen hyvinvoivin väestö” ja ”toimintamme lisää asukkaidemme terveyttä”. Hyvinvointialueen olemassaolon voi kauniisti kiteyttää myös esimerkiksi näin: ”Edistämme hyvinvointia, terveyttä ja turvallisuutta Keski-Suomessa vaikuttavasti ja laajalla yhteistyöllä. Keskisuomalaisten kokemus hyvinvoinnista, terveydestä ja turvallisuudesta on maan kärkeä.”
Mitä tästä tarkastelusta voi sitten ajatella? Pitääkö olla huolissaan, jos strategiassa ei mainita hyvinvoinnin ja terveyden edistämistyötä? Olisiko mukavampi asua alueella, jossa pääsee nopeasti lääkäriin, vai alueella, jossa lääkäriin ei tarvitse päästä?
Ehkä voisi todeta sen verran, että jos hyvinvointialueen olemassaolon perustaksi on strategiassa mainittu hyvinvoinnin ja terveyden lisääminen, alueella on paremmat lähtökohdat ottaa mukaan ehkäisevän ja edistävän työn näkökulma kaikessa käytännön toiminnassaan.
Tuija Ylitörmänen, erityisasiantuntija
Tapani Kauppinen, kehittämispäällikkö
