Korkeammin koulutetut ovat edelleen terveempiä kuin vähemmän koulutetut – terveyserot eivät ole kaventuneet 2000-luvulla
THL:n tuoreiden tutkimustulosten mukaan koulutusryhmien välisiä eroja terveydessä, toimintakyvyssä ja elintavoissa ei ole onnistuttu kaventamaan 2000-luvulla. Suurin osa mittareista osoittaa erojen pysyneen ennallaan. Muutaman mittarin osalta erot alimman ja ylimmän koulutusryhmänvälillä näyttävät jopa kasvaneen vuodesta 2000 vuoteen 2017.
Koulutusryhmien väliset erot ovat kasvaneet vapaa-ajan liikunnassa ja päivittäisessä tupakoinnissa. Yhä useampi alimpaan koulutusryhmään kuuluva ei harrastanut liikuntaa vapaa-ajallaan. Korkeakoulutetuista yhä useampi on vähentänyt tupakointiaan. Alimmassa koulutusryhmässä päivittäin tupakoivien osuus ei ole merkittävästi pienentynyt.
”Koulutusryhmien välisten erojen kasvu liikunnassa ja tupakoinnissa on huolestuttavaa myös terveyserojen kehityksen kannalta. Nämä elintavat ovat yhteydessä moniin sairauksiin ja toimintakyvyn rajoitteisiin. Myös koronaepidemian rajoitustoimien vaikutuksia elintapoihin on tärkeä arvioida koulutusryhmittäin – tästä julkaisemme uusia tutkimustuloksia lähiaikoina”, kertoo THL:n johtava asiantuntija Päivikki Koponen.
Eroja terveydessä, toimintakyvyssä ja elintavoissa
Alimpaan koulutusryhmään kuuluvien terveys ja toimintakyky olivat heikompia korkeammin koulutettuihin verrattuna lähes kaikkien muuttujien mukaan. Lisäksi matalammin koulutettujen elintavat olivat terveyden kannalta huonompia sekä vuoden 2000 että 2017 tutkimuksessa.
Esimerkiksi 2017 alle neljäsosa korkean koulutuksen saaneista koki terveytensä huonoksi tai keskitasoiseksi. Alimmassa koulutusryhmässä vastaava osuus oli yli 40 prosenttia.
Eri koulutusryhmien väliset erot olivat jyrkimmät puolen kilometrin kävelyvaikeuksissa, heikentyneessä työkyvyssä ja päivittäisessä tupakoinnissa niin naisilla kuin miehillä. Vain psyykkisessä kuormittuneisuudessa ei havaittu merkitseviä eroja koulutusryhmien välillä.
Terveyserojen taustalla monia tekijöitä
Suomessa on jo pitkään tavoiteltu terveyserojen kaventamista, mutta toivottuja muutoksia ei ole tapahtunut.
”Terveyserot ovat sitkeä ongelma, jonka taustalla on monia toisiinsa kietoutuneita tekijöitä. Myös erojen kaventamiseksi tarvitaan toimia yhteiskunnan eri alueilla, kuten koulutuksessa, työelämässä ja palvelujärjestelmässä. Erilaisilla syrjinnän ehkäisemiseen ja osallisuuden edistämiseen tähtäävillä toimilla voidaan vaikuttaa tulevien ikäluokkien terveyseroihin. Terveyserojen kaventaminen ei onnistu yksittäisillä toimilla tai lyhytaikaisilla hankkeilla”, muistuttaa THL:n tutkimuspäällikkö Tuija Martelin.
Tutkijat halusivat selvittää, ovatko koulutusryhmittäiset erot terveydessä, toimintakyvyssä ja elintavoissa pysyneet ennallaan, pienentyneet vai kasvaneet 17 vuoden aikana. Tutkimustiedot kerättiin terveystarkastusten, kyselylomakkeiden ja haastatteluiden avulla.
Muutoksia eri koulutusryhmien terveyseroissa 2000 ja 2017 välillä tarkasteltiin Terveys 2000 (Aromaa & Koskinen 2002) ja FinTerveys 2017 (Koponen ym. 2018) -tutkimuksiin perustuvilla, kansallisesti edustavilla aineistoilla. Tässä tutkimuksessa aineisto rajattiin 30–69-vuotiaisiin. Tuloksia on hyödynnetty laadittaessa pian julkaistavaa suositusta koulutusryhmien välisten terveyserojen seurantaan. (Jokela ym. 2021)
Lisätietoja
Päivikki Koponen
THL
johtava asiantuntija
puh. 029 524 8868
sähköposti: [email protected]
Tuija Martelin
THL
tutkimuspäällikkö
sähköposti: [email protected]
Julkaisu
Satu Jokela, Katri Kilpeläinen, Suvi Parikka, Laura Sares-Jäske, Timo Koskela, Sonja Lumme, Tuija Martelin, Päivikki Koponen, Seppo Koskinen, Tuulia Rotko. Terveyden eriarvoisuus Suomessa – Ehdotus seurantajärjestelmän kehittämiseen. Raportti 2021_5
