Muistisairaudet ja avuntarve arjessa ovat yleisiä, mutta kuntoutustoiminta vähäistä iäkkäiden säännöllisissä palveluissa
Suurella osalla iäkkäistä säännöllisten palvelujen asiakkaista oli muistisairaus tai muistisairauteen liittyviä oireita sekä toimintakyvyn vajeita vuonna 2022.
Kognitio oli heikentynyt 54 prosentilla kotihoidon asiakkaista ja jopa 88 prosentilla ympärivuorokautisen asumispalvelun asiakkaista. Kognition heikentyessä esimerkiksi tarkkaavuuden, toiminnanohjauksen, kielen tai muistin ongelmat lisääntyvät. Muistisairaudesta kertova dementiadiagnoosi oli kotihoidossa 40 prosentilla ja ympärivuorokautisessa asumispalvelussa 69 prosentilla asiakkaista.
“Muistisairauksien yleisyys kertoo asiakkaiden yleisistä avun tarpeista sekä siitä, millaiset asiakkaat ylipäätään pääsevät palveluihin”, kertoo THL:n johtava tutkija Mari Aaltonen.
Tiedot selviävät Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen uudesta tilastoraportista, joka kuvaa iäkkäiden toimintakykyä, osallisuutta ja hoidon laatua kotihoidossa ja ympärivuorokautisessa asumispalvelussa hyvinvointialueittain ensimmäistä kertaa. Tilasto perustuu RAI-arviointivälineistöllä (Resident Assessment Instrument) tehtyihin toimintakyvyn ja palvelutarpeen arviointeihin vuonna 2022.
Arjessa toimimiseen tarvitaan usein tukea
Iäkkäät palvelujen käyttäjät tarvitsivat usein apua arkisuoriutumisessa, kuten syömisessä tai henkilökohtaisesta hygieniasta huolehtimisessa.
Ympärivuorokautisessa asumispalvelussa jopa seitsemällä kymmenestä oli runsaasti avuntarpeita arkisuoriutumisessa. Kotihoidossa puolestaan lähes 80 prosenttia asiakkaista tarvitsi apua raha-asioiden hoitamisessa tai puhelimen käytössä.
“Raha-asioita hallitaan enenevässä määrin verkkopankissa. Puhelimitse taas hoidetaan useita käytännön asioita, kuten ajanvarauksia. Raha-asioiden hoitaminen ja puhelimen käyttö kertovat muun muassa iäkkäiden digitaidoista ja heidän mahdollisuuksistaan osallistua itsenäisesti tavallisiin arjen toimintoihin", pohtii Aaltonen.
Kuntoutus- ja erityistyöntekijän apu hyvin vähäistä
Palvelua saavista iäkkäistä noin joka toisella oli asiakkaan tai hoitajan arvion mukaan mahdollisuus kuntoutumiseen. Kuntoutus- ja erityistyöntekijän apua sai silti kotihoidossa vain 14 prosenttia ja ympärivuorokautisessa asumispalvelussa 21 prosenttia asiakkaista.
Kotihoidossa jopa 86 prosenttia asiakkaista ei saanut kuntoutusta, vaikka RAI-arvioinnin perusteella kuntoutumiseen olisi ollut mahdollisuus.
”Tavoitteena on välttää palvelutarpeiden lisääntyminen. Iäkkäiden onkin tärkeää ylläpitää aktiivisesti toimintakykyään tai saada kuntoutuspalveluja sen kohentamiseksi. Kuntoutus- ja erityistyöntekijän apua sai kuitenkin huolestuttavan harva asiakas, mikä on ristiriidassa tavoitteen toteutumisen kanssa”, kommentoi THL:n erikoistutkija Johanna Edgren.
Iäkkään osallisuuteen on panostettava
Toimintakykynsä arviointiin osallistui kotihoidossa 72 prosenttia ja ympärivuorokautisessa asumispalvelussa vain 51 prosenttia asiakkaista. Omainen osallistui arvioinneista noin 20 prosenttiin kotihoidossa ja vain 10 prosenttiin ympärivuorokautisessa asumispalvelussa.
Tavoitteen hoidolleen oli määrittänyt kotihoidossa puolet asiakkaista, mutta ympärivuorokautisessa asumispalvelussa vain joka neljäs.
”Asiakkaan osallistuminen toimintakykynsä arviointiin ja hoidon tavoitteiden määrittämiseen ovat olennainen osa RAI-arviointia. Asiakkaan osallistumiseen olisi panostettava, jotta asiakkaan oma ääni saadaan kuuluviin. Kuulluksi tuleminen voi lisätä asiakkaan hoitomyönteisyyttä ja parantaa myös elämänlaatua", toteaa Edgren.
Painehaavat ja päivystyskäynnit kuvaavat asiakaskunnan eroja
Painevaurioita tai -haavoja ja tahatonta painon laskua oli vähemmän kotihoidossa kuin ympärivuorokautisessa asumispalvelussa. Kovien päivittäisten kipujen, kaatumisten ja päivystyskäyntien yleisyys oli sen sijaan kotihoidossa suurempi.
"Tulos kuvastaa asiakaskunnan erilaisuutta: ympärivuorokautisessa asumispalvelussa on kotona asuviin verrattuna heikkokuntoisempia asiakkaita, joista myös moni viettää suuren osan ajasta vuoteessa. Toisaalta kotiin tuodut palvelut eivät aina anna riittävää turvaa suhteessa kotihoidon asiakkaan yksilöllisiin tarpeisiin. Myös fyysinen kotiympäristö voi olla sopimaton ja turvaton asiakkaan toimintakykyyn nähden", pohtii Edgren.
Iäkkäiden toimintakyvyssä suuria eroja hyvinvointialueittain
Nykyisten hyvinvointialueiden välillä oli suurta vaihtelua iäkkäiden toimintakyvyssä ja palveluissa vuonna 2022. Eroja oli muun muassa osallisuuden ja kaatumisen yleisyydessä sekä päivystyksellisen sairaalahoidon käytössä. Vaihteluun voivat vaikuttaa esimerkiksi erot toimintakäytännöissä, arviointiosaamisessa, palvelutarjonnassa ja asiakasrakenteessa.
RAI-arviointivälineistöä on käytetty vuodesta 2000 lähtien ja huhtikuusta 2023 alkaen sen käyttö on ollut lakisääteistä iäkkäiden säännöllisissä palveluissa ja asiakasohjauksessa. Alueellisiin eroihin voi siten vaikuttaa myös se, että vuonna 2022 osalla organisaatioista arviointikäytännöt olivat jo vakiintuneet ja osa oli vasta aloittamassa RAI-välineistön käyttöä.
RAI-arvioinnissa sote-ammattilainen selvittää asiakkaan toimintakykyä, palvelutarpeita ja niissä tapahtuneita muutoksia. Arvioinnin tuottamaa tietoa käytetään asiakkaan palvelujen suunnittelussa ja seurannassa. THL muodostaa arviointitiedosta myös vertailutietoa palvelujen kehittämiseen, johtamiseen ja tutkimukseen.
Vuonna 2022 RAI-arvioituja 65 vuotta täyttäneitä asiakkaita oli kotihoidossa 48 815 ja ympärivuorokautisessa asumispalvelussa 47 629.
Lisätietoja
Iäkkäiden toimintakyky ja palvelutarpeet – RAI-vertailutiedot 2022. THL Tilastoraportti 3/2024
Iäkkäiden toimintakyky ja palvelutarpeet – RAI-vertailutiedot 2022
Mari Aaltonen
johtava tutkija
puh: 029 524 8532
sähköposti: mari.s.aaltonen(at)thl.fi
Johanna Edgren
erikoistutkija
puh: 029 524 7317
sähköposti: [email protected]
