Tutkimus selvitti merenrantalaidunten vaikutusta pintavesien hygieeniseen laatuun – infektioriski ihmiselle on pieni  

Merenrantalaiduntamisen aiheuttama infektioriski pintavesien virkistyskäytössä arvioidaan alhaiseksi. Tämä selviää tutkimuksesta, jossa selvitettiin rantojen läheisyydessä laiduntavista naudoista ja lampaista peräisin olevien taudinaiheuttajien esiintymistä Pohjois-Pohjanmaan rannikon pintavesissä. 

Tutkimuksessa märehtijäperäisiä suolistomikrobeja havaittiin myös uimarannoilla. Nämä suolistoperäistä saastumista kuvaavat mikrobit eivät automaattisesti aiheuta infektioriskiä ihmiselle. Koska märehtijöiden suolistoperäisiä taudinaiheuttajia ei vesistönäytteistä sen sijaan havaittu, jäävät rantalaiduntamisen aiheuttamat infektioriskit vesien käyttäjille vähäisiksi.

Suolistoperäistä saastumista kuvaavia mikrobeja päätyy pintavesiin yleisesti valumavesien mukana myös muista lähteistä kuin laiduntavista eläimistä, ja niitä esiintyy pintavesissä yleisesti. Eri eläinlajien suolistoperäiset mikrobit voivat olla peräisin tuotantoeläimistä, lemmikeistä tai luonnoneläimistä. 

Ihmisperäinen norovirus on uimarantojen yleisin epidemioiden aiheuttaja

Ihmisten suolistoperäiset mikrobit  ovat yleensä peräisin jätevedenpuhdistamoilta, mutta voivat päätyä pintavesiin myös kiinteistöjen jätevesijärjestelmistä tai uimarannoilla uimarien itsensä tuomina. Uimarannoilla yleisin epidemioiden aiheuttaja on ihmisperäinen norovirus, ja satunnaisesti sekä ihmisissä että eri eläinlajeissa esiintyvät kampylobakteerit.

Vatsatautia aiheuttavia mikrobeja havaittiin laitumia lähellä olevissa uimavesissä ja ojavesissä, mutta myös kaukana laitumilta sijaitsevissa uimavesissä. Suurin osa näistä havainnoista koski kampylobakteerilajia, joka on todennäköisimmin päätynyt vesistöön vesilintujen ulosteesta. 

”Uimarantojen käyttäjille aiheutuva terveysriski jäi pieneksi näytteenottoajankohtien vähäsateisissa sääolosuhteissa, eikä märehtijäperäisiä taudinaiheuttajia havaittu edes laidunten edustojen vesistönäytteissä”, sanoo THL:n erikoissuunnittelija Anna-Maria Hokajärvi.

Vaikka rantalaidunten infektioriski on tutkimuksen mukaan pieni, voivat esimerkiksi tietyt sääolosuhteet, kuten rankkasateet lisätä valumia laitumilta vesistöihin ja näin kohottaa infektioriskiä.

”Hygieniahaittoja vesistöille voidaan välttää esimerkiksi sijoittamalla eläinten juotto- ja kivennäisten syöttöpaikat kauemmas rannasta”, sanoo THL:n vieraileva tutkija Annastiina Rytkönen, joka valmistelee Helsingin yliopistossa väitöskirjaansa pintavesien hygieenisestä laadusta.

Rantalaiduntamista voidaan edelleen kehittää kestävämpään suuntaan

Merenrantalaiduntaminen on tehokas tapa ylläpitää uhanalaisia merenrantaniittyjä. Rannoilla laiduntava karja on kuitenkin herättänyt huolta niiden lannan vaikutuksista vesistöjen hygieniaan. Suomessa pintavesistä on aiemmin löydetty märehtijäperäisiä suolistomikrobeja, ja löydösten perusteella on mahdollista, että eläimet tuovat vesistöihin myös infektiotauteja aiheuttavia mikrobeja.

Luonnonvarakeskuksen koordinoimassa ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston rahoittamassa RANTALAIDUN-hankkeessa tutkittiin merenrantalaidunten vaikutuksia lähivesien hygieniaan laidunkausina 2021–2022. 

Hankkeen tavoitteena oli lisätä tietoa laiduneläinten vesistövaikutuksista ja etsiä ratkaisuvaihtoehtoja rantalaiduntamisen hoidon käytännön ongelmiin. Lisääntyvällä tiedolla pyritään edistämään merenranta-alueiden hoidon kokonaisvaltaista suunnittelua ja seurantaa sekä kehittämään merenrantojen laiduntamista entistä kestävämpään ja vaikuttavampaan suuntaan. 

Hanke julkaisi myös listan suosituksista, joilla merenrantalaiduntamisen mahdolliset terveysriskit voidaan minimoida: 

• Uusien laidunten sijoittamista on hyvä harkita huolellisesti huomioiden mahdolliset ristiriidat ja haitat esimerkiksi rantojen virkistyskäytön suhteen. 
• Laidunpaine ei saa olla liian korkea. Muutoin kasvipeite saattaa kulua liian voimakkaasti ja paljastuneesta maaperästä voi huuhtoutua kiintoainesta ja ravinteita. 
• Laitumen jakamista lohkoihin ja vuorottelua niiden laiduntamisessa tulisi lisätä. Tämä mahdollistaa osaltaan laidunpaineen säätelyä rantalaitumella ja ehkäisee laitumen liiallista kulumista. 
• Mahdolliset juotto- ja kivennäisten syöttöpaikat tulee sijoittaa kauemmaksi rannasta ja lajiston kannalta vähämerkityksisemmille alueille. Oikealla sijoittelulla vähennetään mahdollisuuksia ravinteiden ja mikrobien huuhtoutumiseen sekä arvokkaiden lajien ja elinympäristöjen vahingoittumiseen.
• Rantalaitumilla eläinten lisäruokintaa ei tule tehdä ja laidun tulee aidata erilleen lannoitetuista nurmilaitumista. Muutoin riski ravinteiden kulkeutumiseen ranta-alueelle kasvaa.

Lisätietoja:

Rantalaidun-hankkeen suositukset rantalaiduntamiseen (Luonnonvarakeskus)

Ympäristöterveys-päivät Tampereella 1.-2.11.2023: Anna-Maria Hokajärvi: Rantalaiduntamisen merkitys uimavesien hygieniaan, torstaina 2.11. klo 13.

Anna-Maria Hokajärvi (uimavesien laatu)
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos
[email protected] 

Annastiina Rytkönen (taudinaiheuttajat märehtijöiden lannassa)
Helsingin yliopisto
annastiina.rytkonen(at)helsinki.fi
puh. 0294158213

Marika Laurila (rantalaiduntaminen)
Luonnonvarakeskus
marika.laurila(at)luke.fi