Tutkimus: Vuorokausirytmin pysyvyydellä on merkitystä mielenterveydelle keski-iässä
Yksilöllinen vuorokausirytmi on varsin pysyvä ominaisuus 42–52 vuoden iässä. Aamu- ja iltavirkkuuden muutokset ovat pääosin maltillisia. Tulokset selvisivät suomalaisessa kyselytutkimuksessa, jossa samojen henkilöiden vuorokausirytmiä seurattiin 10 vuoden ajan.
Lähes 60 prosenttia vastaajista ei havainnut lainkaan muutosta vuorokausirytmissään seurannan aikana. Muilla vuorokausirytmi muuttui hieman joko enemmän iltavirkuksi tai aamuvirkuksi. Alle yksi prosentti muuttui voimakkaasti iltavirkusta voimakkaasti aamuvirkuksi tai päinvastoin.
”Tuloksemme vuorokausirytmin pysyvyydestä keski-iässä osoittaa, miten sisäsyntyinen ominaisuus vuorokausirytmi on. Tätä tukevat aiemmat löydökset esimerkiksi vuorokausirytmin voimakkaasta periytymisestä. Nyt olemme kuitenkin voineet osoittaa, että suuret muutokset tässä ominaisuudessa ovat todellakin harvinaisia tutkimassamme ikäluokassa”, toteaa THL:n vieraileva tutkija, kansanterveystieteiden dosentti Ilona Merikanto.
Maltillinen siirtymä enemmän aamuvirkuksi helpottaa stressiä ja psyykkisiä oireita
Iltavirkuilla, joilla vuorokausirytmi pysyi vakaana, esiintyi muita enemmän riittämätöntä unta, päivärytmiväsymystä (social jet lag, eli arki- ja vapaapäivien unirytmin vaihtelua), psyykkistä kuormittuneisuutta ja masennusoireita. Maltillinen muutos aamupainotteisemmaksi vähensi psyykkisiä oireita.
”On vahvaa näyttöä siitä, että uni- ja mielenterveysongelmat kasaantuvat iltavirkuille, mutta mielenkiintoista tuloksissamme on, että maltillinen siirtymä enemmän aamupainotteiseksi lievensi mielenterveysoireilua. Kenties tällainen kohtuullinen siirtymä, joka mahdollistaa vuorokausirytmin paremman mukautumisen sosiaalisiin aikatauluihin, tukee psykologista hyvinvointia, jos se ei ole liikaa ristiriidassa yksilöllisen vuorokausirytmin kanssa”, Merikanto pohtii.
Vuorokausirytmin pysyvyyden ja muutosten yhteyttä mielenterveyteen on tutkittu vain vähän. Tämä tutkimus on osa Stressi, kehitys ja mielenterveys (TAM)-seurantatutkimusta, jossa yhtä tamperelaista ikäluokkaa seurattiin kyselylomakkein vuodesta 1983 lähtien 16-, 22-, 32-, 42- ja 52-vuotiaina.
Lisätietoja
Stability of Morningness/Eveningness and changes in sleep and mental health during mid-adulthood
Stressi, kehitys ja mielenterveys (TAM) -hanke
Ilona Merikanto
vieraileva tutkija
THL
puh. 050 448 8959
[email protected]
