Fysikaaliset mittaukset

Antropometriset mittaukset: Pituus mitattiin sukkasillaan käyttäen mittaustelinettä. Paino mitattiin raskasrakenteisella jousivaa’alla, jonka näyttämä tarkistettiin jokaisen paikkakunnan alussa punnusten avulla. Punnitus tapahtui sukkasillaan kevyessä sisävaatetuksessa. Tuloksesta vähennettiin kesällä 1 kg ja talvella 2 kg. Painoindeksi laskettiin painon ja pituuden neliön suhteena (Heliövaara ja Aromaa 1981). Mittaajina toimi vuorotellen 10 hoitajaa ja 5 tutkimusavustajaa.

Ihopoimun paksuus (olkavarsi ja lavanalus) mitattiin Harpenden skinfold caliper – mittarilla (British Indicators Ltd, John Bull) (Edwards ym.1955, Tanner 1959), jonka leukojen puristuspaine oli 2 – 40 mm:n alueella vakio 10 g/mm2. Mittaajina vuorotellen toimineet 5 tutkimusavustajaa tallensivat lukemat 0,2 mm:n tarkkuudella.

Verenpaineen mittaus: Ennen verenpaineen mittaamista tutkittava ei saanut syödä, juoda tai tupakoida. Verenpaine mitattiin ennen glukoosiannoksen nauttimista. Verenpaine mitattiin kerran elohopeamanometrilla Erkameter Original. Kumipussiosan mitat olivat 12,5 x 40 cm. Mittarin toiminta tarkistettiin joka aamu nostamalla paine tasolle 250 mmHg ja laskemalla se hitaasti. Systoliseksi verenpaineeksi kirjattiin elohopeapatsaan korkeus hetkellä, jolloin Korotkoffin äänet tulivat kuuluville ja diastoliseksi äänten häviämistä vastaava ajankohta. Mittaustekniikka (WHO 1962, WHO 1978, Aromaa 1978, Aromaa 1981) oli suositusten mukainen: kertaverenpaine mitattiin oikeasta olkavarresta tutkittavan istuessa. Käsivarsi lepäsi pöydällä niin, että mansetti oli sydämen korkeudella. Paine nostettiin 30 mmHg sykkeen perusteella arvioidun systolisen paineen yläpuolelle. Mittaaja kuunteli Korotkoffin äänet stetoskoopilla ja kirjasi systoliseksi paineeksi sykeäänten ilmaantumisen ja diastoliseksi niiden häviämisen (V. vaihe). Mittaajina oli 4 miespuolista teknistä avustajaa.

Lepo-EKG mittaus tehtiin kaikille, jotka olivat moniseulontatutkimuksessa 30−59-vuotiaita. 12-kytkentäinen lepo-EKG rekisteröitiin Elema-Schönanderin Mingograf 34-tyyppisellä EKG-laitteella. EKG-laitteen galvanometrien kunto tarkistettiin päivittäin EKG –simulaattorin (ECG Simulator EKS-70, Windsor Locks, Connecticut, USA) avulla. EKG-laitteen vahvistus vakioitiin kerran päivässä. Rekisteröijinä oli 5 tehtävään koulutettua miespuolista tutkimusavustajaa.

EKG-tulosteet tulkittiin käyttäen uusittua Minnesota-koodia (Rose ja Blackburn 1968, The Scandinavian Committee on ECG Classification 1968, Ristola ym. 1980, Reunanen ym. 1983) (Menetelmäkuvaus 2.8). EKG-tulosteiden luokituksen tekivät työhön koulutetut lukijat, joiden koulutuksesta ja luennan valvonnasta vastasi kaksi kardiologia. Lukijat työskentelivät 2 tai 3 henkilön lukijaryhmissä. Kukin lukija teki alkuluennan itsenäisesti, tuloksia verrattiin ja jos ne poikkesivat toisistaan, muodostettiin lopullinen koodi ryhmän yhteispäätöksellä. Kardiologit tarkistivat ja koodittivat kaikki EKG:t, joissa yksikin lukija oli kirjannut Q tai QS -muutoksia. Joka kymmenes EKG-tuloste luokiteltiin uudelleen toistettavuuden arvioimiseksi.

Rintakehän pienoisröntgenkuvaus tehtiin kaikille paitsi raskaana oleville naisille. Pienoisröntgenkuvat olivat 100x100 mm:n varjostinkuvia. Laitteena oli Elema - Schönander DAT-154; röntgenputki Siemens PH 125/80; pienoiskuvauskamera Old Delft Odelca 100 XVIII; kehityskone Kodak X - Omat M5. Kuvausarvot: 120 kV, 150 mA, putkietäisyys 115 cm, fokus 1,2 x 1,2 mm, suodatin 0,7 mm A1. Filmi Agfa - Gevaert Scopix T2.

Jokaisesta tutkittavasta otettiin etu- ja sivukuva Microtrast-varjoaineen (bariumpastan) nielemisen jälkeen. Kuvausetäisyys oli 140 cm. Kuvien arvostelun helpottamiseksi oli varjostinlevyn eteen asetettu vaaka-pystyasentoon senttimetriasteikko. Kuvaajina toimi 5 tutkimusavustajaa.

Sydämen koon ja muodon muutosten arvioimiseksi kaksi röntgenlääkäriä luki kuvat toisistaan riippumatta käyttäen 25 röntgenmuutoskoodia (Aromaa ym. 1978(b)). Keuhkomuutokset arvioi yksi röntgenlääkäri. Rintarangan spondylosin ja hyperostosin arvioi ja luokitteli asiaan perehtynyt sisätautilääkäri (Julkunen ym. 1975, 1981) (Menetelmäkuvaus 1.13).