Kemialliset mittaukset

Tutkittavien piti paastota 12 tuntia ennen tutkimukseen saapumista ja olla virtsaamatta 4 tuntia ennen tutkimusta.

Veritutkimukset: Paastoverinäytteet otettiin ennen glukoosiannoksen nauttimista:

• EDTA-putki hematologisia määrityksiä (hematokriitti) varten
• heparinisoitu putki plasman glukoosi- ja kreatiniinimäärityksiä varten
• neljä 4 ml:n seerumi putkea määrityksiä (määritettiin S-kolesteroli ja S-triglyseridit) ja pakastevarastoa varten sekä 1-2 plasmaputkea

Paastoverinäytteiden lisäksi otettiin näyte tunnin kuluttua glukoosiliuoksen nauttimisesta (20 %:n glukoosiannos annettiin henkilön pituuden ja painon mukaan porrastettuna 250−337 ml, 338−412 ml tai 413−450 ml). Näytteestä määritettiin plasman 1 tunnin rasitusglukoosi.

Hepariiniputket sentrifugoitiin ½ tunnin kuluttua, seerumiputket vähintään tunnin kuluttua näytteen ottamisesta. Näytteenottajina toimi viisi laboratoriohoitajaa. 

Hematokriitti määritettiin kenttälaboratoriossa mittauspäivänä. Muut määritykset tehtiin jäädytetyistä näytteistä 1−3 viikkoa myöhemmin keskitetystä tukilaboratoriossa.

• Hkr: Hematokriitti määritettiin EDTA-putkesta otetusta näytteestä CLAY-ADAMSin R mikrohematokriittimenetelmällä. Sentrifugointiaika oli 5 minuuttia ja nopeus 12 500r/min (Takkunen 1976).
• Kolesteroli: Seerumin kolesteroli määritettiin laitteen valmistajan käsikirjan mukaisesti (Technicon AutoAnalyzer Methodology N-24a 1965,Technicon AutoAnalyzer Methodology N-54 ja N-77 1969) käyttäen Liebermann-Burchard menetelmän  modifikaatioita (Huang et al. 1961, Boy 1963). Toistettavuutta mittaava vaihtelukerroin (CV) oli välillä 0,02–0,04. Kontrolliseerumeihin (Kliinisten laboratoriotutkimusten laaduntarkkailu Oy) verrattuina Autoklinikan tukilaboratorion määritystulokset olivat lähellä muiden laboratorioiden keskiarvoja. Kontrolliseerumien avulla tuloksia verrattiin myös Yhdysvaltojen CDC:n samoille seerumeille ilmoittamiin tuloksiin ja Autoklinikan tukilaboratorion tulokset olivat noin 5 % korkeampia kuin CDC:n.
• Triglyseridit: Seerumin triglyseridit määritettiin Autoklinikan tukilaboratoriossa kehitetyllä automaattisella menetelmällä (Björksten 1972).  
• Glukoosi: Plasman glukoosi (paasto kaikilla ja rasitus 18 455 henkilöllä) määritettiin ferrisyanidimenetelmän muunnoksella (Hoffman 1937, Technicon AutoAnalyzer Methodology N-2b, 1965) (Menetelmäkuvaus 2.16). Tasolla 160 mg/100 ml menetelmä antoi noin 5% korkeampia pitoisuuksia kuin entsymaattinen menetelmä. Toistettavuus (CV) oli 0,01−0,03. Helsingin kontrollipiirin muihin laboratorioihin verrattuna Autoklinikan tukilaboratorio sai eri aikoina 3–10 % korkeampia pitoisuuksia. Yhdysvaltain CDC:n entsymaattisella menetelmällä analysoimat tulokset olivat 5 % korkeampia kuin Autoklinikan laboratorion samoista näytteistä määrittämät.
• Kreatiniini: Plasman kreatiniini määritettiin Jaffen menetelmän muunnoksella. (Technicon AutoAnalyzer Methdology N-11b, 1965). Autoklinikan tukilaboratorion määritystaso oli hieman korkeampi kuin Helsingin kontrollipiirin muissa laboratorioissa. Toistettavuus (CV) oli 0,02–0,05.
• Kilpirauhashormonit: Seerumin T3 (N = 137), T3U (N = 106) ja T4 (N = 1290) (Lamberg et al. 1970).

Virtsatutkimus: Naisilta, 50 vuotta täyttäneiltä miehiltä sekä virtsaoireita valittavilta otettiin puhtaasti laskettu keskivirtsanäyte ja alle 50-vuotiailta miehiltä tavallinen kertavirtsanäyte. Näytteistä tutkittiin albumiini, glukoosi, veri ja ketoaineet kvalitatiivisesti testiliuskoilla (Labstix). Jos U-Prot oli +, tehtiin keittokoe. Naisilta määritettiin bakteerikasvu Uricult - aluslevyn avulla. Jos kasvu oli 10⁴ kpl/ml tai enemmän lähetettiin levyt Kansanterveyslaboratorioon bakteerin tyypitystä ja antibioottiresistenssin määritystä varten. Diagnoosi bakteriuria perustui kahteen näytteeseen, joissa kummassakin bakteerikasvu oli 10⁵ kpl/ml tai enemmän (Kass 1956, Heinonen ym. 1968).