Puolustusvasteet vakavissa virusinfektioissa

THL ylläpitää kansallista valmiutta torjua vaarallisia viruksia, jotka kykenevät aiheuttamaan maailmanlaajuisia epidemioita eli pandemioita. THL:n Asiantuntijamikrobiologiayksikön laboratoriossa tutkitaan vakavia hengitystieinfektioita aiheuttavia lintuinfluenssa- ja koronaviruksia ja kehitetään laboratoriomenetelmiä virusinfektioiden toteamiseksi.

Influenssa- ja koronavirukset ovat merkittävimpiä maailmanlaajuisia terveysuhkia. Ihmiselle vaarallisia viruksia on syntynyt, kun nisäkkäiden ja lintujen influenssa- ja koronavirukset ovat luonnossa muuntuneet siten, että ne kykenevät tarttumaan eläimestä ihmiseen (zoonoosi). Esimerkiksi H5N1- ja H7N9-lintuinfluenssavirukset sekä SARS-CoV-2 koronavirus voivat aiheuttaa hengenvaarallista keuhkokuumetta ja äkillistä hengityksen vajaatoimintaa myös terveille nuorille aikuisille.

Vielä ei tiedetä kaikkia mekanismeja, joilla elimistömme puolustautuu erilaisia, vakavia tauteja aiheuttavia viruksia vastaan. Myös viruksilla on lukuisia tapoja muokata elimistön puolustusvasteita viruksille edulliseen suuntaan.

Tavoitteet

Tutkimuksemme selvittää sitä, miten erilaiset virukset laukaisevat elimistömme puolustusvasteita tai estävät niitä käynnistymästä.

Saatua tutkimustietoa vakavien virustautien syntymekanismeista ja mahdollisuuksista torjua niitä rokottein ja viruslääkkein hyödynnetään kansallisessa varautumisessa pandemioihin ja rokotuspäätösten teossa.

Toteutus

Tutkimuksessa selvitetään solu- ja molekyylibiologisilla menetelmillä vaarallisten H5N1- ja H7N9-lintuinfluenssavirusten sekä SARS, SARS-2 ja MERS-koronavirusten aiheuttamien infektioiden varhaisia vaiheita ihmisen puolustusjärjestelmän soluissa.

Virusten lisääntymiskykyä isäntäsoluissa tutkitaan infektoimalla viljeltyjä ihmisen soluja luonnossa tavattavilla villityypin viruksilla ja laboratoriossa muunnetuilla, taudinaiheuttamiskyvyltään heikennetyillä viruksilla. Infektion laukaisemia vasteita selvitetään tutkimalla solunsisäistä signaalinvälitystä ja geenien ilmentymistä sekä välittäjäaineiden kuten sytokiinien tuotantoa viruksilla infektoiduissa soluissa.

Keskeisinä solu- ja molekyylibiologisina ja geeniteknologisina tutkimusmenetelminä ovat: Primäärisoluviljely, viruseristys, geenitransduktio ja mutageneesi, fluoresenssimikroskopia, virtaussytometria, kvantitatiivinen RT-PCR, Western blotting, ELISA, immunopresipitaatio.