POMELA-hankkeen tutkimustuloksia

POMELA-aineisto

Yksinasuvat voidaan jaotella neljään terveysprofiililtaan erilaiseen ryhmään:
- Kukoistavat (31 %): korkea sosiaalinen ja mielen hyvinvointi, useimmiten hyvä tai melko hyvä fyysinen terveys
- Terveet (30 %): keskimääräinen sosiaalisen tuen ja mielen hyvinvoinnin taso, hyvä/melko hyvä fyysinen terveys
- Pärjäilevät (35 %): keskimääräinen sosiaalinen hyvinvointi, hieman keskimääräistä matalampi mielen hyvinvointi, keskitasoinen tai huonompi fyysinen terveys
- Heikko terveys (4 %): matala taso useimmissa osa-alueissa
Kaikki ryhmät olivat taustatekijöiltään moninaisia, mutta
- Kukoistavissa muita enemmän työssäkäyviä tai opiskelijoita, nuoria aikuisia (<30 vuotta), seurustelevia, korkeasti koulutettuja
- Pärjäilevät muita tyypillisemmin eläkeläisiä, leskiä, vain peruskoulun käyneitä
- Heikon terveyden ryhmässä muita enemmän nuoria aikuisia (<30 vuotta), miehiä, ei-seurustelevia, korkeintaan toiselta asteelta valmistuneita, työttömiä
- Terveet keskimääräisiä kaikkien taustatekijöiden suhteen
- Asuinpaikan kaupunkimaisuuden tai maantieteellisen sijainnin suhteen eroja ei ollut
Kaikilla ryhmillä elämänlaatu erosi selvästi toisistaan odotettuun suuntaan, kun taustatekijät vakioitiin

Tutkittiin kuuden eri vapaa-ajan toimen yhteyttä positiiviseen mielenterveyteen:
- Yhteydenpito ystäviin ja sukulaisiin (91 % vähintään viikoittain)
- Luonnossa liikkuminen (66 %)
- Käsityöt ja taideharrastukset (42 %)
- Kerho- / järjestötoiminta (17 %)
- Kulttuuri- ja urheilutapahtumat (5 %)
- Hengellisissä tilaisuuksissa käyminen (5 %)
Positiivinen mielenterveys sitä korkeampaa, mitä useammin yksinasuvat olivat yhteydessä läheisiin, liikkuivat luonnossa ja kävivät kulttuuri- ja urheilutapahtumissa sekä hengellisissä tilaisuuksissa
- Kuitenkaan suurta eroa muiden vapaa-ajan toimien välillä ei ollut
- Analyysissä vakioitu laajasti taustatekijöitä
Samat taustatekijät selittivät sekä useampaa vapaa-ajan osallistumista että korkeampaa positiivista mielenterveyttä, joista voimakkaimmat yhteydet seuraavilla:
- Ystävien määrä (vähintään kaksi verrattuna tätä vähempään)
- Ei toimintakykyä rajoittavaa terveysongelmaa
- Seurustelusuhde (verrattuna ei-seurusteleviin, siviilisäädyltään naimattomiin)

Läheiset ystävyyssuhteet ja tiivis yhteydenpito läheisiin ovat tärkeitä yksinasuvien mielen hyvinvoinnille.
Aktiivinen, kuukausittainen osallistuminen kulttuuri- ja urheilutapahtumiin sekä kirkossa käyminen lisäävät korkean positiivisen mielenterveyden todennäköisyyttä.
Yksinasuvien mielen hyvinvointia tukevat mm. sellaiset sosiaaliset vuorovaikutussuhteet, joissa henkilön taitoja ja kykyjä arvostetaan ja jotka tyydyttävät läheisyyden, kiintymyksen ja rakkauden tarvetta, luovat turvaa ja antavat mahdollisuuden hoivan antamiseen ja toisen hyvinvoinnista huolehtimiseen.

Julkisen sektorin tarjoamien palvelujen ja toimintojen sekä hyvinvointiyhteiskunnan tarjoaman sosiaalisen tuen merkitys tärkeää yksinasuvien mielen hyvinvoinnille.
Erityisesti koronan aikana, kun kotona vietettiin pidempiä aikoja yksin eikä vierailijoita sallittu, sosiaalisen tuensaanti jäi puhelujen, WhatsApp -viestien ym. varaan.
Julkiset yhteisesti jaetut tilat (esim. kirjastot) koettiin tärkeiksi mielen hyvinvoinnin ja sosiaalisen tuen kannalta niiden tarjoamien palveluiden vuoksi sekä niissä tapahtuvien sosiaalisten kohtaamisten takia ("Yksin mutta yhdessä" -merkitys).
Tiloihin pääsemättömyys ja yhteisöllisen tuen puute vaikuttanut negatiivisesti yksinasuvien mielen hyvinvointiin.

Yksinasuvilla alhainen positiivinen mielenterveys on yleisempää kuin niillä, jotka asuvat jonkun kanssa.
Sosiaalinen tuki näyttää olevan voimakkaasti yhteydessä sekä alhaiseen että korkeaa positiiviseen mielenterveyteen yksin asuvilla.
Osallistuminen esimerkiksi yhteisön järjestämään toimintaan vähensi matalan positiivisen mielenterveyden todennäköisyyttä.
Yksinasuvien miesten joukossa matala positiivinen mielenterveys on yleisempää verrattuna yksinasuviin naisiin.
Yksinasuvien miesten keskuudessa erityisesti nuoremmilla positiivinen mielenterveys on matalaa, kun taas yksinasuvilla naisilla iällä ei näytä olevan vaikutusta.

Yksinasuvat olivat käyneet harvemmin lääkärillä viimeisen vuoden aikana (65.5 % vähintään yksi käynti) kuin ne, jotka asuivat jonkun kanssa (72%). Yksinasuvilla oli myös viimeisen viiden vuoden aikana ollut vähemmän terveystarkastuksia. Ero tässä oli suurin 18-29-vuotiaiden yksinasuvien ja jonkun kanssa asuvien välillä.
Jonkun kanssa asuvien ryhmä arvioi kokemuksensa perusterveydenhuoltoon pääsystä paremmiksi kuin yksinasuvien ryhmä.

FinTerveys 2017 -tutkimuksen valossa yksinasuvien mielen hyvinvointi on keskimäärin matalampi kuin muilla. Lähes neljäsosa yksinasuvista 18 vuotta täyttäneistä miehistä kärsi matalasta mielen hyvinvoinnista, kun muilla miehillä vastaava osuus oli vain 12 %. Myös naisilla ero oli samansuuntainen, mutta pienempi. Vastaavasti jonkun kanssa asuvilla korkea mielen hyvinvointi oli yleisempi kuin yksinasuvilla, joskaan ero ei ollut yhtä suuri kuin matalan mielen hyvinvoinnin yleisyydessä.
Sekä yksinasuvilla että muilla mielen hyvinvointi oli vuosina 2017 ja 2020 keskimäärin sitä parempi,
- mitä vanhemmasta henkilöstä oli kyse,
- mitä paremmaksi hän koki terveytensä ja kognitiivisen toimintakykynsä (muisti, oppiminen, keskittyminen),
- mitä useampia läheisiä ystäviä hänellä oli ja mitä vähemmän hänellä oli huolta toimeentulosta.

Korona-aikana (2020) lisäksi riittämätön avunsaanti ja kuulovaikeudet olivat yhteydessä matalampaan mielen hyvinvointiin, yksinasuvilla myös työttömyys ja korkeampi koulutus, muilla kuin yksinasuvilla puolestaan fyysisen toimintakyvyn rajoitteet.
Yksinasuvien muita matalammasta mielen hyvinvoinnista osa selittyi ryhmien välisillä eroilla terveydessä ja toimintakyvyssä, sosiaalisissa verkostoissa ja sosioekonomisessa asemassa. Korkean mielen hyvinvoinnin yleisyys jonkun kanssa asuvilla yksinasuviin verrattuna puolestaan liittyi osittain terveyden ja toimintakyvyn sekä sosioekonomisen aseman eroihin näiden ryhmien välillä.

Koronaepidemian aikana perheen kanssa vietetty aika lisääntyi vähemmän ja yksinäisyyden tunne enemmän yksinasuvilla kuin muilla. Sen sijaan perheen sisäiset erimielisyydet lisääntyivät enemmän niillä, joiden kotitalouteen kuului enemmän kuin yksi henkilö.
Yksinäisyyden tunne ja perheen sisäiset erimielisyydet lisääntyivät koronaepidemian aikana molemmissa ryhmissä sitä harvemmin, mitä korkeampi mielen hyvinvointi oli ollut ennen epidemiaa.
Yksinäisyyden tunteen lisääntyminen koronaepidemian aikana oli molemmissa ryhmissä yhteydessä matalampaan mielen hyvinvointiin vuonna 2020. Jonkun kanssa asuvilla mielen hyvinvointi oli lisäksi koronaepidemian aikaan sitä parempi, mitä vähemmän heillä oli ollut perheen sisäisiä erimielisyyksiä sekä perheen kanssa vietettyä aikaa, ja mitä vähemmän epidemia oli vaikuttanut heidän taloudelliseen tilanteeseensa.
Mitä parempi mielen hyvinvointi oli ollut ennen epidemiaa, sitä parempi se oli myös sen aikana.

Päivitetty: Thu Dec 07 12:46:41 EET 2023