Äidinmaidon ympäristömyrkyt

Tämän sivun teksti on julkaistu alun perin Kätilölehdessä 7/2015.

• Imetyksen terveyshyödyt sekä lapselle että äidille ovat paljon suuremmat kuin ympäristömyrkyistä aiheutuvat mahdolliset terveyshaitat.
• Noudattamalla suomalaisia kalansyöntisuosituksia voi välttää ympäristömyrkyille altistumista samalla varmistaen hyödyllisten ravintoaineiden, kuten omega- 3-rasvahappojen ja D-vitamiinin riittävän saannin.
• Ympäristömyrkkyjen pitoisuudet äidinmaidossa ovat pienentyneet huomattavasti viime vuosikymmenien aikana, ja niiden määrät ovat nykyisin äärimmäisen pieniä.
• Ympäristömyrkyt eivät estä imetystä millään tavalla.

Ihmisen toiminnan seurauksena ympäristöön joutuneita kemikaaleja, jotka ovat haitallisia ihmiselle tai eliöille, kutsutaan ympäristömyrkyiksi. Suomalaiset altistuvat ympäristömyrkyille pääasiassa ravinnon, erityisesti kalan kautta.

Jotkin ympäristömyrkyistä erittyvät huonosti, kertyvät rasvakudokseen ja kulkeutuvat rasvaisen äidinmaidon kautta lapseen. Ympäristömyrkkyjen pitoisuudet äidinmaidossa ovat onneksi pienentyneet huomattavasti viime vuosikymmenien aikana, ja niiden määrät ovat nykyisin äärimmäisen pieniä.

Noudattamalla kotimaisia kalansyöntisuosituksia ja ottamalla huomioon raskaana oleville ja imettäville äideille kohdistetut erityissuositukset voi välttää ympäristömyrkyille altistumista. Ympäristömyrkyt eivät ole uhka imetykselle.

Pieni osa haitallisista kemikaaleista aiheuttaa suurimman osan haitoista

Ihmisen toiminta muuttaa ympäristöä, ja luontoon pääsee erilaisia ihmisen tahallaan tai vahingossa päästämiä tai prosessien sivutuotteina syntyviä yhdisteitä. Kaikki näistä eivät suinkaan ole haitallisia. Kaikista tunnetuista kemiallisista aineista kymmenkunta on haitallisempia kuin loput kymmenen miljoonaa yhdistettä yhteensä.

Hitaasti hajoavat kemikaalit voivat kertyä ympäristössä, jos uusia päästöjä syntyy nopeammin kuin edelliset ehtivät poistua. Eliöiden ja ihmistenkin kannalta haitallisuutta lisää edelleen, jos kemikaali varastoituu elimistöön, sillä tällöin se voi rikastua ravintoketjussa.

Äidinmaidon ympäristömyrkyt

Kemikaalin käyttäytyminen elimistössä määräytyy pitkälti sen mukaan, onko kyseessä rasva- vai vesiliukoinen yhdiste. Rasvaliukoiset yhdisteet hakeutuvat rasvakudokseen ja juuttuvat sinne. Vesiliukoiset yhdisteet taas hakeutuvat virtsaan, joka koostuu lähes kokonaan vedestä, ja erittyvät sen mukana nopeasti.

Äidinmaidossa ongelmana ovat erityisesti rasvaliukoiset ympäristömyrkyt. Äidin keho valmistaa maitoa vauvalle omista rasvavarastoistaan, joihin näitä yhdisteitä on hänen siihenastisen elämänsä aikana kertynyt. Rasvan mukana myös siihen varastoituneet ympäristömyrkyt kulkeutuvat äidinmaitoon, joka on myös hyvin rasvaista.

Äidinmaidossa huolta aiheuttavat esimerkiksi teollisuuden sivutuotteina ja epäpuhtaan palamisen seurauksena muodostuvat dioksiinit (polyklooratut dibentso-p-dioksiinit ja -furaanit), aiemmin muuntajien ja kondensaattoreiden lämmönsiirtonesteenä ja sähköeristeenä käytetyt PCB-yhdisteet (polyklooratut bifenyylit), palonestoaineena elektroniikassa ja muissa kuluttajatuotteissa käytetyt PBDE-yhdisteet (polybromatut difenyylieetterit) sekä ympäristössä epäorgaanisesta elohopeasta muodostuva metyylielohopea.

Lue lisää:

• Dioksiinit ja PCB-yhdisteet
• Palonestoaineet
• Metyylielohopea

Äidinmaidon ympäristömyrkkyjen tutkimus Suomessa

Ympäristömyrkkyjä havaittiin äidinmaidossa ensimmäisen kerran 1980-luvulla. Silloin niiden merkityksestä vauvalle ei tiedetty juuri mitään. Tämän takia Maailman terveysjärjestö WHO aloitti vuonna 1987 ensimmäisen kansainvälisen tutkimuksen äidinmaidon sisältämistä ympäristömyrkyistä.

Aluksi mukana oli vain kymmenen maata Euroopasta, mutta myöhemmin tutkimukseen ovat lähteneet mukaan useat Euroopan maat sekä USA ja Kanada. Suomi on ollut mukana tutkimuksessa alusta lähtien. Suomessa näytteenotosta ja ympäristömyrkkyjen analysoinnista on vastannut Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Äidinmaitonäytteitä WHO:n tutkimuksessa on kerätty noin 5–7 vuoden välein. Aluksi näytteistä mitattiin vain dioksiineja ja PCB-yhdisteitä, mutta myöhemmin on alettu seurata myös PBDE-yhdisteiden pitoisuuksia. Tutkimuksessa on saatu arvokasta tietoa näiden yhdisteiden pitoisuuksien pienenemisestä sekä tähän vaikuttaneista tekijöistä.

Ympäristömyrkkyjen kemiallinen analyysi maitonäytteestä on haasteellinen, koska kyseisten yhdisteiden pitoisuudet ovat hyvin pieniä. Siitä, miten pienistä määristä puhutaan, kun kyse on ympäristömyrkyistä, voi saada käsityksen seuraavan vertailun avulla:

Yksi kilon painoinen maitotölkki painaa saman verran kuin tuhat sokeripalaa. Sokeripala taas painaa tuhannen hyttysen verran, ja hyttynen puolestaan on tuhannen pölyhiukkasen painoinen. Pölyhiukkanen painaa yhtä paljon kuin tuhat bakteeria. Yksi pikogramma ympäristömyrkkyä on tuhannesosa yhden bakteerin painosta. Yhdessä pikogrammassa on siis 11 nollaa pilkun jälkeen: 0,000 000 000 001 g! Esimerkiksi dioksiinien pitoisuus yhdessä desilitrassa äidinmaitoa on tyypillisesti alle 10 pikogrammaa.

Miten ympäristömyrkyt päätyvät ihmiseen

Itämeren rasvainen kala on suomalaisille ja monille muille pohjoisen Itämeren maille merkittävin ympäristömyrkkyjen saantilähde, siitä tulee jopa yli 80 % kokonaissaannista. Päästöjen vähentämistoimenpiteiden ansiosta esimerkiksi teollisuuden dioksiini- ja PCB-päästöt ovat vuodesta 1990 vähentyneet yli 80 %.

Kalan syönnin lisäksi pieni osa kemikaalialtistumisesta voi tapahtua myös muuta kautta. Muita, huomattavasti pienempiä ympäristömyrkkyjen lähteitä voivat olla muut elintarvikkeet, kuten sienet, maito, säilykkeet ja lastenruoat. Joillekin kemikaaleille voi altistua jonkin verran myös kosmetiikan, lelujen, vaatteiden ja tuttipullojen kautta sekä nielemällä pölyä. Lähteet vaihtelevat suuresti kemikaalia myöten.

Imetys ja laihduttaminen

Joskus kuulee väitettävän, että imetyksen aikana ei tulisi laihduttaa, ettei kehon ympäristömyrkkyjä liikaa vapautuisi äidinmaitoon. Tästä ei kuitenkaan ole olemassa virallista suositusta.

Väite on saattanut pitää paikkansa 1980-luvulla, kun suomalaiset altistuivat paljon nykyistä suuremmille ympäristömyrkkypitoisuuksille. Nykytasoilla ei ole väliä, laihduttaako imetysaikana vai ei. Esimerkiksi kolme kuukautta kestävä laihdutus ei yleensä johda kovin suureen prosentuaaliseen painonpudotukseen, joten vaikutus ympäristömyrkkyjen vapautumiseen rasvakudoksesta jää hyvin vähäiseksi.

Ympäristömyrkkyjen terveyshaitat

Dioksiinin tunnetuin terveysvaikutus on hankala ja pitkäkestoinen klooriakne. Tätä tavataan vain poikkeuksellisten suurten altistusten seurauksena, kuten Ukrainan entisen presidentin Juštšenkon myrkytystapauksessa.

Dioksiinit ja PCB-yhdisteet ovat suurien, onnettomuustilanteissa esiintyvien altistumisten yhteydessä karsinogeenisiä ja aiheuttavat syntyville lapsille hampaiden kehityshäiriöitä. Nykyisillä ravinnon kautta saaduilla altistumistasoilla nämä eivät kuitenkaan ole mitenkään merkityksellisiä terveyshaittoja.

PBDE-yhdisteiden epäillään lisäävän imusolmukesyövän riskiä, olevan haitallisia sikiölle ja häiritsevän kilpirauhashormonien tasapainoa. Ne saattavat myös aiheuttaa käyttäytymishäiriöitä ja oppimisvaikeuksia.

Metyylielohopea on haitallinen sikiön ja lapsen kehittyvälle keskushermostolle. Se saattaa aiheuttaa keskittymishäiriöitä, motorisia häiriöitä ja sanallisen muistin heikentymistä. Metyylielohopea on yhdistetty myös kohonneeseen sydän- ja verisuonitautien riskiin.

Ympäristömyrkkyjen herkimmin havaittavia vaikutuksia eli sellaisia, jotka toteutuvat jo pienillä annoksilla, ei täysin tunneta. Nykyisillä tasoilla pitkään jatkuva altistuminen saattaa lisätä kehityshäiriöiden riskiä sekä häiritä immuunipuolustusjärjestelmää, hormonitoimintaa ja lisääntymiskykyä.

Tutkittavia kemikaaleja on viime vuosina tullut lisää, kun esimerkiksi bisfenoli A:n ja ftalaattien mahdollisiin terveyshaittoihin on havahduttu. Näiden kemikaalien terveyshaittojen tutkimus on vasta alussa, joten on päädytty noudattamaan niin sanottua varovaisuusperiaatetta, eli niiden käyttöä on varmuuden vuoksi rajoitettu. Yksittäisen ihmisen ei siis tarvitse olla näistä huolissaan.

Kalan syöntisuositukset ja niihin annetut poikkeukset

Kalan terveyshyödyt peittoavat ympäristömyrkyistä johtuvat mahdolliset haitat. Kala on sekä äidin terveyden että lapsen kehityksen kannalta erittäin tärkeä välttämättömien ravintoaineiden saantilähde.

Tieto joidenkin kalalajien sisältämistä ympäristömyrkyistä on huonontanut kalan yleistä mainetta terveellisenä ravintona erityisryhmien, kuten raskaana olevien keskuudessa, mikä on huolestuttavaa.
Noudattamalla suomalaisia kalansyöntisuosituksia voi välttää ympäristömyrkyille altistumista samalla varmistaen hyödyllisten ravintoaineiden, kuten omega-3-rasvahappojen ja D-vitamiinin riittävän saannin. Valtion ravitsemusneuvottelukunnan mukaan kalaa tulisi syödä vähintään kahdesti viikossa.

Kaikkiin kalalajeihin ei kerry ympäristömyrkkyjä yhtä paljon. Dioksiineille ja PCB-yhdisteille voi altistua erityisesti syömällä Itämeren lohta, taimenta ja silakkaa, kun taas metyylielohopealle voi altistua syömällä sisävesien petokaloja, kuten haukea. Monet kotimaiset sisävesilajit, kuten muikku, eivät kerää ympäristömyrkkyjä juuri lainkaan. Kalalajien välisiä eroja voi olla vaikea palauttaa mieleen kalatiskillä, mutta hyvä muistisääntö on syödä eri kalalajeja vaihtelevasti.

Elintarviketurvallisuusvirasto Evira (nykyisin Ruokavirasto) on antanut seuraavat suositukset:

• Lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien tulisi syödä Itämerestä pyydettyä isoa silakkaa (perkaamattomana yli 17 cm mittaista), lohta tai taimenta korkeintaan 1–2 kertaa kuussa.
• Lasten, nuorten ja hedelmällisessä iässä olevien tulisi syödä merestä tai järvestä pyydettyä haukea korkeintaan 1–2 kertaa kuussa.
• Raskaana olevien ja imettävien äitien ei ole suositeltavaa syödä lainkaan haukea.
• Sisävesialueiden kalaa lähes päivittäin syövien on suositeltavaa vähentää isokokoisten ahventen, kuhien ja mateiden käyttöä ravinnossa.

Lue lisää: Kalan turvallisen käytön ohjeet (Ruokavirasto)

Imetyksen hyödyt ovat suuremmat kuin haitat

Imetyksen terveyshyödyt sekä lapselle että äidille ovat paljon suuremmat kuin ympäristömyrkyistä aiheutuvat mahdolliset terveyshaitat. Äidinmaito on ympäristömyrkyistä huolimatta lapsen terveyden kannalta parempi vaihtoehto kuin esimerkiksi korvikeruokinta. Turhien pelkojen lieventämiseksi imettäville äideille tulisi tarjota luotettavaa tietoa äidinmaidon ympäristömyrkyistä.

Riikka Airaksinen
tutkija
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos