Lainmukainen lastensuojelun järjestäminen onnistuu vain Etelä-Karjalassa ja Helsingissä
Julkaisuajankohta 7.6.2024 6.30
Tiedote
Lainmukainen lastensuojelun järjestäminen onnistuu vain Etelä-Karjalassa ja Helsingissä, käy ilmi THL:n tuoreesta tilastosta. Lastensuojelun henkilöstömitoitusta tiukennettiin vuoden 2024 alussa niin, että yhdellä sosiaalityöntekijällä voi olla asiakkaana enintään 30 lasta. Aiemmin luku oli 35.
Tiukennuksen takia lain vaatimuksiin kykeni yhä harvempi hyvinvointialue, vaikka tosiasiallisesti yhdellä sosiaalityöntekijällä olevien lastensuojeluasiakkaiden määrä väheni usealla alueella.
“Vain Etelä-Karjalassa ja Helsingissä lastensuojelun järjestäminen toteutui pääpiirteissään lain mukaisesti. Voimme tosin arvioida vain sitä, onko työntekijöitä edes vähimmäismäärä, ja valmistuuko palvelutarpeen arviointi edes kolmessa kuukaudessa”, kertoo THL:n kehittämispäällikkö Martta Forsell.
”Vaikka tilastot tarjoavat vain kapean ikkunan lastensuojelun laatuun, kertovat ne kuitenkin siitä, että alueet eivät kykene takaamaan lastensuojeluasioiden käsittelyä edes lainmukaisten aikarajojen ja asiakasmäärien raameissa“, Forsell jatkaa.
Tiedot perustuvat THL:n tämän vuoden lastensuojelun käsittelyaikoja ja henkilöstömitoitusta koskeviin tilastoihin.
Pohjanmaan tilanne on erityisen huolestuttava
Pohjanmaan hyvinvointialueen tilanne on ollut tänä keväänä erityisen huolestuttava. Alueen kaikilla lastensuojelun sosiaalityöntekijöillä ylittyi enimmäisasiakasmäärä. Asiakkaita oli keskimäärin peräti 48 per sosiaalityöntekijä. Lakisääteiset käsittelyajat ylittyivät puolestaan jopa kolmanneksella asiakkaista.
“Pohjanmaalta on viestitty, että tilanteen vakavuus ymmärretään. Alue pyrkii pitkäjänteisiin ratkaisuihin rekrytoimalla lisää päteviä sosiaalityöntekijöitä ja välttämällä vuokratyövoiman käyttöä”, Martta Forsell kertoo.
* Korjattu taulukko julkaistu 17.6.2024 klo 10.43. Korjattu sarakeotsikko: Yli 30 asiak, %. Alkuperäisen kuvion sarakeotsikko: Yli 35 asiak, %.
Onko mitoituksen sivuvaikutuksena syntynyt jono lastensuojeluun?
”Nykyisen kaltaisella vastuusosiaalityöntekijän työnkuvalla 30 lasta on edelleen suuri määrä. Mitoitus on ilmeisesti vähentänyt todellisia ylilyöntejä ja asiakasmäärään kiinnitetään nyt huomioita, mikä on tärkeää”, pohtii THL:n kehittämispäällikkö Laura Yliruka.
Mitoituksen kääntöpuolena joillakin hyvinvointialueilla kaikki lastensuojelun tarpeessa olevat lapset eivät saa heti omaa nimettyä sosiaalityöntekijää. Tämä “jonottaminen” voi tapahtua joko ennen tai jälkeen lastensuojelutarpeen virallista toteamista, jolloin avataan lastensuojelun asiakkuus.
THL selvitti huhtikuussa alueiden käytäntöjä. Oma sosiaalityöntekijä kyettiin nimeämään heti noin puolella alueista. Kolmasosassa hyvinvointialueita vastuusosiaalityöntekijän nimeämistä jouduttiin satunnaisesti lykkäämään.
Keski-Suomessa, Vantaa-Keravalla ja Varsinais-Suomessa oman sosiaalityötyötekijän nimeämistä jouduttiin tyypillisesti odottamaan. Odotusajat vaihtelivat joistain päivistä jopa kuukausiin. Oman vastuusosiaalityöntekijän nimeämistä priorisoitiin lasten tilanteen kiireellisyyden mukaan.
Vantaa-Keravalla on erikseen perustettu tiimi vastamaan omaa sosiaalityöntekijää odottavien lasten tarpeisiin ja Keski-Suomessa vastaavaa toimintaa ollaan laajentamassa.
“Varsinais-Suomessa taas tarpeen vaatiessa vastuusosiaalityöntekijäksi nimetään sosiaalityöntekijä, jolla jo ylittyy enimmäisasiakasmäärä. Varsinais-Suomen toimintatapa vastaa enemmän muita alueita, joilla sosiaalityöntekijöiden enimmäisasiakasmäärä ylittyy. Näitä ovat myös Päijät-Häme, Satakunta, Keski-Uusimaa ja Pirkanmaa”, Martta Forsell kertoo.
THL pyrkii yhdessä alueiden kanssa kehittämään lapsiperheille tarjottavaa tukea.
”Hyvinvointialueilla on paljon haasteita, mutta myös yritystä löytää kestäviä ratkaisuja lapsiperheiden tukemiseen. Keväällä työnsä käynnistänyt Lastensuojelun kansallinen kehittäjäverkosto on ottanut tehtäväkseen hakea uudistusta edellä kuvattuihin ongelmiin eli työnkuviin ja työnjakoon eri lastensuojelun ammattilaisten välillä sekä asiakasmitoituksesta johtuvan lastensuojelun ja perhesosiaalityön välille syntyvän padon synnyttämiin ongelmiin”, Yliruka kuvaa.
