Raportti: Mikrobilääkeresistenssi on edelleen yleistä Euroopan talousalueella, mutta alueiden väliset erot ovat suuria

Mikrobilääkeresistenssiä esiintyy edelleen yleisesti EU:n ja Euroopan talousalueen maissa, mutta vaihtelut eri alueiden välillä ovat suuria. Resistenssi on yleisempää alueen etelä- ja itäosissa kuin pohjoisessa ja lännessä. Erot näkyvät erityisesti gramnegatiivisissa bakteereissa, kuten Escherichia coli, Klebsiella pneumoniae ja Acinetobacter spp.  

Tiedot käyvät ilmi Euroopan tautikeskus ECDC:n ja Maailman terveysjärjestön WHO:n Euroopan toimiston yhdessä julkaisemasta raportista, joka sisältää seurantatietoja vakavista infektioista eristettyjen bakteerien resistenssistä vuodelta 2020.

Raportissa on ensikertaa yhdistetty kahden seurantajärjestelmän, CAESAR (Central Asian and European Surveillance of Antimicrobial Resistance Network) ja EARS-Net (European Antimicrobial Resistance Surveillance Network), tulokset. Seurantatietojen keräyksissä on mukana yhteensä 42 maata.

Yleistynyt resistenssi etenkin karbapeneemejä kohtaan huolettaa

Raportin mukaan erityisen huolestuttavaa on useissa maissa yleistynyt resistenssi kolmannen polven kefalosporiiineja ja karbapeneemejä kohtaan K. pneumoniae -bakteereilla sekä karbapeneemiresistenssi Acinetobacter -lajeilla ja Pseudomonas aeruginosa -bakteereilla. 

Esimerkiksi karbapeneemeille resistenttejä K. pneumoniae -bakteereja raportoitiin olevan alle prosentti yhteensä 16 ssa maassa (39 % seurantamaista), jotka sijaitsevat Euroopan pohjois- ja länsiosissa. Seurantamaista 12 (30 %) raportoi resistenssin olevan 25 prosenttia tai sen yli ja kuusi maata (15 %) raportoi resistenssin olevan 50 prosenttia tai sen yli. Korkeimman resistenssin maat sijaitsevat EU/EEA-alueen etelä- ja itäosissa.

Yleistilanne pysynyt melko vakaana, mutta poliittisessa sitoutumisessa ja rahoituksessa yhä puutteita

Kaiken kaikkiaan EARS-Net-verkoston keräykseen kuuluvissa bakteerilaji-mikrobilääke -yhdistelmissä resistenssin yleisyys on joko pysynyt samana tai vähentynyt huomattavasti vuosien 2016–2020 aikana. 

Selvä kasvava trendi oli havaittavissa vain karbapeneemeille resistenteissä E. coli -bakteereissa (2016: 0,1 % ja 2020: 0,2 %) ja K. pneumoniae -bakteereissa (2016: 8,4 % ja 2020: 10,0 %) sekä vankomysiinille resistentissä Enterococcus faecium -bakteereissa (2016: 11,6 % ja 2020: 16,8 %). 

”Meneillään oleva koronaviruspandemia on paljastanut terveydenhuoltojärjestelmän heikkoudet ja haastanut mikrobilääkeresistenssin vastaista työtä. Resistenssin torjuntaan tulisi sitoutua vahvemmin myös poliittisessa päätöksen teossa ja resistenssin hillitsemiseksi tulisi tehdä ja investoida enemmän kaikissa maissa. Mikrobilääkeresistenssi ei myöskään tunne maiden rajoja, joten maiden välinen yhteistyö resistenssin torjunnassa on tärkeää”, THL:n erikoistutkija Kati Räisänen summaa raportin johtopäätökset. 

Antibiootti- eli mikrobilääkeresistenssillä tarkoitetaan bakteerin kykyä vastustaa antibioottia, jolla on aiemmin pystytty parantamaan kyseisen bakteerin aiheuttama infektio. Resistenssi heikentää antibioottien tehoa, jolloin tavallistenkin infektioiden hoito voi vaikeutua ja hoidoista tulee pidempiä ja kalliimpia. Mikrobilääkeresistenssin jatkuva aktiivinen seuranta on ainoa mahdollisuus havaita uhkaava kantojen leviäminen ja mitata torjuntatoimien tehokkuutta.

Lisätiedot

Antimicrobial resistance surveillance in Europe, 2020 data (pdf)
(ECDC)

Bakteerien mikrobilääkeresistenssi Suomessa, Finres 2020 
(THL)

Mikrobilääkeresistenssin seuranta
(THL) 

Antibioottiresistenssi
(THL)

Kati Räisänen
erikoistutkija 
THL
[email protected]