Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt (EU-kalat II)

Hankkeessa tutkittiin Itämeren kalojen ja kotimaisten järvikalojen haitallisten aineiden pitoisuuksia ja niiden muutoksia.

Tavoitteet

Hankkeessa tutkittiin kalojen PCDD/F-, PCB-, PBDE-, PFC- ja OT-pitoisuuksia. Tulosten pohjalta haluttiin arvioida, olisiko kuluttajille annettuja kalan syöntisuosituksia syytä muuttaa. Lisäksi haluttiin saada uutta ja vertailevaa tietoa kalojen haitallisten aineiden pitoisuuksista EU:n lainsäädäntötyön tueksi.

Toteutus

Vuosien 2009–2010 aikana kerättiin noin 300 kotimaisen meri-, järvi- ja kasvatetun kalan lihas-, maksa- ja mätinäytettä. Näytteistä analysoitiin vuoden 2010 aikana PCDD/F-, PCB-, PBDE-, PFC- ja OT-yhdisteiden pitoisuuksia.

Yhteistyökumppanit

• Elintarviketurvallisuusvirasto (EVIRA)
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
• Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL)
• Suomen ympäristökeskus (SYKE)

Rahoitus

• Maa- ja metsätalousministeriö (MMM)
• Elintarviketurvallisuusvirasto (EVIRA)
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)
• Riista- ja kalatalouden tutkimuslaitos (RKTL)
• Suomen ympäristökeskus (SYKE)

Tulokset

Tutkimuksesta saatiin uutta tietoa kalojen haitallisten aineiden pitoisuuksista riskinhallintaa varten. Vuoden 2009 tuloksia verrattiin aikaisempiin tuloksiin vuosilta 2002-2003. Itämeren ja muun kotimaisen kalan PCDD/F- ja PCB-pitoisuuksista nousevat esiin samat kalalajit, joiden on aiemminkin todettu keräävän näitä ympäristömyrkkyjä. Silakka, lohi ja meritaimen sekä nahkiainen ja tässä hankkeessa lisäksi kampela Kotkan alueelta ylittävät PCDD/F- ja PCB-yhdisteille asetetut enimmäispitoisuusrajat. Itämeren kaloista, kilohailin, muikun, ahvenen, hauen, kuhan, mateen ja turskan dioksiinien mediaanipitoisuudet eivät yllä edes puoleen sallitusta enimmäispitoisuudesta, joka on 4 pg/g tuorepainoa. Kun verrataan vuoden 2002-2003 pitoisuuksia vuoden 2009 PCDD/F- ja PCB- sekä PBDE-yhdisteiden pitoisuuksiin, ovat lohen ja silakan keskimääräiset pitoisuudet pienentyneet. Avomerialueiden OT-pitoisuudet lihaksessa olivat noin kolmanneksen pienemmät kuin vuonna 2005–2007 pyydetyissä näytteissä. Pahimpia Itämeren ympäristömyrkkyjä ovat edelleen dioksiinit ja dioksiininkaltaiset PCB-yhdisteet. PBDE- ja PFOS- ja OT-pitoisuudet ovat pieniä muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Useista kalalajeista suurimmat haitta-aineiden pitoisuudet todettiin seuraavilta alueilta: Selkämereltä Porin edusta ja Turun ja Kotkan pyyntialueet sekä kaikkein pahimpana Helsingin Vanhankaupunginlahti, jossa sekä OT- että PFOS-pitoisuudet antavat aihetta suositella kulutuksen rajoittamista, ainakin isojen ahventen osalta.

Loppuraportti:
Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt: PCDD/F-, PCB-, PBDE-, PFC- ja OT-yhdisteet: EU-kalat ll. Hallikainen A, Airaksinen R, Rantakokko P, Koponen J, Mannio J, Vuorinen PJ, Jääskeläinen T ja Kiviranta H, 2011. Eviran tutkimuksia 2/2011.

Muut aiheeseen liittyvät hankkeet

• Kotimaisen järvi- ja merikalan dioksiinien, furaanien, dioksiinien kaltaisten PCB:iden, polybromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet (EU-kalat I)
• Kotimaisen kalan kilpailukyvyn parantaminen - muutokset ympäristöperäisten haitta-aineiden pitoisuuksissa (EU-kalat III)
• Kotimaista kalaa ravinnoksi monipuolisemmin ja turvallisemmin (EU-kalat IV)
• Kalojen vierasaineiden ja vesiympäristön tilan seurannat kustannustehokkaammiksi tutkijoiden ja kalastuselinkeinon yhteistyöllä (KALAKAS)
• Kalastuksen innovaatio (TUKALA)

Yhteystiedot

Hannu Kiviranta
tutkimusprofessori
029 524 6361
[email protected]