Kotimaisen kalan kilpailukyvyn parantaminen - muutokset ympäristöperäisten haitta-aineiden pitoisuuksissa (EU-kalat III)

Hanke tuotti uutta tietoa dioksiinien, PCB-yhdisteiden, PBDE-yhdisteiden, PFAS-yhdisteiden, raskasmetallien ja arseenin pitoisuuksista Itämeren ja Suomen järvialueiden kaloissa.

Tavoitteet

Tavoitteena oli saada uutta tietoa Itämeren ja Suomen tärkeimpien järvialueiden kalojen ympäristömyrkkypitoisuuksista niissä kalalajeissa, joissa EU:n enimmäispitoisuusrajat ylittyvät sekä niissä, joiden käyttöä voisi lisätä turvallisesti. Lopullisena tavoitteena oli edistää kotimaisen kalan syöntiä ja kehittää kalastuselinkeinoa terveydellisesti, taloudellisesti ja ekologisesti kestäväksi.

Toteutus

Luonnonvarakeskus keräsi näytteet, jotka analysoitiin Evirassa ja THL:ssä. Hankkeen suunnittelu, tulosten käsittely ja tulkinta sekä tiedotus hoidettiin yhteistyössä SYKEn kanssa.

Rahoitus

• Valtioneuvoston kanslia

Yhteistyötahot

• Elintarviketurvallisuusvirasto Evira
• Luonnonvarakeskus (LUKE)
• Suomen ympäristökeskus (SYKE)
• Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL)

Tulokset

Kala on tärkeä osa ravitsemusta ja hyvinvointia. Suomalaisen luonnonkalan käytön haasteena on joihinkin lajeihin suurempina pitoisuuksina kertyvät ympäristömyrkyt. Ne ovat osittain rajoittaneet kalan hyödynnettävyyttä elintarvike- ja rehumarkkinoilla sekä heikentäneet arviota Suomen meriympäristön tilasta. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli hankkia lisää tietoa ympäristömyrkkyjen pitoisuuksista niissä kaupallisesti merkittävissä kotimaisissa kalalajeissa, joiden käyttöä toivotaan voitavan lisätä elintarvikkeena ja rehuteollisuuden raaka-aineena.

Ympäristömyrkkyjen pitoisuudet suomalaisessa kalassa ovat pienentyneet voimakkaasti 2000-luvun aikana. Tämä osoittaa, että kansainvälisillä sopimuksilla yhdisteiden käytön ja päästöjen rajoittamiseksi on ollut merkittäviä vaikutuksia. Tutkimuksen perusteella Suomessa on runsaasti luonnonkalaa, jonka käyttöä elintarvikkeena olisi mahdollista lisätä täysin turvallisesti ja kansanterveydellistenkin hyötyjen saavuttamiseksi. Samalla tämä edistäisi kalatalouden tuottavuutta ja kannattavuutta. Lohen ja ison silakan ympäristömyrkkyjen pitoisuudet ovat edelleen niin suuret, että niiden vienti elintarvikkeeksi ei ole toistaiseksi mahdollista. Erityisesti silakassa näiden pitoisuuksien pienentyminen on ollut niin merkittävää, että Suomen olisi perusteltua jo lähitulevaisuudessa käynnistää keskustelu elintarvikelainsäädännön muuttamiseksi ja vientimahdollisuuksien edistämiseksi. Rehuksi menevä silakka ja kilohaili pitää edelleen puhdistaa ympäristömyrkyistä. Ympäristölainsäädännön kehittämistä ja toimenpiteitä on edelleen jatkettava ympäristön kuormituksen vähentämiseksi ja saavutetun kehityksen jatkumiseksi.

Hankkeen loppuraportti:

• Airaksinen ym. (2018) Muutokset kotimaisen luonnonkalan ympäristömyrkkypitoisuuksissa (EU-kalat III). Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 51/2018.

Muita julkaisuja:

• Kumar ym. (2022) Distribution of perfluoroalkyl acids in fish species from the Baltic Sea and freshwaters in Finland. Chemosphere 291(3)132688.

Muut aiheeseen liittyvät hankkeet

• Kotimaisen järvi- ja merikalan dioksiinien, furaanien, dioksiinien kaltaisten PCB:iden, polybromattujen difenyylieettereiden pitoisuudet (EU-kalat I)
• Itämeren kalan ja muun kotimaisen kalan ympäristömyrkyt (EU-kalat II)
• Kotimaista kalaa ravinnoksi monipuolisemmin ja turvallisemmin (EU-kalat IV)
• Kalojen vierasaineiden ja vesiympäristön tilan seurannat kustannustehokkaammiksi tutkijoiden ja kalastuselinkeinon yhteistyöllä (KALAKAS)
• Kalastuksen innovaatio (TUKALA)

Yhteystiedot

Riikka Airaksinen
tutkija
029 524 6339
[email protected]